60 sivua myöhemmin

Gradun kirjoittaminen muistuttaa armeijan käymistä.

Tai siis: tarkoitan ennen kaikkea niitä sankaritarinoita, joilta kavereilta kuulee omaa vuoroa odotellessa. Kun aloitin lääkintämiehenä sittemmin lakkautetussa Savon prikaatissa, puoli vuotta jo lusineet lämärit paasasivat meille karmivista leirikokemuksistaan. Suossa piti pyyhältää paarit niskassa, munkeista pöhöttyneitä varusmiehiä kärräten.

"Sillon hajotti! Ei saatana!"

Tjah. Liioittelua se oli, kaikki.

Vuosia armeijan jälkeen tulikin yhtäkkiä aika keskustella kokeneempien opiskelijoiden kanssa opinnäytetyön teosta. Visiot olivat musertavia: "Kyllä gradussa useampi vuosi menee". "Tolkuton homma!". "Käytät helposti puoli vuotta pelkkään aineiston keräämiseen".

Sekä intti- että gradutarinoissa on tietenkin kyse omien suoritusten pönkittämisestä. Kun vihdoin tammikuussa jätin aikaa pelkän gradun näpyttelyyn, sainkin reippaasti materiaalia kasaan. Pienellä itseni tsemppaamisella olisi valmista tullut viidessä kuukaudessa. Tälläkin tahdilla olen maisteri kuukauden, parin kuluttua. Tietenkin on myös syytä muistaa, että gradun teko on kuin seksi: tarvittaessa valmista tulee nopeasti, mutta silloin palaute voi olla kehnoa.

Älkää siis liikaa kuunnelko valmistuvien valitusvirsiä, vaan tehkää omat tekstinne ja itsellenne sopivat aikataulut.

P.S. Oletteko muuten koskaan kuulleet ulkomaalaisen opiskelijan päivittelevän gradunsa kirjoittamista?

En minä ainakaan. Ja minä olen ollut kaikkialla.

Tuure Pitkänen
Kirjoittaja on Tamyn pääsihteeri