Luonto kaupungissa

Iidesjärvi

Iidesjärvi on kärsinyt ihmistoiminnasta paljon. Vielä 1950-luvun lopulla järven rannalla toimineelle Nekalan kaatopaikalle kärrättiin surutta myös myrkyllisiä teollisuusjätteitä ja asutuksen jätevedet laskettiin puhdistamattomina järveen.

1970-luvulla pitkälle Messukylään jatkunut vesilintujen suosima tulvaniitty tuhottiin rakentamalla Hervannan valtaväylä.

Luonto on kuitenkin uskomattoman sitkeää.

"Kaikesta tuhoamisesta huolimatta lajisto on säilynyt lähes samana kuin ennenkin. Järven pääaltaan huonosta kunnosta kärsineet kasvit ovat säilyneet tulvaniittyjen lähdepohjaisissa kirkasvetisissä laguuneissa", Tampereen kasviston kartoittanut biologi Pertti Ranta hämmästelee.

Nykyään kaatopaikka on peitetty. Sinne tuodaan ylimääräinen maa kaupungin istutuksilta.

Maan mukana alueelle kulkeutuu eksoottisempiakin kasveja. Tämän kesän hitti oli yksittäinen kookas hulluruoho.

"Tämä on kasvitieteilijän paratiisi, lajisto vaihtelee vuosittain", Ranta kehuu.

Järven itäpäästä löytyy lintutorni. Linnusto on kärsinyt alueen alennustilasta, mutta lintuja löytyy edelleen.Vierailupäivänä tornissa on tungosta. Järvellä uiskentelee isokoskeloita ja jokunen uivelo.

Menneisyyden syntejä ei kuitenkaan pääse pakoon. Pohjasedimentteihin taltioituneet ympäristömyrkyt kulkeutuvat kaloihin, ja entinen Nekalan kaatopaikka pitäisi kärrätä ongelmajätelaitokselle.

Nyt järveä ollaan viimein rauhoittamassa luennonsuojelualueeksi.

"Vaikkakin liian vähän ja liian myöhään", Ranta huokaa.

Teerenpuisto

Kivenheiton päässä yliopiston päärakennukselta, Kalevankankaan hautausmaan takana, sijaitsee Suomen tutkituin kaupunkimetsä. Metsikkö kasvaa Tampereen lävistävällä jääkauden muodostamalla harjuketjulla. Samaa mäntykangasta löytyy Pyynikiltä.

Kaikki Teerenpuiston männyt ovat samanikäisiä. Tarinan mukaan rinteessä kasvanut metsä tuhoutui kansalaissodan aikana tykistötulituksessa. Väitettä ei ole vahvistettu, mutta puiden ikä täsmää.

Vuonna 1980 metsä jaettiin viisi metriä kanttiinsa oleviin neliöihin ja jokaisen neliön kasvit kartoitettiin. 20 vuotta myöhemmin kartoitus tehtiin uudelleen.

Vuonna 2013 syysaurinko siivilöityy vaahteranlehtien lävitse keltaisena.

"Luonnontilaisessa mäntymetsässä ei ole ruskaa", Ranta sanoo.

Kartoituksessa kävi selväksi, että alue on muuttumassa. Männyt eivät uusiudu. Tilalle on kasvaa lehtipuita, kuten vaahteraa ja ruotsinpihlajaa, sekä tulokaslaji sembramäntyä.

Syitä on useita. Kaupungin mikroilmasto on useita asteita ympäröivää maaseutua lämpöisempi. Yksi suuri muutosagentti ovat koirat, joiden virtsassa kulkeutuu karuun maaperään typpeä.

"Metsä ei kestä käyttöämme ja elintapojamme. Toivottavaa on, että tässä kasvaa vielä sadan vuoden päästä metsä, mutta se on hyvin erilainen metsä."

Aspinniemen joutomaa

Kiviseltä niemeltä avautuu näkymä yli laajan Näsinselän. Rannalta on hyvä seurata pohjoisesta tulevien lintujen syysmuuttoa, mutta karu hiekkakenttä ei vaikuta kelvolliselta kasvualustalta oikein millekään. Ainoa vehreä paikka näyttää olevan muualta väliaikaisvarastointiin tuotu multakasa, jossa kasvaa punasavikkaa.

"Kartoituksessa Aspinniemeltä löytyi yli sata kasvilajia, joukossa myös harvinaisuuksia. Esimerkiksi isomesikkää kasvaa Tampereella vain täällä ja koko Suomessakin vain kourallisessa paikkoja", Ranta vakuuttaa.

Alue on joutomaata. Vähättelevästä nimestä huolimatta joutomaa on yksi merkittävimpiä elinympäristötyyppejä kaupungeissa.

Aspinniemi on alkuperältään keinotekoinen. Se on ihmisen tekemä, Rantatien rakentamisen yhteydessä Näsijärveen ajettu. Kohta tie häviää tunneliin ja niemi kasveineen kerrostalojen perustusten ja hoidettujen pihanurmikoiden alle.

Kaupunkiluonnossa elinympäristöjä muodostuu ja häviää ihmisen toiminnan seurauksena jatkuvasti. Ihastellessamme pientä mutta harvinaista ketotyräruohoa kauhakuormaaja käy hävittämässä punasavikoita kasvavan multakasan. Kasasta löytyy myös komeita kesäkurpitsoja.

"Toivottavasti edes isomesikkä siirretään täältä turvaan, jos niemi häviää", Ranta toivoo.

Tahmelan ryytimaa

Kaupunkiluonnossa törmäävät ihminen, kulttuuri ja luonto. Pispalassa kohtaamisia on tapahtunut jo pitkään.

Tahmelan ryytimaat ovat olleet viljelyskäytössä vuosisatoja. Etelään avautuvalla rannalla kasvukausi on pitkä.

Pyhäjärvi varastoi lämpöä, harju suojaa ja kastelee maata. Kastelukannua ei tarvitse käyttää.

Alueelta löytyy valtava määrä eri kasvilajeja. Osaa viljellään, kun taas jotkut, kuten hyvänheikinsavikka, ovat villiintyneitä viljelyjäänteitä. Ranta kartoitti ryytimaiden kasvistoa viime kesänä.

"Erästä pensasta en meinannut tunnistaa millään. Lopulta se paljastui gojimarjapensaaksi."

Järven rannassa kasvaa valtava kynäjalava, joka on on toinen kahdesta Suomessa rauhoitetusta puulajista. Lisäksi Tahmelan jalava on suojeltu luonnonmuistomerkki. Lähes kaikki Suomen kynäjalavat kasvavat Kokemäenjoen vesistön varrella.

"Kynäjalavan taimet pärjäävät vain aivan rantavyöhykkeellä. Vanhimmat 1700-luvulta peräisin olevat puut Lempäälässä kuitenkin ovat kaukana nykyrannasta, koska Pyhäjärven pintaa on vuosisatojen kuluessa laskettu useasti. Kaupunkiluontoa tutkimalla voi selvittää myös ihmisen historiaa."

Juho-Matti Paavola, teksti
Annina Mannila, kuvat

Kukkia ja luoteja

Biologi Pertti Ranta tuntee Tampereen kasvit, sillä hän on viettänyt niiden parissa 27 vuotta. Niin kauan vei kartoittaa karttaruudun tarkkuudella ensin Teiskon ja sitten kantakaupungin alueen kasvisto.

Ranta oli mukana valtavassa urakassa alusta asti, ja tarinoita riittää. Häntä kohti on kartoittajan uralla ammuttu kuusi kertaa. Kerran luoti osui olkapäähän.

"Aiheutin paniikkia kulkiessani pihojen liepeillä mukanani kartta, kynä ja lomake. Ihmiset tulivat kyselemään, että koska heidän talonsa puretaan", Ranta hymähtää.

Urakka valmistui viimein vuonna 2011. Kaupunki ei ole kuitenkaan halunnut hyödyntää tutkimuksen tuloksia esimerkiksi kirjan muodossa, kuten muualla on tehty. Rannan ja Tampereen kaupungin suhde on hapan kuin suomalainen havumetsä.

"Jos vuosikymmeniä konkurssikypsänä kiikkunut Vantaa on löytänyt rahat ja tahdon suojella luontoa, niin miksi se täällä on niin vaikeaa?"

Ranta on tehnyt kartoituksia myös Vantaalla, Keravalla ja Järvenpäässä. Hän on kerännyt kokemuksiaan kaupunkiluonnosta kirjaksi, joka ilmestyy ensi keväänä.

"Haluan osoittaa, että kaupunki ei ole betonierämaa, vaan itse asiassa monilajisempi kuin samankokoinen alue kaupungin ulkopuolella."

Nyt Ranta toivoo, että Tampereelle perustettaisiin kansallinen kaupunkipuisto. Puistoja on tarkoitus perustaa vain kymmenkunta koko maahan, ja niitä on jo kuusi. Viimeisin perustettiin Turkuun tänä vuonna. Rannan visioissa puisto voisi alkaa Kaupista, jatkua koskenrannan kansallismaisemien läpi Pyynikille ja Pyhäjärvelle asti.

"Kaupunkiluonnossa pysyvää on vain muutos. Siksi näitä alueita pitäisi saada suojelun piiriin."

Tampereen kasvit

Kasvikartoituksessa Tampere jaettiin 500 kertaa 500 metrin ruutuihin, joita tuli yhteensä 598.

Kaupungin alueella tavattiin yhteensä 1225 eri kasvilajia, joista 375 lajia oli alkuperäisiä, 134 muinaistulokkaita (ennen 1600-lukua tulleet), 161 lajia uustulokkatia ja 555 lajia koristekasveja.

Yleisimmät kasvit olivat rauduskoivu (esiintyi 589:llä ruudulla), hieskoivu (586) ja pihlaja (583)

Harvinaiseksi luokiteltiin 144 kasvilajia, joita esiintyi enintään kuudella ruudulla.