Ennen osattiin väitellä

Opiskelijat ovat tunnetusti kovia väittelemään. Aviisin yleisönosastolla on väännetty kättä jo vuosikymmenten ajan. Aiemmin kynällä sivallettiin rajummin ja aiheet olivat toisenlaisia.

70-luvulla vallankumousta juonittiin joka nurkassa. Taistelu eri ryhmittymien välillä oli kiivasta, ja kysymys kuului, kenen joukoissa kukakin seisoo.

"Onko toveri päätoimittaja ryhtynyt ikiomaan kampanjaan, kun joka ikisessä Aviisissa on alakertakolumni omistettu sosiaalidemokraateille?", kysyttiin vuoden 1975 lehdessä.

Päätoimittaja vastasi lakoniseen tyyliin, että myös demarit saavat kertoa mielipiteitään. Politiikka oli ykkösaihe. Vuotta myöhemmin päätoimittajaa kummastutti:

"Mitä pahaa olenkaan mennyt tekemään, kun porvarit alvariinsa väittävät minun kehittyneen toimittajana? Miksi tämän piti sattua juuri minulle?", hän päivittelee.

Poliittisen tuoksinan ohessa palstatilaa käytettiin lehden parjaamiseen. Nimimerkki Uutta verta yo-talolle tai vanha kadulle ei säästellyt sanojaan huhtikuun 1979 Aviisissa:

"Päätoimittajan nenän takana tuskin muuta liikkuu kuin kimppu hiusten juuria sähköä kehittämässä välttämättömien vaikkakin tässä tapauksessa vahingollisten elintoimintojen ylläpitämiseksi. Koko paskajengi yo-talon toisesta kerroksesta pitäisi sulloa turkin hihaan ja naida uudelleen."

Tarkkaavaiset lukijat korjasivat Aviisin virheitä. Eräs kirjoittaja halusi välttämättä oikaista toimitusta siitä, ettei Erich Frommilla ole "komeita viiksiä", mikä onkin tärkeä fakta. Työvoimapoliittisia neuvottelujakin käytiin:

"Minulla on kolmivuotias pikkuserkku, joka tykkää tökkiä kirjoituskoneella merkkejä paperille. Pääseekö se teille kolumnistiksi?", kysyi nimimerkki Sirkka Leestemaker marraskuussa 1979.

80-luvulla keskusteltiin puoluepolitiikan vastapainoksi ympäristöasioista ja feminismistä. Myös päihteidenkäyttö herätti keskustelua puolesta ja vastaan. Ärtsy Kovalainen vaati "ylioppilastalolle ykkösolutta heti". Ärtsyn uraauurtava ehdotus sai kannatusta, ja nimimerkki A. Malesm kirjoitti helmiskuussa 1980 seuraavasti:

"Jos haluaa päästä irti juomakierteestä ja kuitenkin säilyttää aidot ihmissuhteensa ei se ilman pilsua onnistu."

Oluenjuontia ylistävä kirjoittelu häiritsi myö nimimerkkiä Järki käteen. Hänen mukaansa olutpöhnän sävyttämänä ihmissuhteista muodostuu epätodellisia, mutta juottoloissa tapahtuva tanssi on sen sijaan luonnollinen tapa lähestyä vastakkaista sukupuolta. Kaikki eivät päässeet kontaktiin pöhnästä tai tanssista huolimatta. Onneton nuori mies haki apua Aviisista:

"Minua on aina vaivannut ujous naisten seurassa. Hyvät naisihmiset, voisitteko järjestää esim. jotain kurssia näin Kansainvälisen Naisten Vuoden merkeissä?"

Aviisi ei haikaile menneitä, mutta otamme edelleen innokkaasti vastaan mielipiteitä ja miksei myös innovaatioita, joita ainakin 80-luvulla riitti. Eräskin herra oli keksinyt Aviisille käyttöä, mutta jäänyt lehteä vaille:

"On tämä nyt yhtä vittua. Asun hellahuoneessa ja tarvitsen uuninsytykkeitä. Mainoksista on kyllä apua, etenkin kun jotkut vaalit on tulossa. Mutta vaalien jälkeen on Aviisin viimeistään tultava. Samalla hinnalla olisin saanut 429 kg polttopuristetta ja Pahkasian. Minua on huijattu."

Juho Hakkarainen, teksti
Tero Koskela, grafiikka