Tunnin kestävä poliittinen kolumni

Maataloustuet, lautakauppa, romanivähemmistön tilanne, kouluammunnat ja aivan kaikki muukin saavat kyytiä Palefacen uudella, ensimmäistä kertaa suomenkielellä räpätyllä Helsinki - Shangri-La -levyllä. Reilun tunnin mittainen poliittinen kolumni pistää miettimään, miksei tältä mieheltä koskaan ole kysytty mitään. Räpätyt epäkohtalistaukset saavat todella epäilemään viime aikojen kotimaan hehkutusta.

Miehen neljännellä levyllä ei ole ainuttakaan huonoa biisiä, ja vaikka kakkosraitaa Talonomistaja on jauhettu radiossa jo viikkoja ja Riisto Räppääjä on joutumassa samanlaisen luukutuksen uhriksi, ei kappaleisiin kyllästy. Suomen kieli sopii Palefacelle kuin valtava nenä päähän, ja toivon, että mies pysyy valitsemallaan tiellä myös jatkossa.

Levyllä on vaikutteita muun muassa kantrista, tuulahduksia niin suomalaisesta kansanlaulu- ja iskelmähistoriasta kuin itämaisista sävelistäkin. Lisäksi levyltä löytyy muun muassa joikua, huuliharppuja, mandoliineja ja Herra Ylppö. Taustat ovat jokaisessa biisissä erilaiset ja toimisivat biiseinä yksinäänkin, eli rimanalituksia ei levyltä vain löydy.

Jos yhteiskuntakriittisen löylytyksen MM-kisat eivät kiinnosta, ei levy ole välttämättä oikea valinta, tosin kappale Syntyny rellestään loistaa erilaisuudellaan keskellä levyä kertomalla ihan rehellisesti ryyppäämisestä.

Kannessa roihuavat Markus Jokelan ottamat kuvat VR:n makasiinien tulipalosta henkivät muun levyn mukana salaliittoteoriamaista epäilyä. Levy on vuoden paras suomalainen rap-levy ja sopii juhlintaan, sellaisenaan nautittavaksi tai taustamusiikiksi vallankumouksen suunnitteluun.

Ville Ilkkala

* * * * *