Perkele! Kirjoituksia Tamystä: Tätäkö on aikuisuus?

Vaanin taannoin antaumuksella harjoitusraviradan pusikossa paikallisia mopopoikia voidakseni ojentaa heitä vaarallisesta ajotavasta. Hetkeä aikaisemmin he olivat syöksähtäneet yllättäen ratsukkomme eteen aiheuttaen jokseenkin vaikeasti hallittavan tilanteen.

Heille motkottaessani takaraivooni hiipi ajatus, että tätäkö on aikuisuus: alkaa jossain vaiheessa ojentaa nuorempiaan, eikä enää ymmärrä, mitä hienoa esimerkiksi mopolla ajamisessa voi olla, sehän on vaarallistakin. Aikuistuisivat. Tosin räpätykseni loppuun koitin todeta kömpelösti, että onhan noilla varmaankin ihan nastaa kruisailla, meidänkin hiekkaradalla.

Tämä on viimeinen vuoteni opiskelijana yliopistolla. Sen aikana on tarkoitus suorittaa tutkinto loppuun ja suuntautua työelämään. Siihen on mennyt yhteensä seitsemän vuotta. Sinä aikana olen muun muassa ryöminyt yövuorosta luennolle, lukenut tenttikirjaa ruokatauolla ja pähkäillyt esseen aihetta hallintopäätösten välissä. En ole valmistunut ihanneajassa. Varsinaisia työelämävuosiakin on jäljellä vain eläkeikään saakka, mikä se sitten ikinä tulevaisuudessa onkaan. Opintotuen puutteita paikkaillessa on tullut enemmän (työ)elämänkokemusta, mutta vähemmän opintopisteitä, vaikka riittävä määrä niitä on sittenkin.

Toimikohan Suomen hallitus samalla tavalla jättäessään opintotuen sitomisen indeksiin kuin minäkin ylöjärveläisessä pusikossa: päätti ojentaa nuorempiaan? Kokopäiväisessä opiskelussa ei ole mitään hienoa. Liiallinen aika vapaalle ajattelullekin voi olla vaarallista. Aikuistuisivat.

Mirva TossavainenKirjoittaja on Tamyn hallituksen sosiaalipoliittinen vastaava