E niin kuin eliittikirjasto

Kirjastossa on jo pitkään puhuttu paperipainatteiden määrän hiipumisesta ja informaation ylösnousemuksesta sähköisessä muodossa. Paikoin tämä on hiljaa hyväksytty, toisaalla tultu innolla vastaan. Tampereen yliopiston kirjaston toimintakertomuksessa vedettiin jo vuonna 2004 selkeä linja tulevaisuudesta.

“Kun sama aineisto on saatavilla sekä painettuna että elektronisena ja elektronisen aineiston hankinta on kustannussyistä mahdollista, kirjasto kokoelmien kehittämisohjelmansa mukaisesti priorisoi elektronista aineistoa siihen liittyvien etujen vuoksi."

Vuoden 2004 lopussa kirjaston kokoelmiin kuului noin 9 641 elektronista lehteä ja kirjaa. Tämän jälkeen aineistojen määrä kasvoi nopeasti. Vuonna 2009 kirjasto tarjosi asiakkailleen 28 516 elektronista lehteä ja 339 771 e-kirjaa. Pelkästään vuonna 2009 sähköisiin hankintoihin käytettiin rahaa 1 056 113 euroa. Painettuja julkaisuja hankittiin noin kolmanneksella tästä, mukaan lukien kurssikirjat. Kurssikirjojen hankintamäärät lasketaan kurssien osallistujien ja tenttimiskertojen perusteella. Aiemmin tämä tarkoitti automaattisesti tiettyä määrää painettuja kirjoja. Nyt ensisijaisesti hankitaan e-kirja, painettuja kirjoja yksi lukusaliin ja muuten “harkinnan mukaan".

Elektronisen aineiston etu on tietenkin aineiston saatavuuden valtava kasvu. Aineistoja voi hakea ja selata helposti verkossa, lähes riippumatta siitä, kuinka moni muu sitä yhtä aikaa tekee. Etäkäyttöön tarvitaan kuitenkin peruspalvelutunnus, joka on vain Tampereen yliopiston opiskelijoilla ja henkilökunnalla. Muut kirjastoasiakkaat voivat käyttää kirjaston ostamaa elektronista aineistoa vain kirjaston asiakaskoneilta. Tämä johtuu lisensseistä, joilla aineisto on kirjastoon hankittu. Lisenssin myyjän täytyy jo tekijänoikeussyistä saada tietää, kuinka laaja käyttäjäkunta kirjastossa on. Aineistojen lisenssi ostetaankin usein määräajaksi, jonka jälkeen sopimuksen jatko ja hinta neuvotellaan uudelleen. Jos ehdot eivät ole sopivat, aineisto poistuu kokoelmista.

Verkkoaineiston käyttöönotto vaatii opettelua sekä asiakkailta, että henkilökunnalta. Pelkona on, että kirjasto ei voi palvella tasapuolisesti kaikkia käyttäjiään. Opiskelijoille ja henkilökunnalle koulutusta tarjotaan, mutta muille, valmistuneille ja toisien korkeakoulujen opiskelijoille, itseopiskelijoille ja muille aktiivisille kansalaisille, opettelu jää oman harrastuksen varaan. Toisaalta, eipä e-kirjasto olekaan heidän saatavillaan, puuttuvan peruspalvelutunnuksen vuoksi.

Koska kirjasto panostaa sähköiseen aineistoon, painettuja kirjoja hankitaan vähemmän ja niitä korvataan e-aineistolla. Samassa linjassa on myös kirjaston sitomotyön kustannussyistä tapahtuva lopettaminen marraskuussa 2010. Aineisto saa siis hajota lukukelvottomaksi, eikä sitä aina ole mahdollista korvata uudella. Tämä pätee myös kurssikirjoihin.

Kirjaston kirja kestää keskimäärin 70 lukukertaa, sidoksesta ja käsittelystä riippuen. Paljon käytetyn ja helposti hajoavan liimasidoksen korjaaminen on kustannustehokasta ja kierto takaisin asiakkaille nopeaa. Vanhemmassa aineistossa olennaisempia ovat muut, kokoelmien täydellisyyteen ja kirjaan esineenä liittyvät arvot.

Tampereen yliopiston kirjasto haluaa profiloitua kehityksen etulinjassa olevana, tutkimusta ja opetusta tukevana kirjastona. Tieteellisen kirjaston tehtävien ei voikaan olettaa olevan täysin samoja kuin yleisten kirjastojen, eikä sille ole mitoitettu resursseja niihin. Yliopisto ja kirjasto eivät kuitenkaan ole ympäröivästä yhteisöstä erillisiä saarekkeita, ja tuskin haluavat sellaisiksi kehittyäkään. Suomalaisen perinteen mukaan kirjasto on avoin ja maksuton, joten kirjastokortin voi saada kuka tahansa. Koska kirjasto nykyisin tarkoittaa yhä vähemmän kirjoja hyllyssä, kortin ei pitäisi merkitä vain sisäänpääsyä, vaan myös oikeutta palveluun. Asiakkaille relevantin tiedon löytyminen nopeasti ja vaivattomasti, sen formaatista välittämättä, on hyvää palvelua. Nykysuunnan mukaan palvelut kuitenkin jakautuvat yhä enenevässä määrin kahteen ryhmään, joista vain toinen on avoin kaikille. Samoin yhä suurempaa luksusta on informaation ehdottomasti mukavin käyttöliittymä, paperinen kirja.

Saila Juuti
kirjansitoja, informaatiotutkimuksen opiskelija