Työ tekijäänsä hieroo

Kukapa meistä ei olisi haaveillut rivakoista käsistä, jotka pehmittävät selkälihaksia kesken uuvuttavan työrupeaman. Useimmiten se jää vain haaveeksi.

Hierova tuoli kuulostaa vastaukselta toimistorotan rukouksiin. Ajatelkaa nyt: laite hieroo nappia painamalla. Se ei väitä vastaan, eikä pyydä vastapalveluksia. Näppäimiä on helppo näpytellä hieronnan aikana ja palkka juoksee!

Ensimmäinen hierova tuoli valmistettiin Japanissa vuonna 1962. Hienoimmat ökyistuimet maksavat tuhansia euroja. Ne kartoittavat kehon jännitystilat infrapunatunnistimilla ja säätävät mekanisminsa siten, että hieronta kohdistuu juuri kivuliaisiin paikkoihin.

Aviisi sai käyttöönsä paremmin opiskelijabudjettiin istuvan, parin sadan arvoisen karvalakkimallin. Infrapunatunnistimia siinä ei ole, mutta ihan kelvolliselta selän vatkaus tuntuu. Mekanismi viritetään työtuolin päälle. Hierovan vaikutuksen tuottavat kaksi palloa, jotka nousevat ja laskevat tehden kiertoliikettä selkärangan molemmin puolin.

Heti ensimmäisenä päivänä käy selväksi, että tuoli todella toimii. Selkälihakseni ovat hieronnan jälkeen lähes mustelmilla. En syytä tuolia, sillä ohjeen mukaan sitä pitäisi käyttää 15 minuuttia kerrallaan. Minä vatkasin lihojani ainakin kaksi tuntia.

Kilautetaan ammattilaiselle ja kysytään häneltä mielipidettä masiinasta.

"Onhan se tyhjää parempi, kun rullat painelevat selkää. Veri lähtee liikkeelle ja kuonaa poistuu lihaksista", toteaa hieroja Anu Varpula.

Testiryhmän mielipiteet jakaantuvat.

"Minä tykkäsin. Kyllä tällainen voisi työpaikalla olla", sanoo tuolin testi-istunut Salla Merikari.

"Kumma tunne. En pidä tästä yhtään", sanoo Oskari Rantala.

Hierova tuoli on hienompi ajatuksena kuin kokemuksena. Pakko kuitenkin myöntää, että elämä tuntuu hieman vetreämmältä paikalta tuolikäsittelyn jälkeen. Mutta arki ei muutu juhlaksi edes hierovalla istuimella. Päinvastoin, työasioihin on hankala keskittyä, kun tuoli vatkaa selkää ja hurisee kuin jääkaappi.

Seppo Honkanen, teksti
Oskari Rantala, kuva