Siisti mesta

Tampereen yliopiston vessassa siihen oikein havahtuu. Missä ovat seinäkirjoitukset? Ennen päärakennuksen viime remonttia saniteettitilat olivat hengentuotteita täynnä. Nyt niitä on vain paperitelineissä ja internetissä (ks. aukeaman alareuna).

"Eivät ne ainakaan lisääntyneet ole, mielikuva on sellainen. Hiipumista on kai tapahtunut - onko heihin iskenyt henkinen köyhyys? Eivät tiedä, mitä kirjoittaa? Ovatkohan ne valinneet uusia paikkoja?" ylivirastomestari Pertti Ikonen yliopistolta pohtii.

Kierrelläänpä katsomassa. Kaduilla ainakin on varsin puhdasta. Keskustorin liepeillä näkyy vain muutama tägi sähkökaapeissa. Vanhan kirkon tapulin seinässä niitä on ollut, mutta kaupungin puisto-osasto on käynyt harjoineen paikalla.

"Kesällä oli tehokampanja, jolloin poistimme vuorokauden aikana paljon töhryjä esimerkiksi Vanhan kirjastotalon puistosta ja Näsinkalliolta. Sen jälkeen ei massiivista sotkemista ole tullut. ehkä tämän hetken tilanne on helpompi", kaupungin puistopäällikkö Petri Kujala sanoo.

Onko seinätaide out? Eikö nykypäivän lökäpöksyjä kiinnosta seiniin maalailu ja piirtely?

Emmä nyt tiiä, sanovat haastatellut. Sen sijaan he arvelevat seinäkirjoitusten ja graffitien vähenemisen syyksi tehostettua valvontaa.

Tuhat euroa
sakkoa

Tamperelainen katutaiteilija, joka haluaa pysyä nimettömänä, vahvistaa monen graffitientekijän hävinneen kaduilta. "Se näkyy varsinaisten maalausten vähäisempänä määränä. Yksinkertaiset, niin sanottujen sunnuntaitöhrijöiden tekemät tägit eivät kuitenkaan välttämättä ole vähentyneet."

Hän ja puistomestari Kujala arvelevat syyksi poliisin tiukentuneen linjan.

"Helsingistä on tänne rantautunut nollatoleranssi eli tarkempi kyttääminen. Muutama iso porukka on jäänyt kiinni, ja he ovat saaneet suuret sakot. Neo-nimisen porukan yhdelle henkilölle rapsahti yli tuhat euroa", katutaiteilija sanoo.

Vanhempi rikoskonstaapeli Miia Lehtinen kertoo, ettei Tampereella ole graffitien suhteen nollatoleranssia. Sen sijaan poliisi toteuttaa silloin tällöin projekteja, joissa keskitytään tehostetusti graffitimaalareitten kiinni ottamiseen.

"Viime syksynä saimme kiinni 15 tekijää. Enemmänkin oltaisiin saatu, mutta resurssit loppuivat kesken. Asiaan puututaan mahdollisuuksien mukaan. Hälytystehtävät ovat aina ensisijassa", Lehtinen sanoo.

Projektiin kuului, että poliisi opiskeli omatoimisesti graffitikulttuuria. Lehtisen mukaan muuten jopa tekijöiden kanssa kommunikoiminen olisi ollut hepreaa.

"Tärkeää on, että puhutaan edes samaa kieltä. Tutkinnan onnistuminen edellytyksenä on tuntea graffitimaalareiden säännöt ja sanasto."

Laillinen seinä
tulisi tarpeeseen

Otsikkomme tehnyt graffititaiteilija ei ole itse jäänyt kiinni. Hän välttää kaikkein julkisimpia paikkoja, sillä niissä ei saa taiteilla rauhassa.

"Saan samanlaiset fiilikset, teen graffiteja metsänreunassa muuntajakaappiin tai sitten keskustassa seinään. Jollain on ehkä pokkaa mennä maalaamaan Akateemisen kirjakaupan ikkunat, mutta mä en sellaista kohua halua", spray-mies sanoo.

Poliisin mukaan keskustan ulkopuolella yksinkertaisten tägien määrä ei välttämättä ole vähentynyt.

"Kävin Kaukajärvellä, ja ainakin siellä bussikatokset oli aivan töhritty välittömästi niiden putsauksen jälkeen", kertoo Lehtinen.

Lainsäädäntöä on tiukennettu niin, että sakot voi nykyään antaa, jos epäillyllä on spraymaalipulloja repussaan.

"Pääsääntöisesti partiot asiasta sakon antavat", vanhempi rikoskonstaapeli vahvistaaS.

Rikosnimike on muulloin vahingonteko paitsi yli 5 000 euron töhryistä törkeä vahingonteko. Pienistä teoista rapsahtaa 20 euron rikesakko ja isoista yleensä kuusi päiväsakkoa, joista yhden suuruus on vähintään kuusi euroa.

"Suurimmat korvaukset tulevat kuitenkin putsauskuluista. Viime syksyn tehovalvonnan aikaan kulut olivat 50-100 euroa neliömetriltä", muistuttaa Lehtinen.

Taide-jännitys
fifty-fifty

Katutaiteilijan mielestä graffitien tekemisen hauskuudesta puolet tulee taiteesta ja puolet jännityksestä.

"Jäin vuonna 2001 koukkuun adrenaliinivirtaukseen. Teki jotain hölmöä, mitä ei saisi. Tägejä kirjoittaessa sydän hakkasi, vaikka tiesi, ettei vahingoita ketään. Sitten siirryin kovempiin aineisiin eli ostin kunnon graffitimaaleja."

Hän on pistänyt merkille kaupungin tehoputsaukset. Ne eivät nuorukaista kuitenkaan harmita.

"Ei se sinänsä mieltä jää painamaan, ennemminkin yllyttää tekemään uuden ja vielä paremman työn seuraavalla kerralla, jos samaan paikkaan aion suunnata. Omia rahojaan ne tuhlaavat, sillä en minä yhteen buffattuun seinään harrastustani lopeta", vakuuttaa nuorukainen.

Tampereen kaupunki voisi katutaiteilijan mielestä järjestää graffitien tekoon laillisia paikkoja. Se ei hänen mukaansa veisi puolta maalauksen ilosta pois.

"Kyllä mä varmaan itsekin sellaista käyttäisin. Jotkut puritaanit tosin pitäisivät laillisia seiniä aika epäaitoina. Mun mielestä he ovat itse aika hölmöjä", taiteilija sanoo.

Poliisi on laillisen seinän suhteen hieman skeptinen.

"Asiaa on kaupunginkin puolelta yritetty, mutta valitettavasti huonoin seurauksin. Maalarit ovat töhrineet seinät matkalla lailliselle paikalle merkatessaan Â’reissuaanÂ’. Yleensä laillisen paikan ympäristössä on valtavasti töhryjä. Näin on todettu myös ulkomailla", tietää Lehtinen.

Hänen mielestään paras keino estää sotkuja on tiedottaa teon rangaistavuudesta ja seuraamuksista. "Töhryjen nopea ja tehokas putsaaminen on myös yksi keino."

Poliisi, kaupunki ja yliopisto ovat haastatteluja antaessa varsin varovaisia. Viranomaiset pelkäävät, että graffitien ja vessakirjoitusten tekijät saisivat valvonnasta vihiä.

Jotkut heistä suorastaan toivovat, etteivät tekijät lue tätä juttua.

"Toivottavasti nämä kaverit eivät nyt provosoidu", yliopiston ylivirastomestari Ikonen sanoo.