Väkivaltainen akti porraskäytävässä

A History Of Violence (USA 2005). Ohjaus: David Cronenberg. Pääosissa: Viggo Mortensen, Maria Bello, Ed Harris, William Hurt, Ashton Holmes, Steve Arbuckle. Käsikirjoitus: John Wagner ja Vince Locke. Pituus: 98 minuuttia. K-15.

Jos elokuvassa on väkivaltaa, seksiä ja väkivaltaista seksiä, se ei voi olla huono elokuva. Katselukokemuksesta saa vapauttavaa energiaa ja hivenen syyllisen olon.

Elokuvan alkumetreillä vaimo yllättää History of Violencen päähenkilön Tom Stallin - Viggo Mortensen - koulutytöksi pukeutuneena. (Siis vaimo on pukeutunut koulutytöksi) Tom antaa vaimon ottaa itsensä ja huokailee, että olet beibi ihana.

Hyvin monta kohtausta myöhemmin meininki on toinen. Tom ottaa vaimonsa - Maria Bellon - varsin väkivaltaisesti omakotitalon porraskäytävässä. Mikäli vaimo ei lopulta lämpenisi aktiin, kyseessä olisi ilmiselvä raiskaus.

Tomin sielunmaisema jäsentyy pitkälti sen kautta, kuinka hän panee ja tappelee. Siinä on jotain rauhoittavaa.

Kahvit naamalle
ja kuuluisuuteen

Elokuvan alussa Tom elää rauhallista elämää yhdysvaltalaisessa pikkukaupungissa. Hänellä on kaunis vaimo, kaksi lasta ja pieni kahvila.

Eräänä päivänä kahvilaan tulee kaksi miestä, joista vanhempi pitää kahvilan asiakkaita rauhallisina aseella uhaten, jotta nuorempi voi raiskata keski-ikäisen tarjoilijan.

Tom ei voi katsella tilannetta, vaan heittää kahvit vanhemman miehen naamalle ja tappelunnujakan seurauksena tulee ampuneeksi molemmat miehet. Tomista, rauhallisesta kahvilanpitäjästä, tulee pikkukaupungin sankari, jonka elämää tositelevisio alkaa seurata.

Pikkukaupunki-idylli murskautuu, kun televisiokuvat houkuttavat Tomin kahvilaan pelottavan lasisilmäisen miehen, joka kutsuu Tomia nimellä Joey.

Nimestään huolimatta History of Violence ei mässäile väkivallalla. Juonen kuljettelu on hienovireistä, ja ahdistuksen ja pelon määrää kasvatetaan taidokkaaksi, jolloin potku palleaan on kuin heinäkuisen yön ukonilma, joka laukaisee päivän hiostavan kuumuuden.

Gangsterileffojen genren mukaisesti kovimmat ja pahimmat tyypit ovat tyynen rauhallisia hetkeä ennen kuin aikovat tappaa jonkun. Tällainen käytös on psykopaattista, mutta kyllä tosielämänkin organisaatioiden johdossa pärjäävät usein parhaiten psykopaatit.

Naitavat
päänäyttelijät

On vaikea sanoa, kummat elokuvassa kiihottavat enemmän, seksi- vai väkivaltakohtaukset. Asetelma on sikäli epäoikeudenmukainen, että väkivaltakohtauksia sensuroidaan paljon vähemmän kuin seksikohtauksia.

Kun selkään ammuttu luoti tulee hidastettuna rintapuolelta ulos tuoden mukanaan osia keuhkorakkuloista, se on ihan ok. Mutta panokohtauksissa itse asiaa ei tietenkään sovi näyttää. Sehän voisi vaikka järkyttää katsojia.

Huonoista lähtökohdista huolimatta panokohtaukset puolustavat paikkaansa, kiitos Viggo Mortensenin ja Maria Bellon ylitsevuotavan naitavuuden. Pitänee uskoa, että seksielämän ei tarvitse loppua siihen kun täyttää 40 vuotta.