Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kovaa kritiikkiä sarkasmin sävyin

Erlend Loen tyyli uppoa suomalaisiin

Kirjailija Erlend Loen esikuvia ovat vanhat venäläiset klassikot. Akateemisista opinnoista hän luopui, koska koki ne hyödyttömiksi.
Kirjailija Erlend Loen esikuvia ovat vanhat venäläiset klassikot. Akateemisista opinnoista hän luopui, koska koki ne hyödyttömiksi.

"Minä kirjoitan itselleni. Kokoan muistiinpanoja lapuille, ja kun sopiva aloituskohtaus löytyy, ryhdyn työstämään kirjaa. Olen päättänyt, etten aseta itselleni mitään rajoituksia", norjalainen kirjailija Erlend Loe kertoo.

Niinhän se on; nykykirjallisuus rönsyilee pitkin kaikkia polkuja. Mikään ei ole kiellettyä. Kirjojen loputonta virtaa seuraillessa tekee mieli sanoa: pitäydyn klassikoissa - tai sarjakuvissa.Pitkänhuiskea Loe on kuitenkin onnistunut erottumaan kirjailijoiden rivistä. Läpimurtoteos Supernaiivi (1998) on kolahtanut jo tuhansien suomalaisten tajuntaan.

Supernaiivi kertoo 25-vuotiaasta miehestä, joka yhtenä päivänä tajuaa, ettei elämä voi jatkua entisellään. Kaikki tuntuu merkityksettömältä, joten hän lopettaa opintonsa yliopistolla ja ryhtyy täyspäiväisesti vain olemaan.

Maailmanmenon kyseenalaistaminen, pallon heittely ja puisen hakka-lelun hakkaaminen kiehtovat. Mutta Erlend Loen kirjat viehättävät myös muista syistä. Hän kertoo tarinan täysin omalla tyylillään.

"Juonella ei ole minulle niin väliä. Sen sijaan nauru, sarkasmi ja käsittämättömien henkilöhahmojen keksiminen antavat kirjoittamiselleni energiaa", Loe miettii.

Akateemisuus ei
sovi luonteelle

Suuri osa Erlend Loen suomalaisista faneista on 20-30-vuotiaita. Menestys yllättää miehen joka kerta uudestaan.

Esimerkiksi Supernaiivi-kirjan suosio johtuu Loen mielestä lähinnä siitä, että teos osui juuri oikeaan hetkeen.

"Idoleitani ovat vanhat mestarit, kuten Dostojevski, Tolstoi ja norjalainen Knut Hamsun. Mutta minun kirjoissani ei ole aineksia klassikoiksi."

Tarkkailijana viihtyvä Loe tosin tiesi jo varhain haluavansa kirjailijaksi. Esikoiskirja Naisen talloma ilmestyi vuonna 1993, kun Loe oli 24-vuotias.

Nyt aikuisten- ja lastenkirjoja on plakkarissa reilu kymmenen. Hieman epäröiden Loe myöntää olevansa ehkä vähän lahjakas. Yliopistolla mies ei viihtynyt, sillä akateeminen maailma ei Loen mukaan sovi hänen luonteelleen.

"Olen opiskellut lähinnä Trondheimin yliopistossa: kirjallisuutta, elokuva-alaa ynnä muuta. Valmistuinkin kandidaatiksi, mutta lopetin, sillä en pidä yliopisto-opiskelua hyödyllisenä. En tahdo lukea, mitä joku toinen on ajatellut tai sanonut, vaan ajattelen itse."

Tarve kokeilla
uusia kulmia

Viimeisin Loelta suomennettu romaani on tänä syksynä ilmestynyt Doppler. Jälleen keskiössä on mies, joka tahtoo ulos oravanpyörästä.

Päähenkilö Doppler kyllästyy ihmisiin ja muuttaa yksin metsään lähelle Osloa. Hän jättää menestyvän uran, vaimonsa, kaksi lastaan ja kauniin kodin.

"Minulla on ollut jo vuosia idea miehestä elämässä kuin intiaani, mutta lähellä kaupunkia. Olen miettinyt, miten nykyihminen selviää luonnon armoilla", Loe kertoo.

Doppler tappaa nälissään hirven ja ystävystyy orvon vasan kanssa. Hän pohdiskelee kovasti kuollutta isäänsä, jota ei koskaan oikein tuntenut.

"Oma isänikin kysyi, pitäisikö meidän jutella jostakin, koska kirjassa on vaikea isäsuhde. Mutta ei kyse ole siitä. Halusin vain päähenkilölle jonkin Â’ison ongelmanÂ’. Yhtä hyvin se olisi voinut olla avioero tai jokin sairaus."

Doppler-kirjan tunnelma ja hahmot miellyttivät Loea niin paljon, että hän halusi jatkaa työtä heidän kanssaan. Norjassa onkin juuri ilmestynyt Dopplerin tarinan jatko-osa Volvo, kuorma-auto.

Loe virnuilee, sillä norjalaiset kriitikot odottivat loogista jatkoa Dopplerille, mutta mies tahtoi tehdä täysin erilaisen kirjan. Uusimmassa tuttu minä-kertoja vaihtui hän-muotoon. "Minulla on tarve uudistua ja kokeilla uusia kulmia. Pitää mennä eteenpäin."

"Minäkin olin
liian fiksu"

Kuten Loen monet aiemmat romaanit, myös Doppler sisältää aimo annoksen yhteiskuntakritiikkiä. Doppler vihaa fiksuutta, modernia elämänmenoa ja materialismia. Hän haluaa palata takaisin vaihtotalouteen.

"Dopplerissa kritiikki menee melko pitkälle, mutta totta kai minulla on mielipiteitä, jotka tulevat esiin kirjoissani. Norja on rikas maa, olemme onnekkaita ja hemmoteltuja, mutta silti monen elämän täyttää tyhjyys."

Erlend Loe kertoo olleensa itsekin nuorena liian fiksu. Opettajien ja vanhempien vaatimukset vaikuttivat liikaa.

"Ongelmamme on itsekeskeisyys. Älkää ihmiset vain kyhjöttäkö pienissä taloissanne kaiken vaurauden keskellä!"

Toisaalta Loe painottaa, ettei hänen kirjojaan saa pelkistää. Modernin yhteiskunnan kritiikki ei ole Dopplerin päätehtävä. Vaikka kirjoissa on aineksia Loen omasta elämästä, niitä ei saa ottaa faktana.

"Kirjan tehtävä on olla kuin hyvä paikka, jossa lukija haluaa viipyä."

Sinikka Hermunen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. zach de la rocha (31.05.09, kello 23:16)

    Loen kirjat ovat kertakaikkisen loistavia paikkoja.




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto