Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kerrankin koskettavaa homoromantiikkaa

Nikolai Koljada: Ritsa: ramman miehen ja nuoren pojan rakkaustarina. Ohjaus ja lavastus Timo Mäkinen, puvustus Sami Björkqvist ja Maija Rantanen, maskeeraus Raisa Äijälä ja Pauli Hyttinen, valaistus Heikki Häkkinen. Rooleissa Jukka Rantasaari, Janne Suhonen, Mia-Annette Latvus. Tuotanto Teatteriporukka. Ensi-ilta 9.10.

Nikolai Koljada on venäläisen nykydraaman eriskummallinen edustaja, jonka hengentuotteille ei ole vielä löytynyt sopivaa lokeroa. Ritsa on yksi hänen tunnetuimmista teoksistaan, ja sitä esitetään nyt ensikertaa suomenkielisenä.

Ritsa on kahden miehen välinen traaginen rakkaustarina ja sijoittuu vuoteen 1989, jolloin homoseksuaalisuus oli Neuvostoliitossa vielä rikollista. Moniulotteisen teoksen teemoja ovat eristyneisyys ja sisäinen mädännäisyys.

Ilja on köyhä ja alkoholisoitunut rampa. Pyörätuolipotilas, joka työntää omaa tuskaansa etäämmälle ryyppäämällä kiljua ja halveksimalla kanssaihmisiään. Ajankulukseen hän ampuu ritsalla ikkunoita. Anton on naiivi nuori opiskelija, joka pelastaa Iljan auto-onnettomuudelta. Seksuaalinen turhautuminen ja itsensä kieltäminen ovat molemmilla osa arkipäivää, yhteiskunnan asettamaa pakkoa.

Venäläistä
taidesaippuaa

Teatteriporukan Ritsa on monipuolinen ja vahva. Siinä yhdistyvät saippuaooppera ja taidenäytelmä hauskasti ja koskettavasti.

Ohjaaja Timo Mäkisellä on tiukka ote lopputuloksesta. Hän on myös lavastanut näytelmän ja vastaa videoleikkeiden ohjauksesta ja leikkaamisesta. Videoleikkeet ovat onnistunut keino unikohtausten esittämiseksi, mutta ne heijastetaan näyttämön taustakankaalle, jonka edessä on tilojen erottelijana toimiva korkea rautaristikko. Ristikon takia näyttelijöiden kasvot jäävät hyvin epäselviksi eikä ilmeistä saa mitään selvää.

Musiikki on Tero Kaarion ja Vesa Hyrskykarin käsialaa ja suurelta osin vastaa täysin tv-sarjojen taustamusiikkia. Koskettavimmissa kohtauksissa se toimii patetiaefektinä järisyttävän hyvin. Tässä tuleekin teatterin ja television ero hurjimmin esiin: mikä saisi tv-sarjaa katsoessa nauramaan, saa teatterissa itkemään.

Rantasaari
loistaa

Iljaa esittävä Jukka Rantasaari tekee mykistävän roolisuorituksen. Vivahteikas näyttelijäntyö kiteytyy viimeisessä monologissa ja tunteenmuutokset ilmenevät häkellyttävän pienillä eleillä. Rantasaaren ei tarvitse pakottaa tai edes yrittää; Ilja tunkee esiin jokaisesta ihohuokosesta.

Janne Suhonen Antonina sen sijaan on ensimmäisen näytöksen ajan kuin täytetty jänis. Tunteet ovat päälle liimattuja ja hyvin ulkoa opeteltuja, mutta eivät sisäistettyjä. Vasta päästyään riehumaan toisessa näytöksessä hän saa työhönsä vähän potkua, mutta tahdin hidastuessa palaavat rasittavat maneerit; tyhjä naurahtelu ja teatraaliset eleet. Loppukohtauksessa Suhonen ei kuitenkaan säästele eikä intensiteetti anna tilaa pliisuilulle. Viimeisessä kohtauksessa Suhonen onnistuu siinä määrin että saa kyyneleet valumaan niin katsomossa kuin näyttämöllä.

Mia-Annette Latvuksella on pieni mutta piristävä rooli Larissana. Larissalla on omat kurjat motiivinsa, joiden vuoksi hän kaipailee Iljan läheisyyttä. Larissa tuo näytelmään roiman annoksen huumoria, ja Latvus saa roolin näyttämään täydemmältä kuin se onkaan. Latvus varastaa näyttämön hurjalla olemuksellaan eikä hänen työskentelyssään ole hetkenkään epävarmuutta.

Viimeinen videoleike on kuin älytön loppukaneetti, mutta välttämätön laukaisemaan viimeisen näyttämökohtauksen aiheuttaman emotionaalisen kliimaksin. Se myös palauttaa näytelmän sen alkuperäisiin teemoihin ja lopputekstit viimeistelevät kokonaisuuden hauskasti.

Palatessaan näytelmän jälkeen reaalimaailmaan ja lauantai-illasta lainehtiville kaduille katsoo vastaan tulevia humalaisia uusin silmin.

Maaret Dufva
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto