|
Suomen ylioppilaskuntien liitto eli SYL on nyt huolissaan fuksiaisista. Puheenjohtaja Jussi Rauvola korostaa kannanotossaan, että nöyryytys ei ole hauskanpitoa ja mainitsee, että fuksiaisten teemat ovat usein monia ahdistavia ja saattavat jättää syvät arvet.
Missähän Rauvola on fuksiaisensa viettänyt?
Viime torstaina juhlin omia fuksiaisiani eikä kukaan kaatanut kurkustani alas vodkaa tai pakottanut juoksemaan Hämeenkatua pelkkä muovipussi vaatetuksenani. Muutamalla oli kyllä yllään käsittämättömiä hiihtotrikoita ja DDR:n kuulantyöntäjäunivormuja, mutta kyseiset tytöt olivat ostaneet ne iltaa varten ihan itse.
Puheenjohtaja Rauvola painottaa kannanotossaan, että asiattomista perinteistä viinalla läträten on luovuttava ja hän peräänkuuluttaa opiskelijoiden rohkeutta panostaa muuhunkin kuin "rivouksien huutamiseen humalassa sukkahousut päässä". Olen tainnut ymmärtää olympialaisfuksiaiseni nyt väärin. Ehkä olen myös unohtanut olleeni humalassa ja sukkahousut päässäni. Ja niin ne rivoudet!
On kohtuutonta mustamaalata kaikki ja kaikkien fuksiaiset, jos jollakulla on ahdistavia kokemuksia. Fuksit ovat kuitenkin jo ihan Suomen lain mukaankin aikuisia ihmisiä, jotka varmasti osaavat pitää itsestään huolen siinä missä osaavat ajaa autoa tai saavat äänestää.
Joskus kuulin, että yliopisto on se paikka, jossa ihmiset osaavat kyseenalaistaa ja silti olla tekemättä kohtuuttomia yleistyksiä.
Olinko väärässä?
"Jos opiskelija heti opintojen alussa jää epämiellyttävien kokemusten vuoksi syrjään opiskeluyhteisöstään, haittaa se helposti sosiaalisten kontaktien solmimista myöhemminkin", SYL:n kannanotossa sanotaan. Entä jos opiskelijoita pelotellaan turhaan sillä, kuinka yliopiston juhlissa alkoholisoidutaan ja aiheutetaan traumoja? Yliopistossa ei ole kysymys vain opintopisteiden suorittamisesta vaan myös verkostoitumisesta. Se, jonka kanssa tanssit yhtenä iltana Doriksessa aamuun asti, saattaa jonain päivänä olla pomosi, haastateltavasi tai sosiaalityöntekijäsi.
Yli kolmekymmentä nykyistä istuvaa kansanedustajaa on opiskellut Tampereen yliopistossa. Kulttuurin saralla kunnostautuneita entisiä tamylaisia ovat muun muassa kirjailijat Anna-Leena Härkönen ja Olli Jalonen. Aki Kaurismäki oli tuttu näky yliopiston laitoksilla, Yo-talolla, juhlien järjestäjänä ja aktiivina sittemmin legendaarisessa elokuvakerho Monroessa.
Tulevaisuuden tärkeät suhteet voidaan luoda jo tässä ja nyt.
Tiedotusopin professori Risto Kunelius myhäili eräällä luennolla, että useat poliitikot muistavat hänet Tampereen yliopiston opiskelijatoverina. Miten tällaisia yhteyksiä saa, ellei aio osallistua opiskelija-aikana yksiinkään yliopiston tempauksiin?
Nyt jo muutamat ovat jättäytyneet alkuvuoden kekkereistä. Heidän kasvojaan en vieläkään muista.
Anni Tolonen
pääsi opiskelemaan tiedotusoppia ja suivaantui jeesustelusta
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Majsteri Rantaluola (22.09.09, kello 23:04)
Haalariasuiset pellet ovat aina silloin tällöin kaupunkikuvassa, aina tohkeissaan menossa jonnekin, missä he tilaavat ison tuopin kaljaa (0.4 tai .5 l). Anni - puolustat jotakin sellaista, millä ei ole yliopiston kanssa tekemistä. Yliopiston eurooppalainen malli on se, että se on korkeimman mahdollisen opetuksen ja oppimisen tapahtumapaikka - ei tapahtumapaikka a la Tavastia (Svinstia). Olisi kiva, jos opiskelijoilla olisi jotakin henkistäkin yhteistä (lehdet, kerhot, urheilu) eikä pelkästään sosiaalista sekoilua päämäärättömyyden painostavassa ilmapiirissä. Minun on vaikea uskoa, että lukiolaisnuori haaveksii lakki päässään siitä, että hän pääsee johonkin juottolaan rakennusmiesten vaateparsi päällään sammuttamaan janonsa. Epäilen, että hän haaveilee tai haluaisi sammuttaa tiedonjanonsa.
Ei kiinnosta (29.09.09, kello 15:24)
Niin, tekstistähän tulee selvästi ilmi se, minkä moni on huomannutkin: yksinäiseksi jää jollei sisällöttömiin tapahtumiin osallistu.
Majsteri Rantaluola (29.09.09, kello 16:32)
Toivon ei olevan kohtuuton yleistys, että kirjoituksen perusteella fuksiaiset ja Hämeenkadun approt ynnä muut mekkaloinnit muistuttavat lähinnä yhtä toista juhlaa, jotka kaikki muutenkin tietävät: polttarit (stag party, hen party). Tuo juhla, joka on "Game Over" ja I let it all slip away. Kysyn Annilta vakavamielisen vastakysymyksen: Jos on pakko juhlia trikoot, haalarit tai revenneet sukkahousut päällä, kuka on menossa naimisiin ja kenen viimeistä iltaa poikamiehenä t. vanhapiikana juhlitaan? Kaikkien? Ei-kenenkään? Kun tämä toistuu neljä-kuusi kertaa vuodessa, niin ei paljon naurata. Antakaa poltergeist niille, keille se kuuluu.
Eräs valokuvaaja (16.10.09, kello 16:02)
Onpa juttu päässyt jo vanhenemaan, mutta kommentoin silti.
Olen Annin kanssa aivan samoilla linjoilla, että siellä koulussa ne tulevat yhteistyösuhteet tulisi luoda, muuten on aika tyhjän päällä työelämässä, kun ei ole sitä kaveriverkostoa ja missäpä muualla sen hankinta helpommin onnistuu kuin yhteisissä riennoissa, jossa on varsinkin yliopistomaailmassa usean eri alan opiskelijoita samassa tilaisuudessa.
Missään ei ole sanottu, että siellä fuksiaisissa ja muissa vastaavissa tilaisuuksissa pitää vetää se pää niin täyteen alkoholia, että järjenvalo sammuu. Itse ainakin olen kouluaikana käynyt lähes kaikissa tilaisuuksissa, eikä niissä ole tarvinnut tolkuttomasti humaltua. Vaikka pari vuotta sitten Tampereen ravintolassa humalluinkin erään tummatukkaisen säihkyväsilmäisen toimittajaopiskelijan lumoavasta katseesta.
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen