Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Akateemiset eläimet

Emmi Liulian 13-vuotias iguaani Jaska ei viihdy sylissä, mutta on astetta mystisempi lemmikki.
Emmi Liulian 13-vuotias iguaani Jaska ei viihdy sylissä, mutta on astetta mystisempi lemmikki.

Sademetsien mystinen lisko

Kerrostalokaksion olohuoneen sohvan selkänojalla istuu liikkumatta vihreä iguaani Jaska, 13. Etelä-Amerikasta lähtöisin oleva lisko tuo palan sademetsien eksotiikkaa tamperelaisen yleisen kirjallisuustieteen opiskelija Emmi Liulian kotiin.

“Minulle se on maailman tavallisin tyyppi," Liulia sanoo. “Avomiehelläni on ollut Jaska ihan poikasesta asti. Olemme uusperhe ja asuneet tässä nyt pari vuotta. Olemme molemmat eläinrakkaita emmekä ole nirsoja. Tykkäämme muistakin kuin perinteisistä kotieläimistä."

Iguaanin seurana on myös neljävuotias Wimbledon-kissa.

“Yhteiselo kissan kanssa on tarjonnut Jaskalle virikkeitä. Hän saa välillä puolustaa reviiriään," Liulia kertoo. “Yleensä se makaa terraariossa puussa. Sitten se kakkaa ja käy välillä syömässä. Silloin kun kissa härnää sitä, se pyytää päästä ulos ja raapii oveaan, ja päästämme sen tänne. Se saisi olla vapaana, mutta vanhemmiten se ei ole kauhean innostunut ajatuksesta."

Paikalleen jähmettynyt lisko näyttää siltä, että se odottaisi ohilentäviä hyönteisiä saaliiksi, mutta Liulia kertoo, että iguaanit ovat kasvissyöjiä, jotka syövät pääsääntöisesti hedelmiä ja vihanneksia.

“Ne eivät luonnossakaan syö mitään, missä on eläinproteiinia. Kesä on iguaanien parasta aikaa, kun on paljon valoa, ja luonnosta voi kerätä esimerkiksi voikukan lehtiä. Niistä se diggaa hirveästi ja syö oikein viimeisen päälle. Ne ovat hyvää ravintoa."

Internetissä väitetään, että iguaanit ovat vaativia lemmikkejä, mutta Liulia on eri mieltä.

“Jaska on itsenäinen, se pärjää myös keskenään," hän sanoo. “Iguaanilla pitää olla terraario ja uv-valo. Uv:n ansiosta sen elimistössä kehittyy D-vitamiinia. Mutta kun perusasiat ovat kunnossa, se on mielestäni aika helppo lemmikki."



Iguaanin ja omistajan välille ei synny samanlaista suhdetta kuin kissan kanssa.

“En koe että Jaska olisi sillä lailla kiintynyt meihin kuin Wimbledon, mutta välillämme on luottamus. Aluksi kun käsittelin sitä, se pisti kauheasti vastaan, mutta nyt se tunnistaa minut myös. Olemme kämppiksiä ja kavereita nykyään."

Mikään seuraeläin iguaani ei kuitenkaan ole. Siitä ei ole sylikissaksi. Jaskan nahka tuntuu suomuiselta, vähän kuin silittäisi käärmeennahkalaukkua. Koskettaessa se sulkee silmänsä ja jähmettyy paikoilleen.

“Se toivoo nyt sulautuvansa tähän ‘viidakkoonÂ’," Liulia selittää. “Joku sen lajitoveri alkaisi nyökyttellä moshauksenomaisesti päätään. Se on iguaanien keino ilmoittaa, että joku on tullut liian lähelle."

Vaikka iguaani vaikuttaa etäiseltä lemmikiltä, siinä on kuitenkin oma viehätyksensä.

“Se on erilainen eläinystävä," Liulia sanoo. “Siinä on erilaista kauneutta kuin perinteisessä kotieläimessä. Se on vähän mystinen tapaus, koska sitä ei voi lukea ja ennustaa samalla tavalla kuin koiran käytöstä. Se on aina sen oloinen, kuin sillä olisi joku salaisuus."





Jenni ja Aarne Nystedtin sohvalle istahtivat burmankissa Jane, dandiedinmontinterrieri Remus, kääpiömäyräkoira Robin ja burma Bella. Lisäksi Nystedtien eläinkatraaseen kuuluuvat burma Poppis ja siperiankissa Loois.

Eritteet tuoksuvat eläinperheen arjessa

Heti rivitalon oven auetessa dandiedinmontinterrieri Remus, 7, ja kääpiömäyräkoira Robin, 1, tervehtivät tulijaa. Kaksi burmankissaa vaeltelee verkkaan keittiössä.

Kansainvälisen politiikan opiskelija Aarne ja eläinlääkäri Jenni Nystedtin taloudessa riittää vilskettä, sillä kahden pojan, viisivuotiaan Aatoksen ja yksivuotiaan Miion, lisäksi perheeseen kuuluu kaksi koiraa ja neljä kissaa: burmankissat Bella, 10, Jane, 8, Poppis, 3, ja siperiankissa Loois, 2. Lisäksi Poppis on juuri saanut kolme pentua. Pennut tosin ovat sijoituspentuja, jotka myydään eteenpäin.

“Näitä eläimiä tulee ja menee," Jenni sanoo. “Kun tapasimme, minulla oli kaksi kissaa ja kolmas tuli. Niistä kolmesta enää Bella on hengissä."

Enimmillään eläimiä on ollut talossa kymmenen. Eläinten paljous ei häiritse, paitsi silloin, kun niiden eritteet tuottavat päänvaivaa.

“Remus on ihme pissailija," Aarne sanoo. “Joskus, kun aamulla se oli täällä alhaalla ja tuli alas, astui kusilätäkköön, meni ylös vaihtamaan vauvan vaippaa ja katsoi, että joku on oksentanut vessaan, josta meni makuuhuoneeseen, jonne joku oli kakannut, mietin, että onko tässä mitään järkeä?"

Lemmikeistä on tullut elämäntapa ja ne ovat pariskunnalle rakkaita.

“Kissa on vain niin upea eläin," Jenni sanoo. “Ne ovat äärettömän kauniita, kaikki kissoissa on hienoa. Kissa pärjäisi yksinäänkin, mutta se tavallaan valitsee asua ihmisen kanssa. Rakastan koirien kanssa lenkkeilyä, ulkoilu on mielestäni tosi kivaa."

“Kaikki eläimet ovat persoonia," Aarne sanoo. “Jane on aina ollut kauhean arka, mutta kun se tulee luokse, se voi kerjätä rapsutusta loputtomasti. Poppis on kaikkien aikojen äiti, se on älyttömän ihmis- ja lapsirakas. Vanha rouva Bella on selkeästi muiden pomo. Remus on Jenniin niin pahasti liimautunut, että se menee heti ihan sekaisin, jos Jenni on vaikka pari päivää poissa jossain. Ja Robin on täysin kaikkien tossun alla."

Puheet eritteiden siivoamisesta on helppo ymmärtää. Käymme yläkerrassa katsomassa Poppista ja sen pentuja. Kun tulemme takaisin alakertaan, Remus on kiivennyt keittiön pöydälle, syönyt tarjolla olleet pullat ja pissannut Aamulehdelle.

“Olemme käyttäneet sitä koirapsykologilla, mutta ei siitä ollut hyötyä."





Mirva Tossavainen ratsastaa kilpauraltaan eläköityneellä Ransu-ruunalla, kun hän haluaa irrottautua maailman murheista.

Hevonen on lemmikki hevosen ehdoilla

Apian-talli sijaitsee ylöjärveläisellä omakotitalojen saartamalla Valkilan tilalla. Siisteissä riveissä nököttävien uusien talojen lomasta tie kaartuu vanhan tilan pihaan.

Pihan perältä tallista löytyvät hallintotieteiden opiskelija Mirva Tossavaisen kaksivuotias lämminveritamma ItÂ’s My Victory, eli Victoria, ja hoitohevonen Made In France, eli Ransu, 12, Ruotsista tuotu entinen kilpahevonen.

“Hevosharrastuksessa saa yhteyden luontoon ja eläimiin, tulee oltua ulkona ja harrastettua hyötyliikuntaa", Tossavainen kertoo. “Tämä on hyvä vastapaino virastohommille."

Victoria-varsaa valmistellaan raviradoille. Tavoitteena on opetuslähtö loppuvuodesta. Sen jälkeen on vuorossa koelähtö, josta selvittyään hevonen on valmis osallistumaan oikeisiin ravilähtöihin.

“Tähtäämme siihen, että Victoria juoksisi 3-vuotiaana kilpaa. Se riippuu hevosen fysiikasta, siitä, miten se kehittyy, ja tuleeko loukkaantumisia."

Haaveena on, että Victoria maksaisi itsensä takaisin raviradalla, mutta hevosurheilussa mikään ei ole varmaa.

“Se on tähtien asennosta kiinni", Tossavainen sanoo. “Kilpailussa pettymyksiä tulee väistämättä. Vika voi myös olla korvien välissä. Jos hevosella ei ole päätä kilpailuun, niin silloin siitä ei tule mitään."

Kilpailu ei ole Tossavaiselle itseisarvo. Jos Victoriasta ei tule ravikuningatarta, sen ei tarvitse olla huolissaan.

“Kyllä se minulle puskaratsuksi jää", Tossavainen sanoo. “Kuitenkin olisi minulle unelman täyttymys, jos edes yhteen starttiin päästäisiin."

Ransu-ruunan kilpailu-ura sen sijaan on takana, ja se viettää eläkepäiviään tallilla.

“Ransu on terapiahevonen, tallin lemmikki", Tossavainen naurahtaa. “Sen kanssa unohtuvat maailman murheet."

Vaikka raviurheilu on välillä kovaa kilpailua, lähtökohtana on hevosen hyvinvointi.

“Vain terveet ja hyvin hoidetut hevoset kilpailevat. Raviurheilu on eläimen kannalta hyvin kontrolloitua."

Tossavaisen mielestä hevosia ei pidä inhimillistää liikaa.

“Pitää muistaa ajatella kuin hevonen. Eläimen elämä pitäisi rakentaa niin, että se pystyy toteuttamaan omaa lajityyppikäyttäytymistään."

Hevosen kohdalla se tarkoittaa rutiineja. Tossavainen harmittelee, että vanhoja ravihevosia jätetään hunningolle ja kierrätetään paikasta toiseen.

“Kun entistä ravihevosta ei enää pysty pitämään, näen eettisempänä pistää hevonen teuraaksi ja pakkaseen kuin kiertoon. Voisin ihan hyvin syödä hevosen lihaa", Tossavainen sanoo. Hetken päästä hän lisää kuitenkin:

“En kyllä tiedä, pystyisinkö Victoriaa syömään."


Samuli Huttunen, teksti ja kuvat


Iguaani



Iguaani eli vihreä leguaani kuuluu liskojen alalahkoon ja leguaanien heimoon.


Terraariossa täysikasvuinen naaras on yleensä 90-110 cm ja koiras 130-150 cm pituinen.


Luonnossa iguaanit elävät Etelä-Amerikan sademetsissä ja savanneilla lähellä vettä. Iguaanit ovat kasvissyöjiä. Ne syövät pääasiassa lehtiä, kasviksia, vihanneksia ja hedelmiä.


Lemmikkinä iguaani tarvitsee terraarion ja uv-valon, jonka ansiosta iguaanin elimistössä kehittyy D-vitamiinia.




Kissa



Kissa on metsäkissasta polveutuva ja kissaeläinten heimoon kuuluva kesy nisäkäslaji.


Kissan kesytys alkoi Lähi-idässä 10 000 vuotta sitten.


Tavallisesti kissat elävät 14-20-vuotiaiksi.


Kissan elinalueen keskikoko on noin 1,1 neliökilometriä.

Kissat tarvitsevat paljon lepoa. Monet kissat nukkuvat 13-18 tuntia päivässä.





Koira



Koira on suden kesy muoto ja kuuluu koiraeläinten heimoon.


Koira kesytettiin vahdiksi ja metsästysavuksi 12 000 vuotta sitten.


Koira on Euroopan toiseksi yleisin kotieläin kissan jälkeen. Suomessa koiria on enemmän, 600 000.


Koirarotuja on useita satoja.


Vietnamissa koiran liha on suosittua ruokaa.




Hevonen



Hevonen on kavioeläinten lahkoon ja hevoseläinten heimoon kuuluva nisäkäs.


Vuonna 2009 Suomessa oli 72 300 hevosta.


Hevosten koko vaihtelee suuresti. Tavallisimmin hevosen säkäkorkeus on 120-170 cm.


Hevonen ei ole kovin tarkkanäköinen. Se säikähtää helposti outoja esineitä ja yllättäviä liikkeitä.


Hevosilla on ollut merkittävä osa ihmisten kulttuurissa. Niitä on jalostettu tuhansia vuosia.



| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto