Miksi puoli Suomea käyttää silmälaseja?

Hajataittoiset silmäni eivät ole enää vähään aikaan tarjonneet tarkkaa kuvaa maailmasta. Näyttöpäätettä yhtään kauempaa katellessa minun on täytynyt siristellä kohtuuttoman paljon.

Näöntarkastuksessa optikko lohdutti: näköni on oikein hyvä. Liki- tai kaukotaittoisuutta, ammattikielellä myopiaa tai hyperopiaa, ei ollut juuri nimeksikään, mutta hajataitto vaivasi.

Niinpä minäkin sain silmälasit. Olen nyt rillipiru. Nelisilmä. Mutta en ole yksin. Taloustutkimuksen kyselyssä vuonna 2009 puolet suomalaisista kertoi käyttävänsä silmälaseja säännöllisesti ja 20 prosenttia silloin tällöin. Mikä tätä puolisokeaa kansaa oikein vaivaa?

"Lukulasien tarve tulee oikeastaan kaikille yli nelikymppisille", kertoo silmätautiopin dosentti Minna Sandberg-Lall.

Hän puhuu niin sanotusta ikänäöstä. Silmän linssin mukautumiskyky heikkenee ikääntyessä, eikä tarkentaminen lähelle enää onnistu, vaan tarvitaan apuvälineitä.

Myös likitaittoisuuden lisääntymisestä nuorilla on saatu viitteitä. Tohtori Olavi Pärssinen kirjoittaa pohjoismaisten silmälääkäriyhdistysten lehden Acta Ophthalmologican syyskuun numerossa tutkimuksestaan, jossa todettiin likinäköisyyttä esiintyvän 15-vuotiaiden suomalaisnuorten keskuudessa entistä useammin. Syyksi hän esittää koulutuksen vuoksi lisääntyneen lukemisen aiheuttamaa rasitusta silmälle.

Taittovirheiden määrä ei kuitenkaan ole kasvanut samassa suhteessa kuin lasien käyttö. Merkittävin syy lasien lisääntymiseen on näkövaatimusten kasvu. Luovaa työtä tehdessä ja siihen kouluttautuessa tarvitsee tarkkaa näköä.

Silmälaseja on myös tarjolla entistä enemmän, ja ne ovat edullisempia. Varsinkin nuoremmat ikäpolvet ovat oppineet ostamaan eri käyttötarkoituksiin ja asuihin sopivia laseja.

Silmälasit ovat paitsi yleistyneet, myös kehittyneet. Kun käytetään materiaaleja, joilla on lasia korkeampi taitekerroin, linsseistä saadaan ohuemmat ja sirommat. Pullonpohjalaseja ei enää tarvita.

Moniteholinssin taittokyky muuttuu nykyään portaattomasti, ja se räätälöidään käyttäjälle sopivaksi. Lisäksi linsseihin saadaan erilaisia naarmuuntumista estäviä ja likaa hylkiviä pinnoitteita tyhjiöhöyrystämällä metalliseoksia linssin pintaan.

Itse silmien hoitamisessakin on tapahtunut valtavasti edistystä. Esimerkiksi laserleikkaukset ovat kehittyneet ja yleistyneet vauhdilla.

"Nykyään leikkauksella pystytään korjaamaan myös korkeamman tason taittovirheitä, joita ei laseilla pysty korjaamaan lainkaan", kertoo yli 15 vuotta laserleikkauksia tehnyt Sandberg-Lall.

Ikänäköä voidaan korjata leikkaamalla toiseen silmään hyvä lähinäkö ja toiseen hyvä kaukonäkö. Hetken totuttelun jälkeen aivot oppivat käyttämään silmiä tilanteen mukaan.

Myös varsinaisia silmätauteja pystytään parantamaan lääkkeillä ja kirurgialla. Harmaakaihileikkauksia tehdään Suomessa noin 50 000 vuoden aikana.

Iän myötä kaikille ihmisille tulevassa kaihissa silmän sisällä oleva mykiö samenee. Leikkauksessa silmään tehdään muutaman millimetrin leikkaushaava ja vanha mykiö imetään ultraääni-imurilla pois. Tilalle laitetaan yleensä akryylimuovista valmistettu keinotekoinen linssi.

"Kaihi on jo voitettu tauti. Suurin tautiryhmä, johon ei vielä ole hoitoa, on silmänpohjan kuiva ikärappeuma", TAYSin Silmäkeskuksen apulaisylilääkäri Marko Kataja kertoo.

Maailmalla on myös testattu keinosilmän prototyyppejä. Potilaille, joiden verkkokalvo on taudin takia lakannut toimimasta, mutta näköhermo on edelleen kunnossa, on asennettu elektronisia kamerakennoja. Verkkokalvon pinnalla olevat sensorit muuttavat kuvan sähköiseen muotoon ja lähettävät sen hermoja pitkin aivoihin.

Niiden avulla aiemmin täysin sokea ihminen on pystynyt tunnistamaan karkeita muotoja ja liikkumaan esteradalla.

"Vielä nämä leikkaukset eivät ole rutiinia, mutta kyllä varmaan jo 10 vuoden päästä näitä on meilläkin laitettu", Kataja arvelee.

Optisten korjausten takia silmälasien tarve vähenee tulevaisuudessa. Lasit eivät kuitenkaan ole pelkästään näkemisen apuväline, vaan käyttäjän on mahdollista viestittää niillä itsestään paljon.

Yksi sitkeimmistä silmälaseihin liittyvistä mielikuvista on henkinen viisaus ja fyysinen heikkous. Takarivin älykkäällä, mutta sosiaalisesti rajoittuneella nörtillä on aina lasit. Käsitys on lähtöisin jo silmälasien historian alkuhämärästä 1200-luvun lopulta, kun kirjanoppineet munkit alkoivat ensimmäisinä käyttää laseja.

"Laseja pidetään usein välttämättömänä pahana ja vähän inhottavana asiana. Niistä tulee viisaan tai opettajan näköiseksi, mutta harvoin niihin liitetään kovin positiivista imagokuvaa", optikko ja Suomen Optinen Toimiala ry:n projektijohtaja Taru Korja harmittelee.

Erilaisilla laseilla voi antaa erilaisia mielikuvia. 1800-luvun lopulla yksilinssisellä monokkelilla annettiin tärkeä ja miehekäs vaikutelma. 1920-luvulla monokkeli oli puolestaan lesbojen suosiossa.

Toisaalta aurinkolasit taas kertovat usein tyylikkyydestä ja rennosta elämänasenteesta. Tämä johtunee siitä, että mykkäfilmiaikoina näyttelijät alkoivat käyttää aurinkolaseja suojatakseen silmänsä kuvauksissa käytetyiltä kirkkailta hiilikaarivaloilta.

Niinpä aurinkolasit on yhdistetty maailmantähtiin. Kun maailman suosituimmaksi mainitun tv-sarjan C.S.I. Miamin tähti David Caruso nostaa aurinkolasit silmilleen, kuva suorastaan väreilee viileyttä.

Myös poliitikkojen keskuudessa silmälasit ovat suosittuja. Mitäpä olisi vaikkapa Urho Kaleva Kekkonen ilman paksusankaisia kekkoslaseja? Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkynen paljasti taannoisessa Aviisin haastattelussa käyttävänsä laseja, vaikka hänen näössään ei ole mitään vikaa.

Korja kehottaa poliitikkoja miettimään tarkasti, miten silmälaseja käyttää. Käsilaukku, kengät ja solmio valitaan asun mukaan, mutta laseja ei vieläkään osata mieltää osaksi ulkoista olemusta.

"Puolustusministeri Carl Haglundin silmälasit täyttävät kaikki muodin kriteerit. Ne ovat suuret, pyöreät ja mahtavat. Mutta lisäävätkö ne hänen uskottavuuttaan? Minun mielestäni hän on melkein hupsun näköinen niiden lasiensa kanssa."

Nykypolitiikan tunnetuin silmälasibrändi lienee kansanedustaja Mikko Alatalon siniset lasit. Legendaarisen lasimallin löytäminen ei kuitenkaan käynyt käden käänteessä, vaan matkan varrella nenälle soviteltiin monenlaisia kakkuloita pilottilaseista perusrilleihin.

Pokien värejäkin oli useita, muun muassa ruskeita ja vihreitä. Lopulta siniset vakiintuivat käyttöön.

"Kun 1990-luvun lopulla luovuin julkisesti sinirilleistä ja siirryin ruskeisiin, alkoivat ihmiset joka paikassa kysellä, mihin olin jättänyt siniset lasit. Niinpä lopulta palasin sinisiin", Alatalo kertoo.

Entä olisiko vahvasti laseilla itsensä brändännyt poliitikko valmis menemään laserleikkaukseen?

"Olen harkinnut laseria, mutta en ole vielä tehnyt päätöstä. Lasit pukevat."

Niinpä. Minua optikko opasti pitämään laseja päässä jatkuvasti kahden viikon ajan, jotta hajataittoon tottuneet aivoni oppivat jälleen näkemään tarkasti. Tämän jälkeen laseja voi käyttää tarvittaessa.

Paksusankaiset rillit antavat kuitenkin oivan ripauksen asiantuntijauskottavuutta. Omaan päähäni lasit taitavat jäädä pysyvästi.

Pimeässäkin uskaltaa lukea

Näkö on ihmisen tärkein aisti. Ehkäpä siksi siihen liittyy valtava määrä erilaisia uskomuksia ja myyttejä, joiden todenperäisyydestä on välillä vaikea ottaa selvää. Aviisi keräsi kysymyksiä lukijoilta ja esitti ne TAYSin Silmäkeskuksen apulaisylilääkäri Marko Katajalle.

1. Kuinka paljon näköön voi vaikuttaa arkisilla asioilla?
Kun puhutaan silmälasien vahvuudesta, siihen ei voi omin avuin vaikuttaa, vaan vahvuus määräytyy silmän optisten ominaisuuksien perusteella. Esimerkiksi likinäköisyys yleensä lisääntyy 20 ikävuoden tietämille, ja sitten muutos tasaantuu. Ikänäköisyyden alkuvaiheessa lukulasien käyttöönoton kanssa voi myös sinnitellä jonkin aikaa. Suojalasien käyttö on kuitenkin hyvä muistaa muutenkin kuin uutena vuotena, esimerkiksi sählypeleissä ja kaikenlaisissa metallitöissä.

2. Heikkeneekö näkö, jos lukee huonossa valossa?
Näkö ei heikkene huonossa valaistuksessa lukemisesta, mutta silmät voivat rasittua normaalia enemmän. Se ei ole vaarallista.

3. Entä vaikuttaako, jos katsoo televisiota liian läheltä tai tuijottaa näyttöpäätettä liian pitkään?
Tästäkään ei aiheudu mitään vaurioita. Intensiivisessä näyttöpäätetyössä voi silmien räpyttely kuitenkin "unohtua" ja silmän pinta kuivua. Kuivumisen seurauksena silmissä voi olla kirvelyä ja lievää valonarkuuttakin. Oireet menevät kuitenkin ohi päivässä tai parissa. Mikäli näyttöpäätetyö aiheuttaa edellämainittuja tuntemuksia, voi kokeilla kostutustippojen käyttöä. Niitä saa apteekista ilman reseptiä.

4. Onko olemassa ruoka-ainetta, joka parantaa tai vaihtoehtoisesti huonontaa näköä?
Näönkin suhteen terveellinen ravinto on hyväksi. Eräässä laajassa tutkimuksessa (AREDS) todettiin, että tietyllä vitamiini/sinkki-kombinaatiolla pystyttiin jonkin verran pienentämään riskiä sairastua silmänpohjan ikärappeumaan.


5. Mitkä ovat ihmisen ääreisnäön rajat?
Yhden silmän näkökenttä on katseen kohdistuspisteestä katsottuna vaakasuunnassa noin 60 astetta nenän suuntaan ja noin 90 astetta nenästä poispäin. Molempien silmien yhteinen näkökenttä on siis noin 180 astetta vaakasuunnassa, ja siitä keskeinen noin 120 astetta on kummankin silmän näkemää aluetta. Näkökentän reuna-alueilla ihminen ei toki näe kovin tarkasti, mutta havaitsee kuitenkin esimerkiksi liikkeen, millä on merkitystä vaikkapa liikenteessä.

6. Miksi kirkas valo sattuu silmiin, mutta sysipimeys ei?
Pimeässä verkkokalvon aistinsolut ovat lepotilassa. Hyvin kirkkaassa valossa ne "ylikuormittuvat" ja ihminen häikäistyy. Ääritapauksissa (aurinkoon katsominen kiikareilla, voimakas laservalo) verkkokalvon aistinsolut voivat vaurioitua pysyvästi.

Katse silmälasien historiaan

-Valon taittuminen hiotussa lasissa tunnettiin antiikin Kreikassa. Myös arabeilla oli käytössä suurentavia lukukiviä ennen eurooppalaisia.

-Lukulasit kehitettiin 1200-luvun lopulla Italiassa, kun linssien ympärille keksittiin laittaa kehykset. Koverat linssit likinäköisten avuksi syntyivät 1400-luvulla. Keksijä ja valtiomies Benjamin Franklin kehitti varhaisen version moniteholaseista 1780-luvulla.

-Nykyisen muotonsa korvan taakse tulevine sankoineen silmälasit saivat 1700-luvulla. Vuosisadan lopulla alkoi myös lasien teollinen valmistus, joka toi lasit suurten massojen ulottuville.

-Filosofi René Descartes esitti jo 1600-luvulla ajatuksen sarveiskalvon päälle asetettavista linssistä. Ensimmäiset piilolasit kuitenkin syntyivät vasta vuonna 1892 saksalaisten ja sveitsiläisten silmälääkärien kokeilujen tuloksena. Piilolaseista tuli suosittuja, kun 1960-luvulla keksittiin linssit, joita pystyi pitämään koko päivän.

Lähteet: Peter Englund, "Hiljaisuuden historia" ja Historia-lehti 11/2008, "Rillit muuttivat maailman"

Teksti: Juha-Matti Paavola

Kuva: Seppo Honkanen