Keikarit rokkaavat

Turun romantiikka: RockÂ’nÂ’rollin viimeiset dandyt. Sammakko 2005.

Kirjallisuuden ja rockmusiikin välisten aitojen tyylikäs kaataminen on vaikea laji. Huolimatta Turun romantikkojen kovasta yrityksestä paukutella rajoja, heidän tuore kokonaisuutensa jättää kylmäksi.

RockÂ’nÂ’rollin viimeiset dandyt -levyn lyriikoissa sorrutaan turhan usein simppeleihin ratkaisuihin ja naiiveihin ylilyönteihin. Vaikka yhtyeen tarkoitus lienee leikitellä kliseisellä kirjailijakuvalla, he itse sortuvat toistamaan samaa kuvastoa.

Dekadenttius tarkoitti jo Charles Baudelairen aikana paljon muuta kuin punaviinitahroja pöytäliinalla ja absinttihuuruista elostelua.

On sääli, että levyn sanoituksiin ei ole löydetty samanlaista intensiteettiä ja intoa kuin sävellyksiin. Pelkistetty akustinen albumi kommentoi mainiosti trendikästä rähinää ja säröilyä. Pienieleisyys sopii Turun romantiikalle paremmin kuin turhamainen paisuttelu.

Yhtyeelle soisi mielihyvin laajempaakin huomiota. Romantikot tekevät musiikkia, joka on samalla sekä vakavaa ja yhteiskuntakriittistä että herkkää. Juuri niin ristiriitaista kuin vielä kolmannella pitkäsoitollaan marginaalissa olevalta yhtyeeltä voi odottaa.