Runoileva puutarhuri

Kari Raineranta voitti tämän vuoden Poetry Slam -runokilpailun suomenmestaruuden.
"Voiton ansiosta on mahdollista saada keikkoja, joista maksetaan korvaus."

Raineranta pelkää, etteivät kustantajat huomioi voittoa. Vuosien aikana hän on lähettänyt tusinan verran käsikirjoituksia eri paikkoihin, eikä vielä ole tärpännyt. Viimeisimmästä käsikirjoituksesta WSOY lähetti sentään kirjeen.
"Kyllä ne jotenkin analysoivat kokoelmaa."

Kari on osallistunut Poetry Slamiin aiemminkin, mutta tällä kertaa esitys oli täysosuma. Tuomaristo piti Karin tavasta sekoittaa huumoria ja vakavia aiheita. Raineranta esiintyi finaalissa jussipaidassa ja mustassa hatussa. Hän lausui runonsa pohjanmaan murteella.
"Se hahmo menee helpommin läpi. Pohjalainen saa käsitellä myös kuolemaa."

Poetry Slamissa taktikointi kannattaa. Ei ole syytä turauttaa itkuvirttä, jos tuomarit arvostavat huumoria. Raineranta on kirjoittanut pari-kolmetuhatta runoa, joten arsenaalia vaihtamiseen löytyy.

Poetry Slamin kaltaiset tapahtumat tuovat runouden lähemmäksi ihmisiä, joten Raineranta pitää niitä hyvänä asiana.
"Näin saadaan mukaan nuorempaa porukkaa. Myös runokaraoket ovat lisääntyneet, mikä sekin on hyvä juttu."

Kari tunnetaan shokeeraavista lavaperformansseistaan. Haastattelussa mies harkitsee sanojaan, sillä värikäs julkisuuskuva on muodostunut taakaksi. Kari ei tunnustaudu olevansa mitenkään erityisen boheemi.
"Ei sitä tule hakeuduttua kurjuuteen. Ei missään ole runopiirejä, jotka käyttäisivät aikansa keskitetysti ryyppäämiseen. Kaikilla on päivätyöt, myös näillä pahimmilla kinnusilla (Tapani Kinnunen, turkulainen runoilija)."

Kari painottaa, ettei runoilijan keikkaliksoilla ole varaa heitellä televisioita hotellihuoneen ikkunasta, parempi rikkoa korkeintaan olutpullo puistossa, jos aggressiiviseksi haluaa heittäytyä. Jokapäiväinen leipä on kiskottava jostakin. Raineranta on työskennellyt Suomen Gallupilla jo viisi vuotta. Puhelinhaastattelu on Karin mielestä eräänlaista performanssia sekin. Joustava iltatyö mahdollistaa kirjoittamisen ja keikkailun.

Joskus Kari pitää muistivihkoja mukana ja kirjoittaa ajatuksiaan ylös esimerkiksi bussissa kulkiessaan, mutta kapakoissa runosuoni ei yleensä syki.
"Ideat saattavat tulla epäsäännöllisestä elämästä, mutta runojen viilaamiseen täytyy olla vakaat olot."

Runoilijan tulevaisuus näyttää usein synkältä. Kustantamoiden hylkäyspäätökset eivät kannusta jatkamaan. Kari on kapinoinut jo 12 vuotta perinteistä kirjallisuusmaailmaa vastaan. Häntä ärsyttää, että suhteet tai niiden puuttuminen vaikuttavat julkaisukynnykseen. Kuitenkaan hän ei luovuta.
"Olen esiintynyt niin paljon, että olisi sääli jättää se kesken."

Raineranta osallistuu aktiivisesti useiden runoryhmien toimintaan. Ryhmistä tunnetuin on Ihoteollisuus, jota Kari oli perustamassa vuonna 2002. Tamperelaisessa kirjoittajapiirissä pohdittiin, että runoja voisi esittää myös lavalla.
"Haluttiin pitää juttu asiallisena. Ei mitään rähinää tai kananmunanheittoperformanssia."

Karin omilla keikoilla meno on ollut räväkämpää. Pari vuotta sitten Raineranta alkoi järjestää Kari-iltoja, joissa runoilija esitti performansseja musiikin säestyksellä. Nyt illat ovat tauolla.
"Viimeksi oli niin vähän osallistujia, ettei se rohkaissut välittömästi jatkamaan."

Raineranta harkitsee nimeävänsä tapahtuman uudestaan, koska Kari-illalla on negatiivista painolastia. Toisentyyppinen tapahtuma voisi toimia paremmin.
"Ilmeisesti kukaan ei ole kiinnostunut kuolematematiikasta."

Runoudesta puhe kääntyy puutarhanhoitoon. Aihe on lähellä Rainerannan sydäntä.
"Sivariaikana raivasin hehtaarin verran Lepaan puutarhaoppilaitoksen pusikkoa. Vartoin 300-400 puuta. Asian oppi perusteellisesti."

Nyt Rainerannalla on Alavudella 27 omenapuuta, vaikkei hän erityisesti pidä omenoista. Yhteensä tilalla on viitisenkymmentä hedelmäpuuta ja myös muita kasveja.

Tulevaisuuden suhteen Kari on varauksellisen toiveikas. Runoilijan mielessä pyörii toteuttamiskelpoisia ideoita.
"Voisin tehdä kokoelman pohjanmaan murteella ja kokeilla, jos sillä tavalla menisi läpi. Iltojakin voisi järjestää jossakin muodossa."

Myös valmistuminen häämöttää. Karin on tarkoitus pätevöityä sekä kirjastonhoitajaksi että puutarha-alalle. Tulevaisuus näyttää, kumpaan toimeen runoilija tarttuu.
"Puutarhanhoitoa osaan lähes yhtä hyvin kuin runoutta. Ne liittyvät yhteen, koska puutarhassa on niin paljon noita metaforisia ulottuvuuksia."

Juho Hakkarainen, teksti
Seppo Honkanen, kuva

Mikä Poetry Slam?

Poetry Slam on amerikkalaistyyppinen runonlausuntaformaatti, joka muistuttaa hieman Stand upia tai hip hop battlea.
Runoilija esittää omia runojaan kolmen minuutin ajan.
Tuomaristo koostuu viidestä yleisön jäsenestä, jotka järjestäjä valitsee.
Pisteitä jaetaan mäkihyppytyylillä, eli paras ja huonoin pistemäärä jätetään huomioimatta. Kolmen kierroksen aikana ratkaistaan voittaja.