Maailma menee kohti kaaosta+

Vuonna 2009 maailmassa on käynnissä vähemmän sotia kuin ehkä koskaan aikaisemmin. Yhden arvion mukaan sotien lukumäärä olisi kylmän sodan päättymisen jälkeen vähentynyt 40 prosentilla ja yhtään suurempien sotien määrä 80 prosentilla. Ainakin sotilaallisten konfliktien määrällä mitaten elämme siis parhaillaan eräänlaista ihmiskunnan historian kultakautta. Tuleeko tämä myönteinen kehitys jatkumaan, vai luisummeko me hetken päästä takaisin samantyyppiseen kaaokseen, jollaista aiemmat sukupolvet ovat pitäneet jopa tiettynä itsestäänselvyytenä?

Trooppiset riisisadot ovat hyvin haavoittuvaisia ilmaston lämpenemiselle. Riisin kukinnot steriloituvat eikä riisi tuota lainkaan jyviä, jos lämpötila nousee yöllä väärään aikaan yli tunnin ajaksi 35 asteen yläpuolelle. Kansainvälinen riisintutkimuslaitos IRRI on arvioinut, että kutakin asteen suuruista lämpötilojen nousua kohti menetetään jatkossa noin 15 prosenttia maailman riisisadosta.

NASA:n johtava ilmastotutkija, James Hansen, on sanonut että viiden metrin suuruinen merenpinnan nousu alkaa uusien havaintojen valossa näyttää todennäköisemmältä käsikirjoitukselta kuin alle metristä puhuvat viralliset ennusteet. Jos merenpinta nousee viidellä metrillä samaan aikaan kun trooppiset hirmumyrskyt voimistuvat ja niiden synnyttämistä tulva-aalloista tulee aiempaa korkeampia, yli puolet ihmiskunnasta joutuu muuttamaan rannikolta sisämaahan.

Näin isot muutokset ylittävät kirkkaasti yhteiskuntiemme sopeutumiskyvyn. Jos haluamme välttää luisumisen pahanlaatuiseen kaaokseen, meidän on siis pakko pysäyttää ilmaston lämpeneminen, ennen kuin sen seuraukset muuttuvat liian vakaviksi.

Ongelma voi olla helpoin ratkaista jakamalla se kolmeen osa-alueeseen. Mielestäni meidän pitäisi niputtaa nokipäästöt, suihkukoneiden tiivistymisjuovat, niistä syntyvät keinotekoiset yläpilvet sekä lyhytikäiset kasvihuonekaasut (otsoni, metaani) samaan kategoriaan. Ainakin osa tällaisten luonteeltaan hyvin lyhytaikaisten säteilypakotteiden vaikutuksesta voitaisiin suhteellisen vaarattomasti kumota erilaisin Maapallon heijastavuutta lisäävin toimin.

Hiilidioksidi kuitenkin vaatii erillistä strategiaa, sillä ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen ei vain lämmitä ilmastoa, vaan myös happamoittaa valtameriä. Lisäksi hiilidioksidin määrän kasvu uhkaa suunnata kassavan kasvun juurista lehtiin, muuttaa kassavan lehdet myrkylliseksi ja kasvattaa muiden ravintokasviemme hiilihydraattipitoisuuksia rasva-, proteiini-, hivenaine- ja vitamiinipitoisuuden kustannuksella. Hiilidioksidiongelma on siis pakko ratkaista vähentämällä hiilipäästöjä ja poistamalla ilmakehästä siihen jo laskemaamme hiilidioksidia.

Toinen erillistä strategiaa vaativa, ilmastoa lämmittävä tekijä on typpioksiduuli. Virallisen arvion mukaan sen osuus ihmisen tuottamista kasvihuonekaasuista on vain 8 prosenttia, mistä 80 prosenttia on peräisin typpilannoitteista. Nobelin kemian palkinnon saanut ilmastotutkija Paul Crutzen on kuitenkin arvioinut, että typpilannoitteiden sisältämästä typestä mahdollisesti jopa 4-5 prosenttia eikä vain yksi prosentti, niin kuin tähän asti on luultu, muuttuu pitkän päälle maaperässä typpioksiduuliksi. Typpilannoitteiden käyttö kasvaa, jos lihansyönnin kasvu jatkuu, ja jos maailmassa aletaan kasvattaa suuria määriä biopolttoaineita voimakkaan typpilannoituksen avulla.

Alustavien laboratoriokokeiden mukaan typpioksiduulipäästöjä olisi kuitenkin mahdollista vähentää merkittävästi maatalousmaahan lisätyn hienojakoisen puuhiilen avulla. Menetelmän ovat aikoinaan kehittäneet Amazonasin ja Etelä-Meksikon sademetsiä viljelleet intiaanikansat, mutta se voi omana aikanamme olla, lihansyönnin vähentämisen ohella, tärkein yksittäinen vastaus typpioksiduulin muodostamaan ongelmaan.

Risto Isomäki
kirjoittaja on ilmastonmuutokseen perehtynyt kirjailija