![]() |
|
![]() |
Rikossarjoja on moneen lähtöön. Yksi legendaarisimmista on Columbo, jonka vanhat jaksot ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.
Peter Falkin esittämä hahmo on kovaksikeitetyn poliisin vastakohta. Columbo inhoaa aseita, pelkää korkeita paikkoja, neuloja ja verta ja on uskollinen vaimolleen. Hän pitää ruuanlaitosta ja on kohtelias, joskin kömpelö herrasmies. Hän ei kovistele, vaan raapii hajamielisesti päätään ja hymyilee typerästi.
Jo pikkupoikana minuun vetosi Columbon omalaatuisuus. Kerta toisensa jälkeen huvitti, kun nuhjuiseen popliinitakkiin sonnustautunut kaveri ajoi rikospaikalle autonrotiskollaan, parkkeerasi sen huonosti ja sytytti sikarin.
Columbo on jonkin sortin kapinallinen, joka tekee heikkouksistaan vahvuuksia. Näennäinen hajamielisyys on osa Columbon taktiikkaa, jolla hän pääsee rikollisten jäljille. Pian komisario esittääkin vielä sen yhden kysymyksen.
Columbossa salapoliisisarjan säännöt on käännetty päälaelleen. Katsojat näkevät jakson alussa, kuka on murhaaja. Jännitys rakentuu sen varaan, miten komisario ratkaisee rikoksen.
Vanhat Columbot ovat kaukana nykyisten rikossarjojen nopeudesta, mutta juuri hidastempoisuudessa viihtyy. Hektisen arjen keskellä on mukava laittaa DVD pyörimään ja upota hetkeksi rauhoittavaan sikarinkatkuun.
Juho Hakkarainen
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen