|
Ai mikä keskustelu? Suomessa poliitikot valmistautuvat ensi kevään maahanmuuttovaaleihin nokittelemalla toisiaan. Oppositio haukkuu hallitusta, hallitus haukkuu oppositiota. Argumentiksi nostetaan välillä muutama isoäiti, välillä somalien kasvattilapset ja välillä alaikäisten turvapaikanhakijoiden mahdollinen täysi-ikäisyys.
Suomessa keskeisimmät poliittiset toimijat eivät käy mitään oikeata keskustelua maahanmuutosta tai maahanmuuttajista. Tiedotusvälineet nostavat esiin maahanmuuttoaiheita, usein tilastojen pohjalta milloin mitäkin asiaa ihmetellen. Tai sitten yksittäisistä maahanmuuttajista sankaritarinoita rakentaen. Kansa saa tietoa maahanmuutosta ja maahanmuuttajista, mutta miksi Suomeen sopeutuneista ihmisistä pitää edelleen kirjoittaa “maahanmuuttajajuttuja"? Ilmeisesti on niin, että me olemme me ja te olette te, vaikka voissa paistaisi.
Poliitikoilla on oma planeettansa ja toimittajilla omansa. Tällä välin toisaalla kansa keskustelee innokkaasti. Nettipalstoilla “virallisen" keskustelun teemat toistuvat, mutta mielipiteitä vaihdetaan myös muusta. Esillä ovat arki, työ ja jokapäiväinen kanssakäyminen. Ennen kaikkea netin maahanmuuttokeskustelussa toistuvat ikiaikaiset ja kaikkialla maailmassa toistuvat teemat. Näitä ovat muiden kustannuksella eläminen, omituiset moraalia rapauttavat elämäntavat ja uskonnot sekä ylipäänsä vieraus.
Netin maahanmuuttokeskustelu on viihteellistä. Tunteiden paloa löytyy, samoin arvojen ja asenteiden dramaattista kärjistämistä. Osa kirjoittajista saavuttaa jopa runollisia mittasuhteita. Vetoavimpiin kirjoittajiin viitataan, heidän kommenttejaan kaivataan ja heihin suhtaudutaan eräänlaisina kansansankareina. Osa on kirjoitustensa ansiosta tullut valituksi kunnanvaltuustoon.
Kansa on netissä myös valppaana, useat vahtikoirat ovat paikalla 24/7. Kokeilepa laittaa vaikka Uuden Suomen verkkosivuille mietelmä turvapaikanhakijoista. Ihme on, ellet saa seuraavan kahden tunnin sisällä vähintään 20 kommenttia. Parhaimmillaan voi tulla jopa 100 tai 150 vastausta. Lämmittää tietää, että joku koko ajan miettii, mikä on oikein ja mikä väärin...
Kansa tietää, mitä tietää, osin oman kokemuksensa pohjalta. Nettikeskustelun ongelma kuitenkin on, että se perustuu suurelta osin tuntemuksiin, uskomuksiin ja vakaumuksiin. Faktoja on saatavilla, mutta tilastojen ja raporttien googlaaminen vaatii ehkä liikaa vaivaa. Ongelmana on myös virkakielen väsyttävyys. Siksi asia-argumentit ja faktat vaikuttavat keskusteluun lähinnä vain niin, että argumenttien esittäjää aletaan joko vuolaasti kiitellä tai henkilökohtaisuuksiin mennen runnoa.
Maahanmuuttoon liittyvä taloudellisesti merkittävin osa-alue eli ulkomaalaisiin pätkätyöläisiin perustuva miljoonabisnes ei ole esillä netissäkään. Julkisesti saatavilla olevien viranomaisraporttien perusteella voi päätellä, että rakennus-, siivous- ja palvelualoilla on laajaa hämäräyritteliäisyyttä, jossa tehdään kovaa katetta. Tällä bisneksellä aiheutetaan huomattavaa verovahinkoa suomalaiselle yhteiskunnalle - joka koostuu monenmaalaisista ihmisistä. Lisäksi tuotetaan ihmisille liukuhihnalta perusoikeusrikkomuksia säällisten työehtojen alittamisen merkeissä.
Maahanmuuttokeskustelussa on siis vähintään kaksi ongelmaa. Ensinnäkin keskeiset keskusteluryhmät eivät kohtaa toisiaan. Toiseksi - ja osin tästä johtuen - aivan olennaisia teemoja jää kokonaan keskustelun ulkopuolelle.
Ana MarÃa Gutiérrez-Sorainen
yht.maisteri Tampereen yliopistosta
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Antti Saarivirta (17.09.10, kello 15:24)
No niin. Mitähän asiaa tuossa kirjoitelmassasi oli maisteri? Mikä on kaikkein oleellisin asia maahanmuutossa - nimenomaan humanitäärisessä maahanmuutossa eli turvapaikanhakijoiden/pakolaisten maahanmuutossa? Mielestäni oleellisin asia on jätetty TÄYSIN keskustelun ulkopuolelle eli se MITÄ tämä HUMANITÄÄRINEN maahanmuutto todella maksaa suomalaisille veronmaksajille. Tästä asiasta pitäisi keskustella erityisesti nyt, koska Suomi velkaantuu n. 10 miljardia euroa lisää joka vuosi. Kuka suomalaisista joutuu maksumiehiksi mistä kaikki tähänkin menevät rahat otetaan. Tästä pitäisi keskustella. Jokainen voi olla hurskaasti humanitäärinen ellei tarvitse miettiä mitä se maksaa ja kuka sen maksaa!
Joni Pelkonen (27.09.10, kello 22:01)
Ensinnäkin, Suomi ei ota velkaa maahanmuuton kustannuksiin vaan taantumasta johtuvan verotulojen väliaikaisen pienenemisen vuoksi. Tämän luulisi tietävän jokainen joka on edes lukenut uutisia parin viime vuoden aikana.
Maahanmuuttajien auttaminen on Suomen valtion budjetissa mitätön osa. Suurimmat menoerät ovat palkat, eläkkeet, maataloustuet ja sosiaalituet - kaikki ihan tavallisille suomalaisille meneviä rahoja.
Maahanmuuttaja"kritiikki" haiskahtaakin ikävästi äärioikeistolaisuudelta, jonka tavoitteet eivät suinkaan rajoitu maahanmuuton estämiseen vaan pyrkimyksenä on poistaa kaikki sosiaalituet, lakkauttaa yleensä kaikki ihmisten auttaminen "minun verorahoillani" ja muuttaa yhteiskunta vahvimman oikeudella toimivaksi taistelukentäksi.
"Kriitikot" tykkäävät sellaisesta yhteiskunnasta siksi, että kuvittelevat itse olevansa niitä vahvimpia. Tällaiset kuvitelmat yleensä karisevat siinä vaiheessa kun itse sairastuu tai jää työttömäksi, jolloin yhteiskunnan apu alkaakin kelvata aivan erinomaisesti.
Lissu Ihmemaasta (28.09.10, kello 6:11)
Tietääkö Joni Pelkonen maahanmuuton kokonaiskustannukset? Olisin aikalailla kiinnostunut lähteestä, koska käsittääkseni kyseessä on sellainen luku, jonka suuruus ei ole kenellekään selvillä.
Maahanmuuttokritiikin kritiikki haiskahtaa taas toisinaan ikävän ajattelemattomalta ja umpimieliseltä. Nähdäkseni sinä luot ihmisryhmän jota vastaan hyökkäät, leimaamalla ja kategorisoimalla kaikki maahanmuuttokriitikot samaan kastiin, jolla on tälläisiä ja tuollaisia ennakkoasenteita. Leimaaminen lie rumaa.
Noitarovion sytyttäminen kun on nykypäivänä laitonta, ottavat sirkushuvit toisinaan varsin erikoisia ilmenemismuotoja. Hyvä tahto ja kauniit ajatukset eivät valitettavasti kanna kuin siihen pisteeseen, jossa todellisuus katkaisee niiltä siivet. Jos ei pysty, niin silloin ei pysty vaikka kuinka tahtoisi. Minua henkilökohtaisesti kiinnostaa, pystyykö Suomi.
Jos joku haluaa larpata pimeää keskiaikaa ja heittää ratkaisut kolikolla, se on varmaan ihan okei, kun nykypäivänä kaiken ilmeisesti pitää olla okei... Faktoista tuskin on kuitenkaan suurempaa haittaa päätöksenteossa.
Ana María Gutiérrez Sorainen (28.09.10, kello 9:15)
Netissä liikkuu erilaisia arvioita humanitaarisen maahanmuuton kustannuksista. Raha ei kuitenkaan ole olennaista kun ihmiset haluavat auttaa muita. Näin oli ruotsalaisten kohdalla, kun he halusivat auttaa sodan runtelemaa itänaapuriaan ja ottivat jopa suomalaisia lapsia kotiinsa, eikä silloin, kun piti lähettää rahaa Thaimaan hyökyaaltouhrien hyväksi. Kyse ei ole siis rahasta. Ja suurin osa suomalaisista haluaa auttaa. Kyse on siitä, että pieni ryhmä ei ole valmis auttamaan muita, jotka eivät ole syntyneet maassa lama-aikana, mutta myös hyvinä vuosina.
Jos maan talous huolestuttaa, voi ruveta keksimään keinoja, miten esimerkiksi julkisen sektorin toimintaa voidaan tehostaa. Maahanmuuton kohdalla suuria summia menee myös viranomaisten toiminnan päällekkäisyyksiin ja selvityksiin. Entäs se raha, jonka menetämme siirtolaistyövoiman hyväksikäytöstä? Humanitaariseen maahanmuuttoon verrattuna puhutaan moninkertaisista summista.
Humanitaarisesta maahanmuutosta haluaisin sanoa myös, että tämän hallituksen kaudella turvapaikkapolitiikka on kiristetty nimenomaan turvapaikkanhakijoiden kohdalla. Viime esityksen mukaan alaikäisten turvapaikanhakijoiden toimeentulotuki lasketaan muistaakseni 30 euroon kuussa, koska arvellaan, että se vaikuttaisi hakemuksien määrään vähentävästi. Näin voi tapahtua, mutta jos ihmisillä todella on hätä, turvapaikkahakemuksia tulee jatkossakin. Turvapaikkaprosessin pitkittyminen on toinen ongelma, joka ei ratkea ellei ole tarpeeksi käsittelijöitä. Sitä varten tarvitaan lisää resursseja.
Koska on epäilty (huom: epäilty), että osa turvapaikanhakijoista olisi “turvapaikkashoppailijoita”, on haluttu kiristää turvapaikan saamista. Kansainvälisten sopimuksien mukaan Suomen on käsiteltävä jokaista turvapaikkahakemusta. Pitää miettiä, miksi turvapaikkahakemusprosessi on luotu. Ongelma on silti olemassa, vaikka Suomi ei ottaisi turvapaikanhakijoita. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että jos kenen tahansa elämä voidaan pelastaa, se on arvokas teko.
Koska kiintiöpakolaisia käydään valitsemassa ja haastattelemassa ennen kuin he tulevat Suomeen, heidän kohdallaan on selvä, että he ovat avun tarpeessa, koska he ovat jo saaneet Yk:n pakolaisstatuksen. Olen ehdottanut, että heitä pitäisi ottaa lisää. Kiintiöpakolaisten määrä voisi olla vaikkapa 1000 vuodessa. Minulle on kuitenkin sanottu, että se on raha, joka on otettu pois meiltä veronmaksajilta. Kyse on siis siitä, että oli miten oli, muihin ei haluta sijoittaa.
Sama juttu, kun sanotaan, että humaanitaarista suojaa on annettava konfliktien lähialueille. Samat tahot esittävät kuitenkin, että kehitysyhteityön määrärahoja on vähennettävä.
Comment Kirjoittaja (30.09.10, kello 17:34)
Mitkä ovat seuraavien asioiden kokonaiskustannukset? Kysyn vaan.
- Heteroseksuaalisuus
- Rock-musiikki
- Yksityisautoilu
- Vasenkätisyys
- Viinanjuonti
- Suomen Keskusta rp.
- Turku
Jos hallitus ei vastaa paljonko verorahojani käytetään näiden asioiden tukemiseen, alan varmuuden vuoksi vastustaa niitä kaikkia ja kirjoitan asiasta katkeran tilityksen Hesarin keskustelupalstalle.
Jänis Hattuun (01.10.10, kello 6:37)
Tämä on taas niin tätä. Voisiko A.M.G Sorainen ottaa ja kertoa minkä lähteen mukaan suuri osa Suomalaisista haluaa auttaa ja että se pieni ryhmä on profiililtaan sitä ja tätä? Netissä liikkuu aika monenlaista juttua monesta asiasta, siksi varmaankin peruskoulussa ja korkeakoulumaailmassa jaksetaan jauhaa pitkästymiseen asti lähdekrittiikistä. Ei voida puhua humanitääriseen maahanmuuttoon verrattuna moninkertaisista summista, kun ei tiedetä mitä se humanitäärinen maahanmuutto maksaa. Noh, mikään ei nähtävästi estä kirjoittamasta moista. Leimaamisesta taisinkin kirjoittaa jo aiemmin.
Todellakin jokaisen ihmiselämän pelastaminen olisi arvokasta. Siinä vaan valitettavasti ei olla vielä kertaakaan onnistuttu tämän maailman historiassa ja asiat eivät ole ihan niin yksinkertaisia, että voidaan olettaa, että kaikki hyvä johtaa pitkässä juoksussa hyvän määrän lisääntymiseen, vaikka se kivalta tuntuisikin (esimerkkinä vaikkapa Saksa, jossa saattaa vielä jonain päivänä olla enemmän muslimeita kuin alkuperäisväestöä, mikä sinänsä on ihan ok, mitä nyt ne harhaiset helposti tarttuvat kuvitelmat... ja matka jatkuu takaisin pimeään).
Oletuksella, että suuri osa Suomalaisista haluaa auttaa hädässä olevia, niin eikö kyseiset rahat voisi sijoittaa esimerkiksi bio- ja lääketieteen tukemiseen, jolloin tuloksista ei hyötyisi vain muutamat ihmiset, vaan mahdollisesti koko ihmiskuntaa? Kuolema korjaa katsos "hyvinvointiyhteiskunnassakin".
Jeesustella voi monella tapaa... ja samankaltaisen lapsellisen argumentin osaan muotoilla minäkin: Jos kiintiöpakolaisten määrän pienuus huolettaa, voinet alkaa funtsia keinoja, joilla saat katettua kustannukset ottamatta muilta, jolloin varmaankin kiintiön nostaminen on "kaikille" ok, täällähän kun tuota tyhjää lääniä on.
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen