|
Utopistisimmillaan kansainvälisyys on yhteisöllisyyttä, jossa erilaisuus on voimavara. Kehnoimmillaan se on englanninkielinen maisteriohjelma, jonka laadusta kukaan ei ole vastuussa. Tai ei, ei sittenkään — pyörrän sanani. Kehnoimmillaan se on sata asunnotonta ulkomaalaista opiskelijaa ja rehtorin linjaus, ettei yliopiston vastuulle kuulu asuntoasiat. Protektionismia hyvinkin!
Yliopistomaailma on keskellä murrosta, jonka tarkoituksena on trimmata yliopistot huippukuntoon korkeakoulutusta ja tutkimusta tarjoavilla maailman markkinoilla. Yksi uudistuksen kulmakivistä on kilpailu rahoituksesta. Valmisteilla oleva yliopistolaki mahdollistanee lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille.
Kansainvälistyminen on myös yksi Tampereen yliopiston strategisista linjauksista. Käytännössä linjaus on opetusministeriön, sillä tulossopimus määrittää tavoitteet liikkuvuudelle ja ulkomaisten opiskelijoiden määrälle. Tulevaisuudessa tavoitteet laajenevat entisestään, kun uusi korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategia kirjataan kansien väliin.
Lienen ilmeisen kerettiläinen todetessani, että kansainvälistyminen vaatii yliopistolta muutakin kuin opiskelijoiden määrän nostoa.
Kansainvälistyminen on kanssakäymistä, valmiutta omaksua uusia toimintatapoja ja näkökulmia. Paitsi opiskelijavaihtoja, se on myös opetushenkilökunnan ja tutkijoiden liikkuvuutta, riittävää kielitaitoa sekä laadukasta lähi- ja kontaktiopetusta.
Katri Suohonen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen