Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kissojen ehdoilla

Pirjo Peltoniemi on 20 vuoden aikana välittänyt yli tuhat kissaa uusiin koteihin.

Autosta ei voi erehtyä, kun saapuu tapaamaan Orivedellä asuvaa Pirjo Peltoniemeä. Oranssinsävyisen maasturin katolla on vilkkuvalo, ja kyljessä lukee isoin kirjaimin Eläintensuojelu puhelinnumeron kera. Kyseessä ei ole sen paremmin yritys kuin yhdistys, eikä siinä työskentele ketään muita kuin eläkkeellä oleva Peltoniemi itse. Hän vain halusi tekstin autoon näkyvyyden lisäämiseksi.


"Kävin kolme vuotta sitten eläinsuojeluvalvojan kurssin", Peltoniemi taustoittaa auton ulkonäköä.


Hän on Pirkanmaalla toimivan Kissojen suojelu ry:n (Kisu) perustaja ja varapuheenjohtaja. Kisu on perustettu viime keväänä, mutta Peltoniemen historia kissojen kanssa on paljon pidempi.


"Kaikki alkoi siitä, kun vuonna 1991 pihapiirissämme pyörinyt puolivilli kissa teki pennut ulkorakennukseen. Päätin ottaa ne hoitaakseni."


Vain vähän myöhemmin naapurissa tapahtui sama juttu, pentuja tosin oli vieläkin enemmän. Kierre oli valmis, ja Peltoniemi alkoi saada enemmän ja enemmän kissa-aiheisia puheluita.


"Parhaimmillaan minulla on ollut yhtä aikaa 32 kissaa hoidossa. Omia kissoja on aina ollut vain kaksi."


Peltoniemi arvioi hoitaneensa itse vuosien varrella noin 400 kissaa. Lisäksi hän on toimittanut suoraan eteenpäin 600-700 yksilöä otettuaan ne luonnosta kiinni. Parhaimmillaan kissoja on ollut yli sata vuoden aikana.


Kisun välittämistä kissoista valtaosa on niin sanottuja puolivillejä yksilöitä, jotka ovat viettäneet elämänsä tai suuren osan siitä luonnossa. Yleensä kuitenkin vähintään niiden emo on ollut kotikissa.


Kissojen katastrofiyhdistys (KKY), jossa Peltoniemi aiemmin toimi, linjasi viime keväänä, että se luopuu puolivillien kissojen välittämisestä


"Eripura alkoi vuoden 2009 vuosikokouksessa, ja alkoi tulla napinaa puolivilleistä kissoista. Ne maksavat yhdistykselle enemmän, kun niitä täytyy pitää ensikodissa kauemmin. Minä sanoin, että kyllä ne kesyyntyvät, ja ainakin 15 ensikotia oli samaa mieltä. Siitä tuli sitten ilmiriita."


Lopulta KKY:n hallitus teki päätöksen uudesta linjasta, kun Peltoniemi ei ollut paikalla. Puolivillejä puolustanut porukka yritti vielä saada päätöksen kumottua, mutta perusti lopulta oman yhdistyksen.


"Perustavassa kokouksessa oli 26 ihmistä, joista noin 20 tuli KKY:stä. Nyt jäseniä on jo toista sataa. Moni on ollut ihmeissään, että tämä on mennyt näin hienosti", Peltoniemi iloitsee.




Helpotus on ilmeinen molemmilla puolilla kissakiistaa. KKY:n puheenjohtaja Terttu Kanervo on tyytyväinen yhdistyksensä uuteen linjaan, joka käytännössä jättää puolivillit kissat kokonaan Kisulle.


"Kun aikanaan aloitimme, oli tarkoitus, että otamme lähinnä karanneita kissoja. Vasta viime vuosina mukana oli ihmisiä, jotka halusivat ottaa villikissoja."


Peltoniemi tosin muistuttaa, että täysin villejä kissoja Kisukaan ei ota. Ne pakenevat luonnossa aina ihmistä, eikä niitä saa kesyyntymään. Pennut, joiden emo on alkujaan kotikissa, tottuvat sen sijaan ihmisiin nopeasti.


Kanervo on kissojen pelastustoiminnan todellinen grand old lady, ja KKY alan pioneereja Suomessa. Yhdistyksen toiminta alkoi jo vuonna 1979, ja käynnistäjänä oli nimenomaan Terttu Kanervo.


"Siihen aikaan ei ollut yhdistyksiä, jotka olisivat ottaneet kissoja. Me ja samoihin aikoihin aloittanut Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kissajaosto olimme ensimmäiset."


Perustettaessa jäseniä oli kolme, ensimmäisen vuoden lopussa 29. Vuoden 2011 alussa Kissojen katastrofiyhdistyksen jäsenmäärä oli yli 700. Aktiivisesti toimivien määrä on toki paljon pienempi.


"Ensikodeista on aina pula, sillä niitä tulee ja menee. Meille on viime vuosina tullut noin 500 kissaa vuodessa", Kanervo summaa.




Vasta viime keväänä aloittaneella Kisulla on jo listoillaan 32 ensikotia, noin puolet kesykissoille ja puolet puolivilleille. Valtaosa puolivilleistä kulkee edelleen Pirjo Peltoniemen kautta. Yleensä puolivillit kissat saadaan kiinni loukkujen avulla. Ruoan perässä puiseen loukkuun menevistä kissoista toiset menevät saman tien paniikkiin, mutta nälkäisimmät keskittyvät rauhassa syömiseen.


Loukuttaminen ei ole hakuammuntaa, vaan loukku viedään ilmoituksen perusteella sinne, missä kissojen tiedetään liikkuvan. Parhaimmillaan loukusta on löytynyt kerralla kokonainen pentue, joka on onnistunut ryntäämään sisään yhtä aikaa.


"Keskimäärin pennut tuntuvat menevän loukkuun noin neljässä päivässä, jos emo on jo loukutettu", Peltoniemi valaisee.


"Nopeimmillaan kissa on mennyt loukkuun viidessä minuutissa, mutta joskus kaksi tai kolme kuukauttakaan ei riitä."


Loukkuun täytyy vaihtaa ruoka joka päivä, ja loukku tarkistaa kahdesti päivässä, joten ihan loputtomiin niitä ei ole mahdollista pitää. Loukuttaminen tekee silti hommasta lähes täysipäiväistä työtä.




Ikimuistoisin yksilö tuli Peltoniemelle kuitenkin ilman loukkua. Pirkkalasta tuli ensin puhelu pennusta, jota ei saatu millään kiinni, mutta pari päivää myöhemmin pentu löytyi pihasta täysin liikkumattomana.


"Reilun kahden kuukauden ikäinen pentu oli halvaantunut, ja ajattelin, ettei taida olla paljon mahdollisuuksia. Sanoin kuitenkin, että annetaan sille tilaisuus."


Kissan päästä löytyi pieni reikä, joka viittasi siihen, että halvaantuminen oli aiheutettu ilmakiväärillä. Aluksi Peltoniemi syötti toipilasta sylissään kuin pientä vauvaa, mutta laittoi sen halvaantumisesta huolimatta lopulta muiden pentujen kanssa lattialle.


"Aina kun toinen pentu meni ohitse, se yritti haukata niitä. Ajattelin, että tuohan tekee sille hyvää", Peltoniemi nauraa.

Viikkoa myöhemmin toinen takajaloista alkoi liikkua, ja pentu tienasi itselleen lisäaikaa. Kahdessa viikossa liikkui toinenkin jalka, ja kissa alkoi työnnellä itseään takajaloilla eteenpäin.


"Kuukauden jälkeen se jo käveli, vaikkakin aluksi takaperin. Kahdessa kuukaudessa se sai jo uuden kodin."


Pieni kissa käytti saamansa tilaisuuden.



Petteri Hiltunen, teksti
Samuli Huttunen, kuva





Yksi kissa kerrallaan



Sekä Kissojen katastrofiyhdistyksen että Kissojensuojelun toiminnan kivijalka ovat ensikodit, joiden kautta kissat kulkevat lopullisiin koteihinsa.

Ensikodit hoitavat kissojen rokotukset, leikkaukset ja muut välttämättömyydet, jotta vastaanottaja tietää saavansa terveen kissan. Ihmistä aristavat yksilöt on myös totutettava riittävän ihmisystävällisiksi, että ne ovat valmiita uuteen kotiin. Lopullisella isäntäperheellä kun ei välttämättä ole yhtä laajaa kissatietämystä kuin ensikodissa.


"Pidän siitä, että pääsen vähän sovittelemaan, mikä kissa sopii kenellekin", sanoo ensikotia Tampereen Tammelassa pitävä informaatiotutkimuksen jatko-opiskelija Saraleena Aarnitaival.

Aarnitaival päätyi ensikotitoimintaan sattumalta huomattuaan katastrofiyhdistyksen ilmoituksen lähikaupan ilmoitustaululla.


"Olin juuri muuttanut isompaan asuntoon, ja ajattelin että kaksiossa on yhdelle ihmiselle aika paljon tilaa."




Aarnitaival aloitti ensikotitoiminnan viime vuodenvaihteessa. Kissoja on ehtinyt olla jo kahdeksan, vaikka kesällä oli taukoa.


"Otin yhteyttä viime vuoden lopussa, ja ensimmäinen kissa tuli jo tammikuun toisella viikolla."


Ikimuistoisin kissakokemus on tuoretta perua, sillä nykyinen hoidokki Luikkis on hänelle ensimmäinen luonnosta loukutettu ja puoliksi villiintynyt yksilö.


"Luikkis piilotteli kuukauden verran, ja näin sen vain, kun se juoksi piilosta toiseen."

Viime viikolla 15-viikkoinen pentu sitten uskaltautui emäntänsä kanssa ensimmäistä kertaa sohvalle. Ensin tosin vahingossa.


"Se hyppäsi toiseen päähän sohvaa, mutta lähti saman tien karkuun. Se ei varmaan huomannut minun istuvan siinä, kun olin niin hiljaa, Aarnitaival nauraa."


Kissan uskaltauduttua toistamiseen sohvalle Aarnitaival sai sen houkuteltua hiljalleen lähemmäs maitorahkan avulla.


"Se kierteli senkin jälkeen vielä monta tuntia, ja joskus aamuyöstä se sitten hyppäsi syliin", sijaisäiti hymyilee.



| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Mikä on totuus? (04.10.11, kello 20:39)

    KKY:n puheenjohtaja Kanervo ei puhu totta: KKY:ssä ei kukaan ole halunnut "ottaa villikissoja", vaikka hän niin väittää.

    Sen sijaan KKY:n hallituksen enemmistö päätti syksyllä 2010, että ns. puolivillejäkään ei enää oteta. Ne muodostivat jo vuosien ajan valtaosan KKY:n kissoista, mutta sitten tällaisten maatalopopullaatioissa elävien puolivillien ottaminen hallituksen enemmistöllä kiellettiin.

    Ihmisten, jotka olivat eri mieltä, kehoitettiin perustamaan oma yhdistys. Jopa Terttu Kanervo Taperelaisessa kehoitti tekemään niin.

    Nyt yhtäkkiä saamme lukea Aviisista, että KKY:n ensikodissa on puolivillejä pentuja!

    Millainen tulevaisuus tällaisella ensikodilla on KKY:ssä? Sitä voidaan vain pelolla odottaa.




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto