Tapparan mies

Rakastan Suomea. Täällä on mukavan rauhallista", kertoo ravintoloitsija Fuad Hanafi-Eweiss.

Hän rakastui Suomeen, vaikka joutui kuuntelemaan jatkuvaa pilkkaamista muutettuaan Egyptistä Ruotsin kautta Tampereelle.

"Vuonna 1971 ihmiset luulivat, että tulin metsästä! Tampereella ei ollut monta ulkomaalaista, minua tuijotettiin joka paikassa. Sain kuulla syöväni suomalaisten leivät ja vieväni heidän työpaikkansa."

Rakkaus Suomeen ei horjunut edes parikymmentä vuotta sitten, kun Hanafi-Eweissin kotiin tehtiin murhapolttoyritys. Kahdesti. Tekijää ei ole vieläkään saatu kiinni.

"Vaimoni on herkkä ihminen. Hän kärsii polttopulloiskuista edelleen. Minä en enää pelkää, eivätkä poikammekaan. "

Jos asiat olisivat menneet toisin, Hanafi-Eweiss olisi tehnyt uran Egyptin armeijan lentäjänä.

"Riitelin ilmavoimien akatemian johtajan kanssa. Hän kosti minulle."

Johtajasta tuli myöhemmin Egyptin presidentti. Hänen nimensä on Hosni Mubarak.

"Hän oli kova, kova, kova mies. Kun Mubarak painoi jonkun mieleensä, se oli hänen loppunsa."

"Lähdin pois Egyptistä, koska hän teki minulle niin ikävän tempun. Inhoan sitä! Pojilleni en ole halunnut edes opettaa arabian kieltä. "

Tempun laadusta Hanafi-Eweiss ei välitä enempää puhua, mutta kun Mubarakin 30 vuotta kestänyt diktatuuri viime talvena sortui, hän oli onnellinen.

"En iloinnut itseni takia. Iloitsin, koska kenenkään ei pidä olla niin pitkään vallassa. Nuoret täytyy päästää hallitsemaan, niin se on myös Suomessa."

Egyptin armeijalle Hanafi-Eweiss on kiitollinen yhdestä asiasta:

"Olen todella sitkeä. Opin armeijassa, että ei väsymystä, ei sairautta, ei mitään!"

Sitkeyttä hän on tarvinnut pyörittäessään Tampereen ensimmäistä kebabravintolaa, vuonna 1982 perustamaansa Kebab Abu Fuadia.

"Täytin 66 syyskuussa, vielä teen töitä ilman vapaapäiviä, ilman lomia. Moni ei tee minun iässäni yhtä paljon töitä. "

Hän kehuu, että Suomessa osataan arvostaa kovaa työmiestä.

"Kun suomalainen näkee, että ihminen on rehellinen ja tekee paljon työtä, hänet hyväksytään varmasti. Mutta heistä, jotka haluavat kiertää sääntöjä ja saada avustuksia tekemättä mitään, ei Suomessa pidetä."

Muukalaisvihan kasvua Hanafi-Eweiss ei ole huomannut. Päinvastoin. Hänen mielestään suomalainen kulttuuri on kehittynyt jatkuvasti parempaan suuntaan.

"Nykyään Suomessa ollaan kansainvälisiä. Vanhaan aikaan matkustamiseen ei ollut rahaa kuin bisnesmiehillä. Nyt kaikki matkustelevat kaukana, näkevät erilaisia ihmisiä ja saavat vaikutteita."

Kontaktiakin on opittu ottamaan:

"Kun menin hissiin ja sanoin päivää, kukaan ei vastannut. Nykyään ihmiset vastaavat."

"Suomalaiset ovat muuttuneet paljon. He ovat avarampia, puhuvat ja keskustelevat. Lähtevät ravintolaan syömään illalla, juovat vähän viiniä..."

Hän innostuu kehumaan, että suurin osa suomalaisista pukeutuu nykyään tyylikkäästi ja käyttäytyy hyvin jopa alkoholia nautiskeltuaan.

"Hämeenkadulla oli 40 vuotta sitten vain kaksi liikennevaloa. Nyt on ihan erilaista."

"Omalla kohdallani en huomaa rasismia. Minulla on paljon, paljon ystäviä, erittäin hyviä ihmisiä. He sanovat nostavansa minulle hattua!"

Hanafi-Eweiss työskenteli 70-luvulla Salhojankadun Pubin baarimikkona. Ravintola oli otollinen paikka tutustua nopeasti suureen määrään tamperelaisia. Hän naureskelee, ettei pysty millään muistamaan kaikkien nimiä, mutta naamat hän kyllä muistaa ikuisesti.

"Kun olen 40 vuotta Suomessa ollut asiakaspalveluhommissa, niin on jo aika monta ihmisen kuvaa aivoissa. "

Koskikeskuksessa sijaitsevan ravintolan omistaja on onnellinen mies.

"Mulla on täällä kaikki mitä ihminen voi toivoa - lapset, lapsenlapset, kiva vaimo. Kaikki mitä voi toivoa! Suomi on hyvä maa."

Hän on sitä mieltä, että Suomeen tulijan pitää opetella elämään maan tavan mukaan.

"Moni on valittanut minullekin, että kun täällä on sellaista ja tällaista. Olen sanonut heille, että pakatkaa matkalaukkunne ja lähtekää kotiinne."

Hän korostaa, ettei suomalaisten tarvitse koettaa väkisin muuttaa tapojaan muiden tapojen mukaisiksi:

"Mehän olemme vieraita täällä! Jos mä en tykkää, voin lähteä pois. Tai enhän enää ole vieras, mutta silloin olin, kun Suomeen tulin."

Egyptiläisten ja suomalaisten välillä on Hanafi-Eweissin mukaan niin suuri ero, että sen kuvaileminen olisi liian pitkä tarina. Hän mainitsee esimerkkinä sen, että Egyptissä vanhempia arvostetaan paljon enemmän.

"Varsinkin äiti, hän on jumalan jälkeen heti seuraava. Ylipäätään kaikkia vanhoja ihmisiä kunnioitetaan ja autetaan. Vanhan ihmisen nähdessäni haluan auttaa. Ja mä autan sydämestä."

Fuad Hanafi-Eweiss on ollut Suomen kansalainen vuodesta 1977. Hänellä on paljon pidempi kokemus Suomesta kuin minulla. Ärsyttääkö häntä, että haastattelen häntä nimenomaan Suomeen muuttaneena ulkomaalaisena?

"Vaikka sanoisit minua neekeriksi, ei se haittaisi mitään. Tiedän itse, mitä minä olen. Lasken itseni täysin suomalaiseksi ja vielä hämäläiseksikin."

"Mä kannatan Tapparaa!"

Hanafi-Eweiss tahtoo esittää toivomuksen kaikille suomalaisille:

"Toivon, että emme katsoisi ihmisen ihonväriä, vaan katsoisimme, mitä hän tekee. Jos kyseessä on kunnon ihminen, hyväksytään hänet. Huonoja ihmisiä ei tarvitse hyväksyä. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, mistä maasta joku tulee, jos hän on kunnollinen ihminen."

Seppo Honkanen, teksti

Samuli Huttunen, kuva