Teisti vs ateisti

Teisti

Ateisti voisi kysyä minulta: "Jos Jumala olisiolemassa, voisiko hän luoda niin ison kiven, jota hän ei jaksaisinostaa?" Tähän vastaisin: "Logiikalla voi päästä eteenpäin, mutta vaintiettyyn rajaan asti". Mitä enemmän ihminen tutkii asioita ja alkaaasioita ymmärtää, hän huomaa oman pienuutensa ja sen, kuinka vähänihmisjärjellä voi asioita käsittää. Usko ei olekaan selitettävissäjärjellä.

Itse ajattelen ja kyseenalaistankin asioita paljon.Elämä ei ole nähtävissä mustavalkoisilla silmälaseilla, kuitenkin oikeaja väärä ovat olemassa. Itse haastan itseäni pois itseriittoisestaajattelutavasta "Minä tiedän kaiken, se miltä minusta tuntuu, onoikein".

Usko kolmiyhteiseen Jumalaan ei ole minulle vain jokinoppi tai elämänkatsomus, vaan se on paljon suurempi jakokonaisvaltaisempi asia. Minulle Jumala ei ole kuollut Jumala, vaankaikkivaltias ja voimallinen.

Jumalan rakkauden vaikutusvaikuttaa tahtomiseen ja tekemiseen enemmän kuin lain kirjain.Rukousyhteys Jumalaan on todellinen, vaikkakin joku sen näkisi ihmisenheikkoutena pyrkiä tarrautumaan johonkin.

Miten usko sittenvaikuttaa arkipäivän elämääni? Elän ihan normaalin ihmisen elämää.Joudun lukemaan esimerkiksi tentteihin siinä kuin muutkin.Jokapäiväisessä elämässäni usko on kuitenkin läsnä ajattelutavassani jatoimissani. Voin jutella Taivaalliselle Isille pitkin päivää missävain. Rukoillessani vaikkapa kadulla kävellessäni en kulje kädetristissä tai silmät kiinni, vaan yhteys lähtee sisältäpäin.Rukoilemiseen liittyy myös rukousvastauksia. Aina on niitä, jotkalajittelevat rukousvastaukset sattumiin. Itselleni konkreettisiarukousvastauksia on esimerkiksi se, kun minulla epäiltiin syöpää jalähetettiin kiireellisenä tutkimuksiin.

Tutkimuksen tehnytlääkäri ihmetteli, miksi minut oli edes tutkimuksiin lähetettysyöpälääkärin toimesta, kun löydettävissä ei ollut jälkeäkään siitä,mitä aikaisemmin oli ollut. Rukousvastauksia on myös käytännön elämänpienissä asioissa. Ei Jumala kuitenkaan ole mikään automaatti, vastausrukoukseen voi olla myös "ei" tai "odota".

Rukouksen lisäksiuskon, elämääni kuuluu myös raamatun lukeminen ja seurakuntayhteys.Ystäväpiirini on laaja sisältäen sekä uskovia että niitä, jotka eivätusko. Ehkä konkreettisimmin koen uskoni arkipäivässä siinä, ettänäkiessäni jonkun kärsivän haluan mahdollisuuksien mukaan auttaa.Tehdessäni väärin ja satuttaessani toista pyydän anteeksi ja teenparannusta myös sydämen tasolla. Usko ei muuta ihmistä täydelliseksi,mutta muuttaa näkökulmaa.

Usko ei poista myös elämään kuuluvaakärsimystä ja menetyksiä, mutta niiden kohtaaminen tapahtuuturvalliselta pohjalta. Niin kuin raamattu sanoo, "täydellinen rakkauskarkoittaa pelon", "Jumala on rakkaus".

Usko on hullutusta monensilmissä. Jumalaa ei voi nähdä, niin kuin ei voi ympärillä olevaailmaakaan nähdä. Minulle usko Jumalaan ja sydämessä asuva rauha ovatkuitenkin yhtälailla todellisia ja tarpeellisia kuin on happikeuhkoissani.

Sirpa Pursiainen

---

Ateisti

Minäolen ateisti, ihminen joka ei usko mihinkään jumalaan. Muistan, mitenekaluokkalaisena iltaisin rukoilin kuten koulussa oli opetettu. Vuodentai pari vanhempana hylkäsin jumalauskon, totesin asian vain olevansatua enkä kiinnittänyt siihen enää mitään huomiota. Uskonnonhylkäämiseen ei liittynyt mitään järisyttävää kokemusta. Sen sijaanrippikoulussa ymmärsin välähdyksenomaisesti, että moni muu ihanoikeasti uskoo Jumalaan, Jeesukseen ja niin edelleen.

Tampereelleyliopistoon tultuani löysin vapaa-ajattelijat. Maailmankuvanitarkentui, ei ehkä muuttunut, mutta opin uusia sanoja asianilmaisemiseen ja huomasin, että muutkin ajattelevat samalla tavoin.Tuli myös toinen välähdys: ei nykyiseen tilanteeseen tarvitse tyytyä,myös ateisti voi levittää omaa sanomaansa ja valtionkirkkoja on lupakritisoida.

Olen nykyään paitsi ateisti, myös vakaumuksellinenateisti ja Vapaa-ajattelijain liiton jäsen. Siitä, että mitään jumaliaei ole, seuraa, ettei elämällä ole ylhäältä annettua tarkoitusta eikämoraalille muuta perustaa kuin ihmisten ajatukset. Ihminen on kaikenmitta, kuten Protagoras sanoi yli kaksi vuosituhatta sitten. Ateismistaseuraa, että elämä on arvokasta, jos ja vain jos, sitä pitää arvokkaanaitsessään.

Kannatan uskonnonvapautta ja kaikkien katsomustentasa-arvoa. Jehovan todistajilla tulee olla vapaus saarnata oveltaovelle, muslimia ei pidä pakottaa syömään sianlihaa eikä luterilaistatyötöntä voi velvoittaa siivoamaan moskeijaa ja niin edelleen.Ylläpidän sivustoakin aiheesta: www.uskonnonvapaus.fi.

Mutta myös meillä ateisteilla pitää olla vapaus levittää omaa sanomaamme. Kun hallinto-oikeus vihjaa, että www.eroakirkosta.fi -sivunmainos on kiihotusta kansanryhmää vastaan, on jossain vikaa. Ja kunkaksi kirkkoa on nostettu muiden yläpuolelle, on tasa-arvo kaukana. Enkannata ehdotonta moraalia, jota uskonnot markkinoivat. Esimerkiksihomoseksi on useimpien kristittyjen mielestä synti, ja se on syntivaikutuksistaan huolimatta. Olennaista ei ole säännön sisältö vaanmuoto: jokin teko on pahaa, piste, asia loppuunkäsitelty.

Ateistinajoudun tai saan aina kysyä miksi jokin on pahaa tai hyvää. Ketä sevahingoittaa? Onko teko aina hyvä tai paha, vai vain joissakinolosuhteissa?

Elämällä ei ole mitään suurta kosmista tarkoitusta.Vasaralla on tarkoitus, se on jotain varten tehty. Orjilla ontarkoitus, omistajalla on ollut jokin syy hankkia orja. Mutta vapaanihmisen elämällä ei ole tarkoitusta, ja juuri siksi elämä onkinarvokasta.

Minulla on vapaus päättää mikä tekee juuri omastaelämästä mielekkään, hyvän elää. Elämän tarkoitus on elää tässä ja nyt;kristityltä voin kysyä vaikkapa mikä on kuolemanjälkeisen elämäntarkoitus.

Elämä päättyy aikanaan, jonain päivänä minua ei enääole. Sen ymmärtäminen antaa syvän tyydytyksen tunteen. Minä olenaikani, sitten on toisten vuoro. Oman vuoroni yritän elää hyvin,nauttien tästä kaikesta samalla kun yritän tehdä tämän ainoan elämänmuillekin elämisen arvoiseksi.

Jori Mäntysalo