Tm on arkistosivu.
Voit siirty Aviisin uudelle sivustolle tst.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Roiskeita sortajan silmille – voilá!

Kuvataide haastaa politiikan. Teos ”Lollipop kohtaa sikiävän vuoteen neidossa numero 7: Ei. edes Kansan Tapani / Diftongi siittää kuun” on vastalause systeemin mädännäisyydelle.
Kuvataide haastaa politiikan. Teos ”Lollipop kohtaa sikiävän vuoteen neidossa numero 7: Ei. edes Kansan Tapani / Diftongi siittää kuun” on vastalause systeemin mädännäisyydelle.

Tässä sitä ollaan, yksin. Joku Jyrki Katainen tuijottaa silmiin ja väittää, että tulevaisuuden hyvinvointi rakennetaan tänään.

"Vittu mitä paskaa!" kunnallisvaalien mädättämän syksyn runtelemat Jan ja Tomi vihastuvat. Tuollainen maailmankatsomus ei maanis- depressiivisille pessimisteille sovi.

Politiikka on rahanhimoista, opportunistista "yhteisten asioiden hoitamista". Todelliset vaikuttajat tekevät taidetta, joka jää elämään vielä senkin jälkeen, kun tyhjät lupaukset ovat jääneet vettymään poliittisen retoriikan löyhkäävään likaviemäriin.

"Maalari maalasi taloa, sinistä ja punaista", Tomi yrittää piristää ympäröivään yhteiskuntamalliin pettynyttä Jania.

"Sinäpä sen sanoit. Oletko koskaan kuullut Jackson Pollockista?" Jan vastaa kysymyksellä.

"Tarkoitatko sitä 50-luvun suurta abstraktin ekspressionismin mestaria?"

"Kyllä! Häntä suurempi näyttelijä on ehkä vain hänen tyttärensä Sandra Pollock. Näin kerran elokuvan, jossa Jackson esitti hullua maalaria."

Tomi kostaa runokirjan pari viikkoa sitten aiheuttamat kuhmut ja pamauttaa ystäväänsä taidehistorian kirjalla naamatauluun. Nyt viimeistään pitäisi olla selvää, kuka Jackson Pollock oikeasti oli.

Viattomasta lasten lorusta alkanut väkivaltainen farssi sytyttää taiteilijoissa kipakan kipinän.

Kuka olikaan
oikeassa?

Nesteiden roiskiminen on kaveruksille jo ennestään tuttua puuhaa, joten toimintamaalaus osoittautuu heidän sotkuiselle ajatusmaailmalleen mitä osuvimmaksi tyylisuunnaksi.

"Miksi käyttää pensseliä, kun öljyväriä voi levittää omilla käsilläänkin?" Tomi sanoo arvaamatta, että joutuu seuraavan illan sinfoniaorkesterin konsertissa häpeilemään hulkinvihreitä käsiään korujaan helistelevien herraskaisten paheksuntaa hyökyvien silmien alla.

Jan piirtää lattialle levitetylle kankaalle pienen violetin lempiön: "Tähän on hyvä roiskia!"

Tomi tekee työtä käskettyä ja alkaa piirrellä abstrakteja kuvioita maaliin upotetun kepin avulla, jota hän pitää ilmassa juuri ja juuri kankaan yläpuolella. Muutama sattumanvaraiselta vaikuttava maaliroiskaisu sinne tänne alkaa muodostaa kaoottisen, mutta harkitun kokonaisuuden. Kuvataiteilijat ovat lietsoneet itsensä väkivaltaisen raivon, pettymyksen, katkeruuden ja lopullisuuden eri vivahteiden kutomaan tunnetilaan.

Katsojan päätettävissä on, haluaako hän löytää valmiista teoksesta taiteilijan merkitykset vai poimiiko hän työstä täysin omia konnotaatioitaan - olivat ne sitten elämäniloa säteilevää valoa, pehmeästi sivelevää samettia tai puhdasta vitutusta taiteilijaa kohtaan.

Värikylläisen tajuntakollaasin nimi on välittömästi molemmille taiteilijoille itsestään selvä: Lollipop kohtaa sikiävän vuoteen neidossa numero 7: Ei. edes Kansan Tapani / Diftongi siittää kuun.

Arkikäytössä Jan ja Tomi kuitenkin kutsuvat työtään lyhyesti nimellä Vaginaalinen rapsodia. Kaverusten avantgardistisesta teoksesta tulee huikea menestys ja taidepiirien polttavan kuuma puheenaihe. Vaginaalinen rapsodia kurottaa 50-lukulaisista ekspressionistisesta estetiikasta, muttei jää juuriensa vangiksi. Kuvataiteen uusi aika on alkamassa.

Kokoomus oli sittenkin oikeassa: tulevaisuus rakennettiin tänään.

Tomi Nordlund, Jan Salminen
| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Tyt kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitteriss
Tampereen yliopisto