|
Oranssi Pazuzu on ilmeisesti päättänyt heittää kokonaan syrjään black metal -viitan, joka kieltämättä istuikin yhtyeelle huonosti. Kolmas levy Valonielu vie musiikin black metalin staattisesta äänivallista kohti postpunkin nykivää rytmiikkaa. Ennakkoon uumoilin syntikoiden vallanneen lisää tilaa, mutta ne uppoavat sulavasti kitarariffittelyyn ja avaruudelliseen maalailuun.
Edellistä Kosmonument-levyä vaivasi nimensä mukaisesti turhan raskas käsitteellinen massiivisuus. Hiotusta tuotannosta huolimatta Valonielulla Oranssi Pazuzu tavoittaa saman ilmavuuden kuin debyyttialbumilla Muukalainen puhuu. Vähän niin kuin korppi, joka lentää vapauteen.
Samuli Huttunen
Oranssi Pazuzu: Valonielu
(Svart Records 2013)
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen