Kulmahuone: Laiskottelevat opiskelijat

Kerrotaan, että syksyllä 1837 eräs nuorehko filosofian dosentti pyysi lupaa luennoida akateemisesta vapaudesta Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa Helsingissä. Vaivannäöksi hän sai nuhteet sekä rehtorilta että kanslerilta arkaluontoisesta aiheen valinnasta, eiväthän yliopiston säännöt tai ylioppilaiden järjestysohjesääntö "kaipaa mitään selityksiä, vaan ainoastaan ehdotonta tottelemista".

Ajat eivät ole Snellmanin päivistä juuri muuttuneet eikä akateeminen vapaus ole tänäkään syksynä suuressa huudossa. Kansakunnat toivot ovat kaivaneet kaapista kuluneet kielikuvat: laiskottelevat opiskelijat ja painostuksen työuran pidentämiseksi. Näiden tueksi valtionhallinto julkaisi tilaston opettaja-opiskelija-suhteesta korkeakouluissa - suhdeluku on parantunut takautuvasti lähes kaksinkertaiseksi aiemmasta.

Tilastoihme on saatu aikaan laskemalla opettajiksi koko tutkimushenkilökunta, mutta opiskelijoiksi ainoastaan laskennallisesti päätoimiset opiskelijat.

Samoin eräillä laitoksilla on laiskojen opiskelijoiden suuntaan huhuiltu pikaista valmistumista, ovathan yksiköiden resurssit niukat ja valmistuminen kannattaa. Mutta vaviskaa te vähiinkäyvät ja harhaanjohdetut! Opiskelijan akateeminen vapaus on paitsi vapautta pakosta ja painostuksesta, myös vapautta valita itse ja asettaa omat tavoitteensa. Jos haluaa opinnoiltaan nopeaa askellusta uralle, ei tarvitse murehtia, jos työelämä vie mukanaan. Opiskelijoiden vastuulla ei ole tilastojen kaunistelu tai laitosten rahoitusongelmien ratkaiseminen.

Tolkienin sanoin, not all those who wander are lost. Eivät kaikki harhailevat ole eksyksissä, eikä ihmettely ole ajanhukkaa - päinvastoin, myös akateeminen luovuus vaatii joutenoloa. Yksi Tampereen yliopiston hienoimmista perinteistä on vapaa sivuaineoikeus ja suosittelen vieraiden laitosten opetustarjontaan tutustumista tylsistymisen uhallakin. Syksy on mainiota aikaa varustautua uusille harharetkille.

Mitä tapahtui Snellmanille? Hän ajautui konfliktiin yliopistonsa kanssa hallintoa koskevien erimielisyyksien takia, anoi virkavapautta filosofian dosentuurista ja muutti vuonna 1839 Tukholmaan, jossa julkaisi tutkielmansa om det akademiska studium. Filosofian oppiaine oli välillä lakkautettunakin kaikissa Venäjän keisarikunnan yliopistoissa poliittisesti epäilyttävänä. Snellman jatkoi uraansa Ruotsissa ja Saksassa. Lehtimiehenäkin tunnetuksi tulleelle Snellmanille avautui lopulta 1856 professorin virka Helsingistä.

Katri Suhonen
Kirjoittaja on Tamyn kv-sihteeri