Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Klassinen hevitaiteilija

Jan Yrlund ihailee hollantilaisen kuvataiteen mestareita. Siksi hän on hevipiireissä kysytty levynkansitaiteilija.

Jan Yrlund on soittanut 15 albumilla ja useilla lyhyemmillä julkaisuilla. Hän on kuvittanut yli 40 levyä.
Jan Yrlund on soittanut 15 albumilla ja useilla lyhyemmillä julkaisuilla. Hän on kuvittanut yli 40 levyä.

Nykyään tilaisuus ei kolkuta, se lähettää sähköpostia. Niin kävi Jan Yrlundille viime vuoden helmikuun 20. päivä.

Tamperelainen graafikko-muusikko sai tuntemattomalta lähettäjältä viestin, jonka otsikkona oli "Hello". Sähköpostin lähettäjä kertoi työskentelevänsä Magic Circle Music -levy-yhtiölle ja etsivänsä graafista suunnittelijaa.

"En ensin tunnistanut levy-yhtiön nimeä", Yrlund muistelee.

Kenties sen tärkein kiinnitys on tutumpi: Manowar. Niin siis kävi, että Yrlund päätyi uusimaan maailman äänekkäimmän hevibändin levy-yhtiön verkkosivut. Työn jälkeen oltiin ilmeisen tyytyväisiä, sillä seuraavaksi häntä pyydettiin tekemään sivut yhtyeelle itselleen.


Kuinka pääsee sellaiseen asemaan, että Manowarin edustaja ottaa yhteyttä ja tarjoaa töitä? Helpottaa, jos on opiskellut ulkomailla, soittanut 1980-luvulla eräässä Suomen ensimmäisistä thrash & speed metal -yhtyeistä ja tehnyt levynkansia kymmenen vuoden ajan.

Nykyään 37-vuotias Yrlund yritti aikanaan kolmesti Taideteolliseen korkeakouluun. Havaittuaan sijoituksensa hakijajonossa laskevan vuosi vuodelta hän suuntasi vuonna 1992 Alankomaihin opiskelemaan taidehistoriaa.

Se oli maan kulta-ajan taiteilijoista kiinnostuneelle nuorukaiselle hyvä paikka. Takaisin Suomeen hän palasi vajaa vuosi sitten, koska lapset olivat jo tarhaikäisiä ja hän "vähän kyllästyi" tasaisen harmaaseen Hollantiin.

Sitä paitsi internetin takia on se ja sama, missä maassa asuu. Yrlundin asiakkaista moni on muualta kuin Suomesta. Myös bänditoiminta onnistuu, vaikka soittajat olisivat hajallaan ympäri palloa. Ja bändejähän Örkki-lempinimeä käyttävällä Yrlundilla on riittänyt.

Parinkymmenen vuoden aikana hän on ehtinyt soittaa muun muassa 1980-luvun hevibuumiin osuneessa Prestigessä ja sveitsiläisessä goottibändi Lacrimosassa. Nykyään tärkeimmät yhtyeet ovat Imperia ja Satyrian. Jälkimmäisessä Yrlund vastaa kaikesta biisinteosta äänittämiseen ja tietenkin kansitaiteeseen.

"Paitsi en soita rumpuja ja laula, kun en osaa", hän sanoo.


Rockmusiikin vaaroista ammoin varoitelleet ihmiset olivat oikeassa: se tosiaan vie mukanaan. 1990-luvulla musiikki oli Yrlundin leipätyö, mutta vuosikymmenen loppua kohti levynkansitaiteilu alkoi vallata alaa.

Graafikon ura pääsi alkuun, kun oman bändin eli Prestigen ensimmäistä levyä oltiin paketoimassa myyntikuntoon vuonna 1987.

"Me nähtiin pari levy-yhtiön ehdotusta ja tuumattiin, että itsekin osataan", hän kertoo.

Vaikka Yrlund ihaileekin Caravaggiota ja Rembrandtia, nyt ollaan kaukana siitä romanttisesta mielikuvasta, jossa kattoikkunalliseen asuntoon lukkiutunut taiteilija silmäilee mallia päivät pitkät ja välillä raapaisee väriä kankaalle.

Yrlundin ateljee on yksinkertainen huone hänen kotonaan omakotitalossa Huikkaalla. Työhuonetta koristavat sähköpiano, telineellinen akustisia kitaroita ja toinen samanmoinen sähkökitaroita. Yhden seinän peittää kirjahylly, joka on täytetty taidekirjoilla, scifi- ja länkkäripokkareilla, omien bändien levyillä ja sarjakuvilla.

Tärkein työkalu on kuvankäsittelyohjelma Photoshop. Pensseliin Yrlund ei ole koskenut aikoihin, sillä "se on niin kauhean hankalaa".

Hän napsauttaa auki esimerkkitiedoston. Viikinkimetalliyhtyeen levyn kannessa on puinen kilpi, jonka päällä on ristissä miekka ja kirves. Mitään kuvassa näkyvää asiaa ei ole olemassa sellaisenaan, vaan se on pienistä paloista koottu kokonaisuus. Tiedostossa on noin sata layeria eli tasoa, mikä on kuulemma varsin vähän - isoimmillaan puhutaan 500 tasosta.

Fantastinen kuva-aihe on koottu arkisista paloista. Taustakuvio on takapihan männystä ja puukilven materiaali on napattu mökkilaiturista.

"Tätä nyt ei välttämättä tarvitse kertoa yhtyeelle", hän virnistää.


Vaikka piirtäminen on väistynyt hiiren heiluttelun tieltä, Erlund pyrkii pitämään lopputuloksen maalatun näköisenä. Esikuvien vaikutus näkyykin kuvien tummassa värimaailmassa.

Se taas sopii metallimiehille ja -naisille, joiden mielikuvitus ei aina ole parhaimmillaan kuvia rakennettaessa: gooteille tarvitaan kanteen vähäpukeinen tyttö, true metal -yhtyeet taas tilaavat sankarihahmoja ja lohikäärmeitä.

"Tietysti ne ovat kliseitä, mutta ne tavallaan kuuluvat asiaan. Kuvan aihe tulee usein biisin sanoista tai bändiltä, jos ne nyt osaavat sanoa mitään", Yrlund sanoo.

Jos kehnosti käy, kannen ideointi jää kokonaan taiteilijan taakaksi. Silloin kuvituksen hyväksyttäminen voi olla työläs prosessi, sillä yhtyekään ei tiedä, mitä se haluaa.

"Yhdestä levystä tehtiin varmaan 200 miljoonaa versiota, joista mikään ei kelvannut. Lopulta päädyttiin aika lähelle ensimmäistä versiota."

Korpiklaanin seuraavan levyn kannen Yrlund aikoo tosin maalata, ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Sekin luonnostellaan ensin tietokoneella, jotta kuva voidaan hyväksyttää bändillä ja maalata sen jälkeen.

"Säästyy aikaa, kun ei tarvitse suhrata maalin kanssa muutoksia tehdessä."


Joku voisi olla sitä mieltä, että Yrlundilla on melkoinen unelma-ammatti. Siinä kun pääsee puljeeraamaan niin musiikin kuin kuvataiteen kanssa, työajat voi määrätä itse ja hyvällä tuurilla graafisen alan toimeksiannot poikivat rokkikeikkoja. Kuten Manowarin tapauksessa.

"Heitin lonkalta, että tiedän heidän festareilleen yhden bändin ja seuraavana päivänä toivotettiin tervetulleiksi soittamaan sinne."

Työhuoneen kirjahyllystä löytyy myös uusin Manowar-boksi, jossa on paksu kansilehtinen.

"Siinä on meikäläisenkin nimi mainittu lopussa", Yrlund sanoo.


Olli Sulopuisto, teksti
Outi Pyhäranta, kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto