Akateeminen koulutus ei enää toimi herrahissinä

Suomi on Euroopan tasa-arvoisin maa, kun vertaillaan eri sosiaaliryhmien koulutusastetta. Maisterit työllistyvät julkiselle sektorille.

Akateemisten vanhempien lapset päätyvät nykyäänkin paljon todennäköisemmin opiskelemaan yliopistoon kuin vähemmän koulutettujen vanhempien jälkeläiset.

Koulutussosiologian professorin Osmo Kivisen johtama työryhmä Turun yliopistosta selvitti koulutusmahdollisuuksien tasa-arvon toteutumista

Kivinen on varovainen tekemään tutkimuksesta vahvoja päätelmiä.

"Ainoa oikea johtopäätös tutkimuksesta on se, että koulutuksellinen eriarvoisuus on kaventunut Suomessa huomattavasti vuosien kuluessa", Kivinen korostaa.
Jyväskylän yliopiston koulutuksen tutkimuksen professori Jussi Välimaa on samoilla linjoilla Kivisen kanssa.

Hänen mukaansa Suomi on edelleen tasa-arvoinen yhteiskunta, koska ylimmän sosiaaliryhmän yliedustus korkeakoulutuksessa on Euroopan pienintä Suomessa, Irlannisssa ja Hollannissa.
Samalla alimman sosiaaliryhmän aliedustus korkeakoulutuksessa on Suomessa Euroopan pienintä.

Koulutusmahdollisuuksien tasa-arvoa mitataan suhteessa väestöön. Tutkimuksessa selvitetään, onko tietyllä sosiaaliryhmällä yliedustusta tai aliedustusta niiden joukossa, jotka pääsevät korkeakouluihin.

Kivinen myöntää, että eri alojen välillä on eroja. Lääketieteessä ja oikeustieteessä akateemisesta taustasta tulleiden osuus on kaikkein korkein.

"Lääketiede on huomattavan elitistinen ala", Kivinen sanoo.

Akateemisten lapsia on kaikkein vähiten kasvatustieteessä, maa- ja metsätaloudessa ja hammaslääketieteessä. Yhteiskuntatieteet, luonnontieteet ja humanistiset tieteet jäävät tutkimuksessa välimaastoon.

"Kaikki yliopisto-opiskelijat ovat kuitenkin hyväosaisia. Korkeakoulutetuissa ei ole rupusakkia", Kivinen painottaa.

Hän ei näe mitään huolestuttavaa siinä, että akateeminen koulutus periytyy. Kivinen ei ymmärrä puheita säätykierron heikentymisestä.

"Mitä pahaa siinä on, että jääkiekkoilijan lapsesta tulee jääkiekkoilija tai että lääkärin lapsesta tulee lääkäri. Tärkeintä on saada maahan hyviä lääkäreitä ja hyviä jääkiekkoilijoita."

Kivisen mielestä suomalaisten pitäisi olla ylpeitä, että kaikille kansalaisille taataan tasa-arvoiset koulutusmahdollisuudet. Hän ylistää peruskoulua, joka avaa kaikille lapsille väylän edetä yliopistoon ja ammattikorkeakouluun.

"Meillä on mahdollisuuksien tasa-arvo, mutta lopputulosta ei voi säädellä. Suomi ei ole mikään totalitaristinen valtio", Kivinen tokaisee.

Kivinen ja Välimaa myöntävät, että yliopistokoulutus ei voi enää taata pääsyä herrahissiin.

"Jos haluaa oikotien onneen, pitäisi kuulua Pohjois-Amerikan rikkaimman prosentin joukkoon ja viedä rahansa Caymansaarille", Kivinen kärjistää.

Välimaan mukaan herrahissi sulkeutui Suomessa jo 1970-luvulla, kun julkisen sektorit virat tulivat täyteen.

"Herran paikkoja on nykyään vähemmän tarjolla. Korkeakoulutettujen ei kuitenkaan tarvitse hikoilla ulkona, vaan he saavat tehdä siistiä sisätyötä valkoisessa paidassa."

Korkeakoulutus on Välimaan mielestä paras turva työttömyyttä vastaan. Karkean nyrkkisäännön mukaan työttömyysaste puolittuu koulutusasteen kasvaessa.

"Esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kaksinkertainen maistereihin verrattuna. Maistereiden työttömyysaste on taas kaksinkertainen tohtoreihin verrattuna."

Välimaan mukaan korkeakoulutettujen työllisyystilanne on heikoin insinööreillä ja kaupan alalla. Kivinen on huolissaan teknisten alojen työttömyydestä, kun Nokia on ottanut takapakkia.

"Jos tilanne ei parannu, monella insinöörillä voi olla edessä alanvaihto tai työn hakeminen Suomen rajojen ulkopuolelta."

Millään muulla yliopiston alalla ei ole Kivisen mielestä hälyttävää työttömyystilannetta. Esimerkiksi media-alalla on nyt ruuhkaa, mutta hän uskoo sen tasaantuvan ajan kanssa.

Kivinen kertoo, että akateeminen työttömyys on pysynyt vuosikymmenet yhtä pienenä eli neljässä prosentissa. Hän vakuuttaa, että korkeakoulutetuilla riittää töitä niin kauan kuin Suomessa on jonkin sorttinen hyvinvointivaltio.

"Suuri osa maistereista työllistyy julkiselle sektorille. Hyvinvointivaltio on erityisesti naismaisterin turva", Kivinen toteaa.

Jos ensimmäinen korkeakoulututkinto ei takaa töitä, Välimaa kehottaa suorittamaan toisen tutkinnon, jolla työllistyy paremmin.

Kivisen mielestä korkeakoulutuksesta ei ole mitään haittaa tavalliselle ihmiselle. Hänen mukaansa akateemisesti koulutettujen palkkataso on edelleen korkeampi kuin vähemmän koulutettujen.

Hän muistuttaa, että yliopisto-opiskelijat ovat etuoikeutetussa asemassa, koska opiskeluaika on hyvin vapaata koko elämän mittakaavassa.

"Opiskelijoiden riennoissa voi tavata myös mukavan kumppanin, jos käy tuuri. Huonolla tuurilla voi saada tympeän puolison", Kivinen vitsailee.

Hän ihmettelee, miksi yliopistot ovat vapaaehtoisesti tiukentaneet opiskeluaikoja. Hänestä opiskeluaikainen työnteko valmistaa parhaalla tavalla elämään.

Kivinen pitää puheita lukukausimaksusta älyvapaana ideana, joka ei sovi suomalaiseen hyvinvointivaltioon. Hänen mukaansa lukukausimaksut ovat johtaneet Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa siihen, että vain rikkaiden lapsilla on mahdollisuus päästä yliopistoon.

"Lopetetaan höpinät lukukausimaksuista, joka on yhtä järjestön ajatus kuin peruskoulun yksityistäminen", Kivinen tyrmää.

Välimaa kehottaa hyvällä omallatunnolla nuoria hakeutumaan yliopistoon, koska korkeakoulutus kannattaa edelleen.

Juho Mäkelä