Tm on arkistosivu.
Voit siirty Aviisin uudelle sivustolle tst.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Äidin patojen ääressä opintiellä

Kotona asuvat Milla, 23, Sami, 35 ja Cecilie, 49, tulevat hyvin toimeen vanhempiensa kanssa

Faina Schwenson, Cecilie Benfield ja Jürgen Schwenson asuvat taas 30 vuoden tauon jälkeen saman katon alla.
Faina Schwenson, Cecilie Benfield ja Jürgen Schwenson asuvat taas 30 vuoden tauon jälkeen saman katon alla.

Suomalaiset nuoret muuttavat kotoa noin 20-21-vuotiaina eli aikaisemmin kuin muut eurooppalaiset. 2000-luvulla vanhempiensa luona asuvien nuorten määrä on laskenut tasaisesti. Yliopisto-opiskelijoista vain noin neljä prosenttia nosti vuonna 2006 vanhempiensa luona asuvan opintorahaa. Vanhempien luona asuvia on kuitenkin todennäköisesti hiukan enemmän.

"Kaikki eivät välttämättä hae opintorahaa pienempänä, vaan vasta kun lähtevät pesästä. Pienempikin tuki kuluttaa yhtä paljon opintotukikuukausia kuin isompi", Tampereen yliopiston opintotukipäällikkö Eini Mäkelä sanoo.

Itsenäisesti asuvan korkeakouluopiskelijan opintotuki on noin kolme sataa, mutta vanhemman kanssa asuvan yli kaksi kertaa pienempi.

"Äitini on minulle yksi rakkaimmista ihmisistä maailmassa. Hän on minulle kuin kämppäkaveri tai ystävä. Minulla ei ole kiirettä muuttaa omaan asuntoon. Onhan tässä kuitenkin kymmeniä vuosia aikaa elää yksinkin elinajanodotteen perusteella", äitinsä kanssa asuva viidennen vuoden opiskelija Milla sanoo.

Matematiikkaa opiskeleva Milla, 23, ei halua sukunimeään lehteen. Millan ja äidin yhteiselo sujuu hyvin, varsinkin kun bileet eivät kiinnosta Millaa.
"On todella ilo auttaa äitiä tietokoneiden kanssa. Lisäksi meillä on paljolti sama musiikki-, televisio-ohjelma- ja elokuvamaku. Seuraamme yhdessä muun muassa Simpsoneita, Big Brotheria ja Housea. Kaija Koo on molempien suosikkilaulaja."

Milla nostaa opintotukea ja on onnistunut säästämään kotona asuessaan hieman rahaa.
"Asumislisää ei saa, vaikka maksaisi osan vuokrasta. En kuitenkaan voisi olla maksamatta, sillä se olisi mielestäni lievää taloudellista hyväksikäyttöä."


Englannin kääntämistä opiskeleva Sami Rouhento, 35, on ollut yliopistolla kirjoilla vuodesta 1991. Hän asui vanhempiensa kanssa kaksi ensimmäistä opiskeluvuottaan.
"Olen Tampereelta kotoisin ja aloitin opinnot heti kirjoituksia seuraavana syksynä. Tuntui ihan luontevalta jäädä ’kotiin’ asumaan vielä joksikin aikaa."

Osittain päätökseen vaikutti sekin, että Sami seurusteli. Silloinen tyttöystävä asui samalla suunnalla, joten keskustaan muuttaminen olisi vain kasvattanut välimatkaa.

Samilla oli käytössä muusta asunnosta hieman erillään oleva "yksiö" talon alakerrassa, jossa oli oma vessa ja oma sisäänkäynti. Hän pystyikin kulkemaan vuorokauden ajasta riippumatta muita häiritsemättä esimerkiksi bileistä kotiin tullessaan. Hänkin nosti opintotukea.
"Vaikka sainkin asua ilmaiseksi vanhempien luona, en mä niiltä nyt sentään viikkorahaa saanut. Kuluja mulla oli tietenkin vähemmän kuin yksin asuvilla, mutta ei rahaa kyllä säästöön jäänyt. Sitäpä enemmän oli käyttää äänilevyihin ja muuhun viihteeseen."

Samin mielestä kotona asumisen hyödyt ovat ilmeisiä: ilmainen asunto, kaikki mukavuudet ja ruokaa jääkaapissa.
"Yksin asumiseen verrattuna sekin oli mukavaa, että oli juttuseuraa! Yksityisyyttä jäi tietenkin välillä kaipaamaan, kun oli jatkuvasti valvonnan alaisena ja sai selitellä opintojen hidasta edistymistä ja luentojen vähäistä määrää."

Vanhempien kanssa asuminen ei aiheuttanut sen kummempia ongelmia kuin kouluaikoinakaan.
"Mä olen aina tullut kohtuullisen hyvin toimeen vanhempieni kanssa, eikä lukion vaihtuminen yliopistoon siihen vaikuttanut. Monet lukiokaverit saivat myös opiskelupaikan Tampereelta, joten uskoakseni en ollut kaveripiirissäni ainoa vanhempien luona asuva opiskelija."

Samille kotiin jääminen ei ollut kovin tietoinen päätös, vaan hän vain oli hiukan passiivinen muuttamaan.
"Kun lopulta muutin omaan kämppään, olihan se mahtavaa, että sai olla ja tehdä ihan niin kuin tykkäsi. Sen jälkeen en tietenkään olisi enää palannut vanhempien luo asumaan. Ei vapautta osannut silloin kaivata, kun sitä ei ollut vielä kokenut."


Cecilie Benfield, 49, asuu 30 vuoden tauon jälkeen taas vanhempiensa luona, sillä hän aloitti tänä syksynä englannin kääntämisen opinnot. Ceciliellä on edelleen koti myös Englannissa miehensä ja kissansa luona. Aikuiset tyttäret ovat jo muuttaneet pois kotoa.
"Työt ovat kasvaneet isoksi, joten nyt on minun vuoroni opiskella. Samalla voin hoitaa vanhuksia. Heillehän tulee siitä turvallisuuden tunnetta, että minä asun täällä."

Vanhemmat Faina, 78 ja Jürgen, 76, Schwenson ottivat tyttärensä mielellään takaisin asumaan kotiinsa. Heidän talossaan on 221 neliötä yläkerrassa ja saman verran alakerrassa. Alakerran kaikki neliöt eivät tosin ole asumiskäytössä. Ceciliellä on alakerrassa huone, johon pääsee myös autotallin kautta.

"Me olimme erittäin iloisia, että tytär vielä vanhoilla päivillä lähtee opiskelemaan ja tulee meidän seuraksi", Jürgen sanoo.

Cecilie on hakenut opintorahaa, muttei lainaa tai asumislisää. Hänen ei tarvitse maksaa vuokraa, mutta hän maksaa osansa puhelinlaskusta, koska soittaa paljon Englantiin.

"Ei hänen tarvitse maksaa vuokraa, mutta voi yhden tai kaksi ikkunaa välillä pestä", Faina sanoo.

Caciliaa haittaa asumisjärjestelyssä vain se, että vanhemmat ovat melko tottuneita omiin rutiineihinsa. Tosin hän kertoo vanhempiensa rutiineista leveästi hymyillen.
"Ruoka-aika on just tiettynä hetkenä, mutta olen yliopistolla päivät, joten ei se niin paljoa haittaa", Cecilie sanoo.

Hänen opiskelukaverinsa ovat ymmärtäneet hyvin Cecilien päätöksen asua vanhempiensa kanssa.
"Eihän asuntoa saisikaan nyt syksyllä. Toasilta asunto jää jollekin muulle. Näin alussa ainakin minun on hyvä jäädä tänne. Ei mun tartte enää bileitä pitää."

Neljän lapsen ylioppilasjuhlista on jäänyt aikanaan selkeitä muistoja.
"Juhlia on aikanaan pidetty kyllä. Lattiassa näkyy jälkiä edelleen", Jürgen hymyilee.

Cecilie kulkee yliopistolle isänsä kunnostetulla pyörällä.
"Olen vähän huolissani, kun hän pimeällä tulee kotiin", Faina sanoo.

Cecilie on kiitollinen siitä, miten paljon hän on pystynyt säästämään, kun kaikki tarvittava kuten huonekalut ovat kotona valmiina.
Kun Cecilie muutti takaisin kotiin, vanhemmat laittoivat ensimmäisen viikon ajan hänelle aamupalankin valmiiksi. Tarjoilu loppui käytännön syystä.
"No, kun sinä nouset niin paljon myöhemmin", Faina sanoo tyttärelleen.

Cecilie on huomannut, että Englannissa monet opiskelijat ja työssäkäyvätkin nuoret aikuiset asuvat kotona vielä 25-vuotiaanakin, koska omaan asuntoon ei ole varaa.
"Kun 18-19-vuotiaana lähtee kotoa, haluaa asua yksin. Ehkä myöhemmin huomataan, että ei sitä pärjääkään niin helposti ja se onkin aika kallista, joten osahan palaa kotiin."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti & kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Tyt kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitteriss
Tampereen yliopisto