Joka kymmenes opiskelija ei ole ylioppilas

Tämän kesän Tampereen yliopiston päävalinnoissa 13. heinäkuuta mennessä sisään päässeistä opiskelijoista 84, eli noin kuusi prosenttia, on suorittanut ammatillisen tutkinnon. Vastavalituista opiskelijoista sata, eli seitsemän prosenttia, on suorittanut puolestaan ammattikorkeakoulututkinnon.

Luvut ovat vuosittain samansuuntaisia. Ylioppilastutkinto ja ammattikoulututkinto ovat olleet samanarvoisia haettaessa korkeakouluopintoihin 1990-luvulta asti.

Ammattikorkeakoulutaustaisten opiskelijoiden määrää lisää Tampereen yliopistossa hoitotieteen koulutusohjelmat, joihin ei pääse ilman sairaanhoitoalan ammattikorkeatutkintoa. Minkään koulutusohjelmaan ei erikseen vaadita ammattitutkintoa tai lukion käymistä.

Kaikista Tampereen yliopiston opiskelijoista noin 11 prosenttia ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa. Jos ei ole suorittanut ylioppilastutkintoa, voi päästä yliopistoon pelkän valintakokeen perusteella. Ammattikoulun papereita ei pisteytetä, kuten ylioppilastodistusta. Muille kuin ylioppilaille ei ole olemassa myöskään omaa kiintiötä.

Yliopistoon päästäkseen hakijan pitää olla suorittanut joko ylioppilastutkinto, ammattitutkinto, korkeakoulututkinto tai tiedekunnan määräämät avoimen yliopiston opinnot.

Jollei ole suorittanut mitään tutkintoa, pitää erikseen anoa kirjallisesti lupa osallistua valintakokeeseen. Tänä vuonna 20 hakijaa haki tätä lupaa. Ei ole tiedossa, kuinka moni heistä osallistui valintakokeeseen tai pääsi sisään.

"Jos hakijalla ei ole mitään tutkintoa, hän voi saada luvan osallistua valintakokeeseen, jos hänellä on tarpeeksi esimerkiksi avoimen yliopiston opintoja tai muita opintoja tai työkokemusta", koulutussihteeri Pia Paulamäki Tampereen yliopiston hakijapalveluista kertoo.

Yliopistoon talouskoulun ja asentajakurssin pohjalta

Marjo Niemenmaa, 33, oli peruskoulun jälkeen kyllästynyt yleissivistävään koulutukseen, joten hän meni puoli vuotta kestävään talouskouluun. Talouskoulun jälkeen Niemenmaa pääsi työvoimatoimiston järjestämälle elektroniikka-asentajan vuoden kestävälle kurssille. Marjo oli töissä elektroniikka-asentajana vain puolisen vuotta, koska hänen määräaikaista työsopimustaan ei uusittu. Mukavat työt karkasivat ulkomaille.

Hän työskenteli vuosia eri alojen silpputöissä ja alkoi haaveilla yliopisto-opintojen mahdollistamista paremmista töistä. Hän selvitti, voiko hakea pelkän asentajakurssin perusteella yliopistoon. Estettä ei ollut, sillä kurssi valmisti ammattiin.

"Minulle sanottiin, että loppujen lopuksi mitään muuta muodollista koulutusta ei vaadita ehdottomasti kuin peruskoulu."

Hän pääsi lukemaan ympäristöpolitiikkaa toisella yrittämällä. Opintomenestys on ollut hyvä. Niemenmaa uskoo, että yliopistossa tarvitsee loogista ajattelukykyä, oleellisen tiedon erottamiskykyä ja soveltamistaitoa - ei niinkään aikaisempia tietoja.

"On eri asia lukea spesifiä, itseään kiinnostavaa alaa, kuin yleisesti kaikkea. Ei minulla mitään lukemista vastaan koskaan ole ollut."

Hän on vuosikurssinsa ainut ei-ylioppilas, eikä tiedä kohtalontovereitaan.

"Jotkut ovat kysyneet, voiko yliopistoon tosiaan päästä ilman lukiota."

Opiskelijoista käytetään edelleen välillä vanhanaikaisesti nimitystä, joka sisältää sanan ylioppilas, kuten yhteiskuntatieteiden ylioppilas. Marjoa naurattaa, että häntä haastatellaan ylioppilaskunnan ylioppilaslehteen.

"Ymmärrän opiskelijoiden ylioppilasoletuksen historiallisen taustan, mutta ei se sataprosenttisesti ole osuva. Ei sillä merkitystä ole, koska Tamyn palvelut ovat samat kaikille."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Seppo Honkanen, grafiikka