Ulkonäön perusteella oletetaan liikaa!

Rasismia ja syrjintää esiintyy arkisessa puheessa ovelasti naamioituneena. Monet maahanmuuttopolitiikkaa kritisoivakin ovat valmiita hyväksymään työperäisen maahanmuuton. Usein kuitenkin vain kunnes jatkokysymys esitetään: hyväksyisivätkö he tämän myös tilanteissa, joissa kyseiseen työhön olisi tarjolla suomalainen, epäpätevämpi henkilö?

Valitettavan usein maahanmuuttajien ajatellaan soveltuvan tekemään suomalaisille kelpaamattomia töitä. Kansalaisuuden perusteella huonomman työntekijän valitsemisen taktiikallako Suomen taloutta pitäisi kehittää kilpailukykyisemmäksi kansainvälisesti?

Edes Suomessa asuva ja koulutustaan vastaavan työpaikan saanut henkilö ei välty ennakkoluuloilta. Jos hän näyttää ulkomaalaiselta, häntä puhutellaan yleensä ensin englanniksi - kohteliaisuuden nimissä, mutta ajattelematta, mitä se kertoo puhujan ennakkokäsityksistä.

Jos ulkomaalaistaustainen henkilö saa Suomen kansalaisuuden, avioituu ja asuu vuosikymmeniä Suomessa, häneen silti suhtaudutaan ulkomaalaisena ja vain harva nimittää häntä suomalaiseksi.

Vieläkin selvempi tapaus on henkilö, joka on syntynyt Suomessa. Hänen vanhempansa ovat suomalaisia, mutta toinen on alun perin ulkomaalainen. Hän on asunut, opiskellut, työskennellyt ja suorittanut asevelvollisuutensa Suomessa. Mutta kun hänen ulkomaalainen taustansa selviää, hän ei olekaan enää oikea suomalainen.

Herää kysymys, kuinka suomalaisuus määritellään? Sellaista suomalaistahan, jolla ei olisi juuria joltain muulta alueelta, ei ole olemassakaan. Kansakuntana meillä ei vielä ole riittävää kokemusta ulkomaalaisista tai ulkomaalaistaustaisista suomalaisista, jotta suhtautuisimme ihmisiin ilman ulkonäön perusteella tehtyjä oletuksia.

Suomessa asuviin vaihto- ja tutkinto-opiskelijoihin kohdistuu vähintään yhtä paljon kritiikkiä ja väärinkäsityksiä kuin maahanmuuttoa kohtaan yleensäkin. Ovathan tutkinto-opiskelijatkin maahanmuuttajia. Miksi kouluttaisimme ilmaiseksi ulkomaalaisia opiskelijoita? Ei sovi unohtaa, että nämä opiskelijat myös tuovat rahaa Suomeen. Kansantaloudellisesti ajatellen se on parasta rahaa: rahaa joka on tuotettu ulkomailla ja joka käytetään Suomessa. He maksavat vuokrasta, ruuasta, matkoistaan ja muista ostoksistaan saamatta taloudellista tukea valtiolta, kuten omat opiskelijamme.

Välillä esitetään lukukausimaksujen perimistä kaikilta ulkomaalaisilta opiskelijoilta, mutta entä suomalaisilta opiskelijoilta perittävät lukukausimaksut heidän halutessaan mennä vaihtoon toiseen maahan? Vastavuoroisuuden periaate on tehnyt mahdolliseksi suomalaisten opiskelijoiden vaihtovuodet sellaisissa maailman huippuyliopistoissa, joihin heillä ei muutoin olisi ollut varaa mennä.

Suomessa ja suomalaisuudessa on paljon aihetta ylpeyteen ja onnellisuuteen. Jopa niin paljon, ettei niitä voi tässä luetella. Valitettavasti ennakkoluulojen ja syrjinnän kitkeminen ovat meillä vielä lapsenkengissään. Suureksi iloksi voinen kuitenkin todeta asenteiden olevan muuttumassa parempaan päin. Älkäämme antako tämän kehityksen katketa.

Gabriel Herrara