Arvio: Jouni Hynynen: Paskapuhetta

Paskapaperilla voi rikastua

Jouni Hynysen kahdeksas teos Paskapuhetta muistuttaa yläkoululaista, joka ei vielä tiedä, että viritetyllä mopolla, kiroilulla ja tupakan värjäämillä hampailla ei pääse kovinkaan pitkälle. Pitkitettyä vitsiä, mielipidepalstaa ja nokkelaa Facebook-päivitystä muistuttava kokonaisuus koostuu osittain aikaisemmin julkaistuista blogiteksteistä ja kolumneista.

Teoksen jujuna on jatkuva ristiinpuhuminen. Ironia tarjoaa kirjoittajalle suojan, niin ettei hänen oikeasti tarvitse olla oikein mitään mieltä. Katkerimmat vuodatukset voisivat ehkä toimia monologeina. Kirjassa niistä katoaa terä.

Hynynen sitoo poukkoilevat aiheet sujuvasti toisiinsa. Vauvalle lässytys yhtenä kansainvälisenä kielenä ja Kiroileva siili -sarjakuvan suosion ihmettely ovat houkuttelevia ajatuksia, mutta niitä Hynynen ehtii pohtia vain hetken naisseikkailujen ohessa.

Tv-ohjelmat voivat olla oiva lähtökohta teokselle, mutta silloin pitäisi myös olla muutakin kerrottavaa kuin omat inhokkiohjelmat. Hynynen sortuu teksteissään kuntosalikävijän syntiin: uskoo, että muita ihmisiä kiinnostaa, montako rahkaa on tullut syötyä.

Hynysen brändiin sopii paremmin paskan kuin keskinkertaisen kirjan tekeminen. Se on Hynyseltä ja Like-kustantamolta kadehdittavan ovela tapa tienata huonolla tekstillä.

Sanna-Kaisa Lähdeaho
½ tähteä

Hynynen, Jouni: Paskapuhetta
Like 2013