Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Mikä minusta tulee isona?

Neljännes opiskelijoista ei tiedä, mihin tehtäviin oma koulutus valmistaa

"Useat opiskelualat ovat niin laaja-alaisia, että eivät opiskelijat voi tietää, millaisia taitoja tuleva työ heiltä vaatii. Pitäisin ennemminkin yllättävänä, jos kaikki tietäisivät, mihin he tulevat valmistumaan ja mitä erityisiä taitoja työssä tarvitaan", suunnittelija Leena Ahrio sanoo.

Leena Ahrion ja projektitutkija Minna Vallon vastikään valmistuneessa tutkimuksessa Työelämää ja opintoja - Tampereen yliopiston opiskelijakyselyt 2004-2007 on saatu tulokseksi, että noin neljäsosa Tampereen yliopiston kolmannen ja viiden vuoden opiskelijoista ei tiedä, millaisiin tehtäviin he tulevat työllistymään tai millaisia taitoja heiltä töissä tullaan vaatimaan.

"Eivätkö tieteenalat luo identiteettiä, jos opiskelijat eivät tiedä, mitä heistä tulee? Ei kuitenkaan kannata olla huolissaan, jos jossain välissä kysyy näitä kysymyksiä. Ootit ja opintopsykologi auttavat, jos suunta ja opintomotivaatio ovat hukassa", Tamyn koulutuspoliittinen sihteeri Johanna Hiden kannustaa.

Yleisimmin tieto tulevasta opintoalasta saadaan valintaoppaista. Vaikka opiskelupaikka valittiin melko pinnallisilla tiedoilla, Tampereen yliopiston opiskelijat ovat valinneet opiskelupaikkansa varsin hyvin. Lähes kaikki kyselyyn vastanneet pitivät Tampereen yliopistoa ykkösvaihtoehtonaan aloittaessaan opinnot.

"Aikaisemman koulunkäynnin pohjalta muodostuu helposti kuva opetettavasta aineesta. Esimerkiksi kielen opiskelija voi luulla, että kielen opiskelu yliopistolla on samantyyppistä kuin lukiossa. Täällä se on kuitenkin pilkuntarkkaa kielioppia, kääntämistä ja kulttuuria. Vaatii jonkinlaista perehtymistä, jos hakeutuu erikoiselle alalle, että keksii sellaisen alan olevan olemassa. Silloin ei ole koulussa syntynyttä voimakasta mielikuvaa valmiiksi, vaan tieto tulee esimerkiksi valintaoppaasta", Hiden sanoo.

Kuitenkin noin 15 prosenttia viidennen vuoden opiskelijoista ilmoittaa alun perin haaveilleensa toisesta koulutusohjelmasta Tampereen yliopistossa.

"Tampereen yliopistossa on paljon pääaineen vaihtajia. Monella on oma tavoiteltu pääaine sivuaineena. Kaikki eivät kuitenkaan ikinä pääse sinne, minne ensisijaisesti haluaisivat", Ahrio sanoo.

Tutkimuksesta käy ilmi, että opintojen ohjaus on parantunut viime aikoina. 30 prosenttia viidennen vuoden opiskelijoista kokee puutteiden ohjauksessa hidastaneen opintoja, mutta vain 15 prosenttia kolmannen vuoden opiskelijoista on samaa mieltä. Epätietoisuus opiskelukäytännöistä on hidastanut 15 prosentin vastaajista opintoja.

"Epätietoisuus opiskelukäytännöistä voi olla sitäkin, että ei tiedä miten seminaarityö jäsennetään. Hetken asiaa itsekseen mietittyään voi keksiä sen ilman, että tarvitsee apua muilta. Toisaalta vastaajilla voi olla myös oppimisvaikeuksia, jos he eivät pääse tenteistä läpi", Ahrio miettii.


"Kun koulutetaan,
kai joku työpaikka on"

Tomi Letonsaari, 29, opiskelee kahdeksatta vuotta folkloristiikkaa Jyväskylän yliopistossa. Hän sai ennakkokuvansa alasta opinto-oppaista.

"Aloitettuani opinnot minulle tuli ihan uutena asiana, että perinteisemmän tutkimuksen lisäksi nykykulttuurintutkimus kuuluu myös alaan."

Letonsaari ei ajatellut työllistymistään valitessaan opiskelualaansa.

"Ajattelin, että kun tämmöisiä tyyppejä koulutetaan, kai niillä joku työpaikka on."

Hän muistaa, miten lama-aikana koulussa peloteltiin työttömyydellä.

"Jotenkin minä unohdin sen lukiossa. Lukion opintojen ohjaus keskittyi siihen, mikä kutakin kiinnostaa. Hain moneen paikkaan, kuten filosofiaan ja sosiaalipolitiikkaan. Jälkeenpäin ajateltuna oli ihan hyvä, että pääsin opiskelemaan vasta folkloristiikkaa."

Letonsaari kokee olleensa yliopistossa ilman ohjausta.

"Minulla on mennyt selvää aikaa hukkaan, kun en ole tiennyt, mitä pitäisi opiskella. On hyvä, että nykyisin opintojen ohjausta on tehostettu."

Folkloristiikasta voi työllistyä tutkijaksi, opettajaksi tai museoalalle. Museoala kiinnostaa, koska siinä voi olla tekemisissä ihmisten ja vanhan kulttuurin kanssa.

"Kavereistani on tullut kondiittori, poliisi ja mainosgraafikko, siis folkloristiikan opiskelijoista. Olen huomannut, että kaikista alaa opiskelemaan tulleista ei tulekaan folkloristeja, ja jos tulee, he eivät välttämättä mene alan töihin."


Kolmatta kertaa fuksina

Aluetieteen ja sosiaalipolitiikan opiskelija Riikka Lätti, 24, haaveili lukiossa toimittajan ammatista, muttei päässyt lukemaan tiedotusoppia.

"Koska olen säntillinen, hankin kuitenkin opiskelupaikan."

Lätti aloitti kirjoitusten jälkeisenä syksynä saksan kielen ja kulttuurin opinnot, vaikka hänelle oli alusta asti selvää, että hän tulee vaihtamaan pääainetta.

"En tiennyt aluetieteestä lukiossa. Ei eri aloista tiedä, jos kaveri ei suosittele tai jos ei ole tosi valveutunut."

Lätti kiinnostui aluetieteestä peruskurssilla ja vaihtoi kahden vuoden päästä pääainetta.

"Tiesin jo opiskeltuani yliopistossa, että aluetiede ei valmista mihinkään tiettyyn ammattiin. Olin Tiehallinnolla harjoittelussa, mikä on selkeyttänyt käsitystäni työllistymismahdollisuuksista. Uskon, että opiskelemalla itseä kiinnostavia aineita päädyn oikeaan ammattiin."

Graduvaiheessa hän päätti suorittaa toisen tutkinnon sosiaalipolitiikasta, koska halusi syventää yhteiskunnallista osaamistaan.

"Totta kai yliopistolla pystyy opiskelemaan vain ammatillisesti järkeviä aineita. Omalla kohdalla aineyhdistelmästä on osin intuition, osin sattuman seurauksena tullut aika kreisi. Suunnittelulla ja ohjaukseen hakeutumalla olisin saattanut selvitä ehkä yhdellä tutkinnolla", Lätti nauraa.


"Otan itse asioista selvää"

Kasvatustieteiden ensimmäisen vuoden opiskelija Henna-Riikka Sokka, 25, opiskeli ennen yliopisto-opintojaan ammattikorkeakoulussa kaksi vuotta sosiaalialaa pääaineenaan kasvatus.

"Hain yliopistoon, koska halusin syvemmän kuvan kasvatuksesta."

Sokka haki kasvatustieteistä etukäteen tietoa netistä.

"Erityisesti koulutussuunnittelijan työ kiinnostaa. Olen ajatellut suorittaa myös opettajan pedagogiset opinnot, koska toisen asteen oppilaitoksissa opettaminen olisi mielenkiintoista."

Lukion opinto-ohjauksessa ei kerrottu Sokan mielestä tarpeeksi eri aloista.

"En tiennyt mistään mitään. Hakuoppaita kuitenkin annettiin."

Yliopistossa annettiin heti yhteystietoja, kenen puoleen voi kääntyä erilaisissa ongelmissa.

"Olen tosin sentyyppinen ihminen, että otan itse asioista selvää, enkä jää lappujen ja lippujen varaan."


Välivuosi tilastotieteessä

Annamari Henno, 21, tiesi jo lukiossa haluavansa psykologiksi. Hän oli vuoden töissä lukion jälkeen ja vuoden opiskelemassa tilastotiedettä, jotta pääsisi myöhemmin sisään psykologiaan.

"Psykologiassa tietoa alalta työllistymisestä saa helposti pyytämättäkin."

Tänä syksynä hän aloitti viimein psykologian pääaineopiskelijana.

"Luin jo viime vuonna tilastotieteen opiskelijana psykologian perusopinnot, joten minulla oli tosi tarkka kuva psykologiasta."

Psykologian maisterin tutkinnon suorittanut saa suoraan ammattinimikkeen.

"Minua kiinnosti etukäteen varhaiskehityspsykologia, mutta opintojen ja työskentelyn kautta olen kiinnostunut myös työ- ja organisaatiopsykologiasta."

Lukion psykologian tunneilla kävi eri alojen psykologeja vierailemassa, mikä auttoi hahmottamaan psykologin työnkuvaa.

"Laitoksella järjestettiin pari viikkoa sitten intensiivipäivä, jolloin laitoksen henkilökunta kertoi alasta ja selitti, missä he ovat olleet töissä ennen yliopistolle tuloaan."


Suvun perässä laskentatoimeen

Laskentatoimen ja rahoituksen opiskelija Martina Pelliselle, 23, laskentatoimi oli jo ennen opintoja hyvin tuttua.

"Koko suku on lukenut laskentatoimea", Pellinen naurahtaa.

Pellinen suunnitteli ensin oikeustieteen opintoja, mutta meni puoleksi vuodeksi ammattikorkean kauppatieteiden pariin, koska johonkin oli haettava.

"Laskentatoimi on kuitenkin enemmän minun alaani, koska en ole lukijatyyppi. Opiskelu ei ole samanlaista ulkoalukua kuin laki."

Pellinen opiskelee yliopistossa neljättä vuotta.

"Se yllätti, että laskentatoimi on alusta asti ollut aika monimutkaista. Mitään varsinaista peruskurssia ei ollut, vaan perusasiat käytiin läpi vain pääsykokeessa."

Pellinen oli viime vuoden vaihdossa, missä hän mietti alansa sopivuutta itselleen.

"Koulutus ei onneksi sido mihinkään tiettyyn tehtävään."

Hyvä työllistymistilanne oli yksi syy valita ala: "Johdon laskentatoimi kiinnostaa."

Lukiossa tehtiin soveltavuustestit eri aloille, mutta juuri muuta jatko-opintojen ohjausta ei ollut. Pellinen ei ole käyttänyt opintojen ohjausta myöskään yliopistossa.

"Olen keskustellut kavereideni kanssa opintovalinnoista."


"Yliopisto-opiskelu ei ole niin hirveää"

Historian fuksi Olli Keinonen, 19, tuli opiskelemaan historiaa, koska haluaa seurata historianopettajansa jalanjälkiä. Opettaja oli toiminut aikaisemmin lähetystöissä. Keinonenkin haluaisi kansainväliseksi virkamieheksi.

"Ei yliopisto-opiskelu tunnu olevan niin hirveää, mitä arvoisa historianopettajani lukiossa sanoi. Opettaja piti hirveästi kalvosulkeisia, jotta osaisimme varautua yliopisto-opiskeluun. Kuitenkin lukiossa oli pidempiä päiviä, koska en ole vielä osannut ottaa sivuaineitakaan."

Lukion opintojen ohjauksessa kannustettiin yrittämään sinne, mikä kiinnostaa.

"Osa lukiolaisista oli aivan burn outissa, koska he olivat ottaneet lukujärjestykset aivan täyteen tunteja. Opo kehotti heitä pitämään välivuotta."

Keinonen aikoo ottaa sivuaineekseen kansainvälisen politiikan, mitä hän pyrki opiskelemaan ykkösvaihtoehtonaan.

"Yliopistossa minulla ei ole vielä minkäänlaista kuvaa opintojen ohjauksesta. Tuutorit ovat kyllä neuvoneet, missä järjestyksessä kursseja kannattaa ottaa."

Hertta-Mari Kaukonen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto