|
Tamperelaistunut Antti Pohja on paljon muutakin kuin Suomen sarjojen paras jalkapalloilija. Hän on myös toimittaja ja filosofian ylioppilas - vaikkei aio ihan lähiaikoina valmistuakaan.
Antti Pohja nojailee rennosti amsterdamilaishotellin kahvilan nahkaiseen nojatuoliin. Reilun vuorokauden kuluttua Tampereen yliopiston opiskelija saattaa päästä pelaamaan jalkapallouransa suurimman ottelun, mutta vain maajoukkueen verryttelyasu kertoo, että Pohja ei ole kanavien kaupungissa lomalla.
"Ei ole kausi päättynyt komeammin ikinä", hän toteaa tyynesti.
Edessä on Hollannin ja Suomen kohtaaminen MM-karsintaottelussa 49000 katsojan edessä. Jos Suomi voittaa tai päätyy edes tasapeliin, unelma arvokisoihin pääsystä on paljon lähempänä.
Urheilijana 27-vuotias palloilija on uransa huipulla. Kauden päätteeksi Tampere Unitedia edustava Pohja valittiin Veikkausliigan parhaaksi pelaajaksi.
Kuluneen vuoden aikana hän on mahtunut säännöllisesti maajoukkueeseen. Kun Jari Litmanen on yhä loukkaantunut, Pohja on ainoa kotimaisen liigan pelaaja maajoukkueen kokoonpanossa Hollanti-ottelussa.
Voisi kuvitella, että tälle tasolle pääseminen vaatisi täydellistä keskittymistä urheiluun. Pohja on kuitenkin muutakin kuin jalkapalloilija.
Hollanti-ottelu päättää Suomen maajoukkueen ja Pohjan kauden. Sen jälkeen hän siirtyy suomen pariin. Syksystä 2000 Pohja on ollut suomen kielen opiskelija, filosofian ylioppilas Tampereella.
Jos Pohja eläisi opintotuella, se olisi katkaistu jo aikaa sitten. Opintoviikkoja on kertynyt neljässä vuodessa 45 - tosin välissä Pohja on asunut ja palloillut kaksi vuotta Ruotsissa.
"Ehkä mä jokin päivä valmistun, mutta se ei ole lähiaikoina", hän toteaa.
Ensimmäisenä opiskeluvuotenaan Pohja ehti osallistua opiskelijatoimintaan. Kaikki kunnia hänen edeltäjilleen, mutta Pohja lienee urheilullisin suomen kielen opiskelijoiden ainejärjestön Kopulan liikuntavastaavista.
"Vähemmälle se normaali opiskelijaelämä on silti jäänyt, koska opiskelukaan ei ole ihan normaalia."
Suomen kielen opinnoilla Pohja tahkoaa itselleen ammattia jalkapallon jälkeistä elämää varten. Hänellä on sopimus ensi kaudeksi Tampereelle, mutta peliuran jatko on auki.
"Joskus tuntuu vaikealta ja joskus tuntuu, että kaikki on mukavaa. En osaa niin pitkälle sanoa, mutta ensi kausi ainakin vielä."
Pohjan mielessä on toimittajan ammatti, ja hän on ehtinyt työskennellä sekä Aamulehdessä että Tamperelaisessa. Sisällön tuottaminen ja sisältönä oleminen eivät hänen mukaansa synnytä ristiriitaa.
"Eipä siinä ole mitään ongelmaa, kun ei tarvitse omista peleistä tehdä juttuja tai itseään haastatella. Kunhan pelisäännöt ovat selvät."
Muitakin uravaihtoehtoja Pohjalla on. Hän kokeillut lyhyesti myös opettajan töitä synnyinkaupungissaan Lahdessa.
Pohjan kielipää saattaa olla futismaailman koulutetuimpia, mutta jalkapallon virallisen verbaalikon viittaa kantaa värikkäitä kommentteja ja kolumneja suoltava Aki Riihilahti. Pohja ei muutenkaan pidä meteliä itsestään eikä tekemisistään, vaikka niitä tuntuu riittävän.
Jotkut ovat jo epäilleet, että kovemmalla kunnianhimolla ja asenteella hän olisi päässyt jalkapalloilijana Ruotsin Hammarbytä pidemmälle.
Pohja ei väitteistä piittaa. Hänen mukaansa jalkapalloilu on askareista ykkönen, muu toiminta vain tukee ammattia.
"Kyllä mä tosissani pelaan, mutta ei se mun mielestä sulje pois sitä, että kentällä voisi pitää hauskaa tai vaikka nauraa."
Hauskaa voi pitää myös kentän laidalla. Pohja kiittelee suomalaisseurojen faniryhmiä siitä, että ne ovat tuoneet väriä muuten harmaisiin suomalaisiin katsomoihin viime vuosina.
Tekemistä silti riittää. Hän vertaa Suomea ja länsinaapuria: kun Ruotsissa perhe lähtee otteluun, yllä on seuran pelipaidat ja huivit, ja kaikki osaavat kannustuslaulun sanat.
Suomessa istutaan hiljaa.
"Ehkä Suomessa on katsojia ja Ruotsissa kannattajia", hän määrittelee.
Suuren maailman elkeet ovat kuitenkin tekemässä tuloaan myös Suomeen. Syyskuussa HJK:n kannattajia vietiin Tampereen-ottelusta maijalla putkaan savujen ja väitetyn törkeän kielenkäytön takia.
Pohjan mielestä soihdut ovat periaatteessa hyvän näköisiä, mutta koska säännöt ne kieltävät, niitä on turha katsomoon tuoda.
"Ruotsissa niitä näkyi, ja seurat saivat siitä sakkoja harva se peli, varsinkin paikallisotteluissa."
Ottelupäivä koittaa. Pohja sekä muu Suomen joukkue marssivat Amsterdam Arenan kentälle oranssina vellovan katsomon eteen. Täydellä stadionilla kovinta ääntä pitää 1 300 vierasjoukkueen kannattajaa, kun Suomi aloittaa hyvin ja tekee pelin ensimmäisen maalin.
Ennakkosuosikki ei kuitenkaan anna yllättää itseään. Pohja seuraa penkiltä, kun Suomen omat virheet vievät Hollannin 3-1-johtoon.
Hän pääsee kentälle 85. minuutilla, kun peli on jo ratkennut. Viimeiset minuutit vain odotellaan lopullista vihellystä.
Elämänsä suurimmassa pelissä Pohja koskee palloon kerran tai kaksi.
"Pelinä ja kokemuksena se oli aika hieno. Siinä vaiheessa, kun mentiin johtoon, tunnelma oli aika upea", hän toteaa palattuaan Hollannista.
Paluu arkeen koittaa pian. Ensi viikon perjantaina Pohjan olisi tarkoitus osallistua suomen kielen aineopintojen tenttiin.
"Ai niin, pitäisikin mennä ilmoittautumaan."
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen