Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Mahtuvatko lapset opiskelijan arkeen?

Anna Tiitinen (oik.) on Ellin yksinhuoltaja ja opiskelee kahta tutkintoa. ”Sitä en siedä, että kallista aikaani tuhlataan soopan puhumiseen tai myöhästelevien odottamiseen.”
Anna Tiitinen (oik.) on Ellin yksinhuoltaja ja opiskelee kahta tutkintoa. ”Sitä en siedä, että kallista aikaani tuhlataan soopan puhumiseen tai myöhästelevien odottamiseen.”

Opiskelijalle jää aikaa lasten kanssa

Miika, 31, ja Sanna Salon, 29, perheessä opiskelu ja lastenhoito lomitetaan toisiinsa suunnitelmallisella ajankäytöllä. Tosin tenttiin lukeminen on usein pois yöunista.

"Nyt jää enemmän aikaa lasten kanssa olemiseen kuin esimerkiksi kesällä, jolloin olin kahdeksan tuntia töissä ja matkat tulivat vielä päälle", sanoo Miika Salo.

Salojen esikoispoika, Eelis, täyttää pian kolme vuotta. Kuopus, Nella-tytär, on vasta puolivuotias. Miika opiskelee Tampereen yliopistossa valtio-oppia. Sannalla on opiskeluoikeus suomen kirjallisuuteen, mutta hän on vielä äitiyslomalla ja aloittaa pänttäämisen ensi syksynä. Järjestely on saanut Miikan ahkeroimaan peräti 105 opintopistettä ensimmäisenä vuotenaan.

Pääsykokeisiin keväällä 2007 pariskunta luki vuoropäivinä: kumpikin sai yhdeksän tuntia rauhallista aikaa syventyä kirjoihinsa.

"Yritän varmaankin opiskella samanlaista tahtia. Säännönmukaisessa ajassa on valmistuttava jo perheenkin takia", laskee Sanna.

Salojen perheessä on erillinen lukujärjestys opiskeluvuoroja varten. Pääasiassa oppia ahmitaan silloin, kun lapset nukkuvat. Vuoropäivinä kummallakin on rauhallista opiskeluaikaa, mutta on kalenteriin merkitty yhteisiä rauhallisia iltojakin.

Miikan mielestä lapset ovat tuoneet opiskeluun järjestelmällisyyttä. Kun aikaa on rajallisesti, on pakko lukea suunnitelmallisesti.

"Jos minulla ei olisi lapsia, en olisi välttämättä koskaan päässyt yliopistoon."

Taloudellisesti Salot ovat tähän mennessä pärjänneet kohtuullisesti. He arvelevat, että jossain vaiheessa on pakko ottaa opintolainaa. Ruokakaupassa on laskettava tarkasti, mihin rahat riittävät. "Kai minun kuuluisi sanoa, että rahaa tarvitaan lisää. Tilanne on itse asiassa parempi siihen verrattuna, kun opiskelin ja asuin yksin."

Miika on pannut merkille, että aikuiskoulutukseen lapsiperhe saisi enemmän tukea kuin yliopistokoulutukseen.

"Mitään ylimääräistä ei osteta, mutta olemme tottuneet tulemaan vähällä toimeen", Sanna lisää.
Sannan mielestä opiskelijoiden tuet ovat jääneet pahasti jälkeen, vaikka ruoka kallistuu koko ajan.

Miika myöntää, että lähipiirissä on hieman hämmästelty Salojen opiskelukuvioita. Miika aikoo olla ensi syksynä enemmän kotona, jotta Sanna saa rauhassa aloittaa omat opintonsa.

"On tämä raskasta, mutta samalla tavalla kuin nyt yleensäkin kahden pienen lapsen kanssa."

Silti Salot suosittelevat lasten hankkimista opiskeluaikana.

"Minulle on etua siitä, että lapset on jo tehty. En ole kertaakaan ollut työhaastattelussa, jossa ei olisi kysytty perheen perustamissuunnitelmista", Sanna kertoo.

Yliopisto ei ole perheellistä varten

"Ei ainakaan yksinhuoltajia varten. Jos opetusta on aamuyhdeksästä iltakuuteen, on se lapselle ihan liian pitkä päivä hoidossa", napauttaa Anna Tiitinen, 23.

Tiitinen valmistui keväällä muusikoksi Helsingin konservatoriosta pääaineenaan saksofonin soitto. Hän opiskelee tiedotusoppia Tampereen yliopistossa kolmatta vuotta. Lisäksi hän sai juuri opiskelupaikan Pirkanmaan ammattikorkeakoulusta, josta hän aikoo valmistua saksofoninsoitonopettajaksi.

"Olisi niin helppoa, jos haluaisin vaikka parturikampaajaksi. Mutta on parempi tehdä sitä, mitä haluaa. Musiikista olen haaveillut aina ja nyt uskallan pelata sen kortin varaan."

Kaikki eivät ole jaksaneet uskoa Tiitisen haaveisiin. Kun Elli syntyi vajaat kolme vuotta sitten, lähipiiri oletti nuoren äidin menevän tehdastyöhön ennemmin kuin opiskelemaan.

"Mielestäni kaikkea ei tarvitse uhrata, vaikka on saanut nuorena lapsen. Se vaikeuttaa asioita, mutta ei sulje mitään pois."

Hän ei osaisi ajatella toisenlaista tapaa elää. Päätös pitää lapsi oli alusta asti varma. Ensimmäisen vuoden Tiitinen vietti lapsensa kanssa kotona rauhallisesti tuntumaa ottaen ja tulevia opintoja suunnitellen.

"Olen ollut alusta asti Ellin kanssa yksin. Monta asiaa piti miettiä: Olen tässä nyt 20-vuotiaana äiti ja eihän tässä näin pitänyt käydä. Minun piti mennä yliopistoon ja uraputkeen."

Taloudellisesti Tiitinen sanoo tulevansa hyvin toimeen, koska on kasvanut peruspihiksi. Lastenvaatteita ja -tarvikkeita hän on saanut tuttavaperheeltä. Mummon maksaman kuukausirahan ansiosta kaupassa ei tarvitse laskea, riittääkö raha ruokaan.

"En nyt ihan askeettisestikaan elä. On meillä aina monipuolista ruokaa."

Opiskelu ja äitiys vaativat järjestelmällisyyttä ja ennakoimista. Tylsiäkään kursseja ei voi siirtää myöhemmäksi ja esseet on kirjoitettava valmiiksi viikkoa ennen palautuspäivää, koska esimerkiksi Ellin äkillinen vatsatauti edeltävänä yönä vesittäisi koko urakan. Vaikka asioita ei voi jättää viime tippaan, on Tiitinen oppinut suurpiirteisyyttäkin. Kaikista tentistä ei voi tavoitella viitosta.

"Joka asiasta on syyllinen olo. Jos olen Ellin kanssa, on huono omatunto tekemättömistä esseistä. Toisaalta pelkään, että milloin oma opiskelustressi ja siihen uhrattu aika alkaa näkyä Ellissä."

Tiitisen mukaan Elli on kuitenkin aina etusijalla. Hän ei suosittele perheen perustamista opiskeluaikana ainakaan yksin.

"Haluan näyttää, että tämä on mahdollista. Jotkut ajattelevat, että lapsen saaminen tässä iässä on jokin tuomio. Ei se ole."

Lapsia aikaisintaan kolmekymppisenä

"Suoraan sanottuna typerä idea", tyrmää sosiaalipolitiikan opiskelija Taru Pääkkönen, 22, ministeri Hyssälän houkuttelut lasten tekemisestä opiskeluaikana.

Samaa mieltä on hänen avopuolisonsa Mika Ahoniemi, 25. Hän opiskelee tietoliikenne-elektroniikkaa Tampereen teknillisessä yliopistossa.

"Tiedän millä tasolla opintotuki on. Jos kaksi elää opintotuella ja sitten tulee vielä muksu päälle, jommankumman on pakko mennä töihin", laskee Ahoniemi.

"Sitä paitsi käymme molemmat jo nyt töissä, ja rahat ovat silti tiukalla", lisää Pääkkönen.

Pääkkönen paistaa pizzaa kolmen työvuoron verran viikossa. Yksi työvuoro kestää viisi ja puoli tuntia. Ahoniemi jakaa lehtiä keskimäärin viitenä aamuyönä viikossa.

"Minun opiskelu- ja työpäivä on jo nyt yhteenlaskettuna noin 12 tuntia pitkä. Miten aikaa riittäisi lapsen kanssa olemiseen?" pohtii Ahoniemi.

Pääkköstä ahdistaa ajatus, että jälkikasvua pitäisi synnyttää juuri silloin, kun se on yhteiskunnalle edullisinta.

"Eikö tärkeintä olisi, että on itse siihen valmis?"

Hän epäilee, ettei opiskelemiseen riittäisi energiaa, jos vauva valvottaisi yöt. Pääkkönen arvelee, että valmistuminen viivästyisi äkkiä parilla vuodella.

Sekä Pääkkösestä että Ahoniemestä on ylipäätään ristiriitaista, että opiskelijoita usutetaan yhtä aikaa sekä lastentekoon että nopeaan valmistumiseen.

Ahoniemi arvelee koko kampanjan taustalla olevan suomalaisten verrattain korkea valmistumisikä. Jos opiskelijat valmistuisivat nuorempina, pariskunnat uskaltaisivat vikkelämmin harkita perheen perustamista.

Ahoniemen mielestä siihen auttaisi opintotuen nostaminen niin korkeaksi, ettei opiskelujen ohella olisi pakko käydä töissä. Kesätöistä kumpikin haluaa silti pitää kiinni.

"Missä vaiheessa opiskelija voi levätä, jos ei kesällä? Kyllä aivoton työ pizzeriassa on hyvää vastapainoa opiskelupuurtamiselle. Työnantajatkin katsovat työkokemusta hyvällä, vaikkei olisikaan ollut oman alan töissä", uskoo Pääkkönen.

Ahoniemen mukaan työkokemus on hänen alallaan niin tärkeää, että suoraan koulun penkiltä on turha lähteä firmojen ovia koputtelemaan.

Lapsista Ahoniemi ja Pääkkönen eivät vielä haaveile.

"En sano, etten haluaisi koskaan lapsia, mutta en ainakaan lähitulevaisuudessa", sanoo Ahoniemi.

Pääkkönen on samoilla linjoilla.

"Olen ajatellut, että yksi lapsi olisi maksimi. Eikä vielä, vaan joskus kolmekymppisenä sitten", sanoo Pääkkönen.


Tia Yliskylä,
teksti ja kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto