Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Aviisi tulee kotiin

Jänis koeajalla

Heidi Aalto, 18, on valinnut sisustuselementiksi freesin, violetin värin. Kuva: Jantso Jokelin.
Heidi Aalto, 18, on valinnut sisustuselementiksi freesin, violetin värin. Kuva: Jantso Jokelin.

Otollisen oven löytäminen opiskelijataloista on osoittautunut vaikeaksi.

Hommaan vaikuttaa erityisesti nimikylttifiksaationi: tahdon päästä käymään asunnossa, jonka oveen tai sen viereen on kiinnitetty edes jokin nimilappu.

Yleensä aloitan psykedeelisimmistä nimitaideteoksista, värikkäistä lapuista ja muista ovikilluttimista, joihin on nähty vaivaa. Näistä asunnoista ei induktiivisten kokemusteni perusteella oikeastaan koskaan avata.

Kun on käynyt läpi jokaisen mielikuvituksellisen yksityiskohdan Herrainpuiston kahdeksankerroksisessa opiskelijatalossa, alkaa kärsivällisyys loppua.

Huomioni kiinnittyy lopulta erään oven peltiseen nimikylttiin kaiverrettuun pieneen sydämeen. Oven avaa lukiolainen Heidi Aalto. Hän tarjoaa heti päiväkahvia.

Heidi Aallolla eivät ole asiat hullummin. Hänellä on kämppä hyvällä paikalla, asunto on valoisa ja kauniisti sisustettu.

Hetken ajan luulen astuneeni Inno-ohjelman valmiiseen huoneistoon.

"Kivaa tässä on ollut asua. Talo on uusi, ja huoneistot tilavia opiskelija-asuntoja. Vuokrakaan ei ole paha", Aalto kertoo.

Naapureihin Aalto ei ole tutustunut, mutta kaikki vaikuttavat kivoilta. Herrainpuistossa on hänen mukaansa hyvä henki. Talossa asuukin lähes järjestäen nuoria opiskelijoita.

Kommentoin nimikylttiongelmaa, joka on vaivannut minua juttusarjaa tehdessäni. Aalto on harmitellut samaa ja kysellyt taloyhtiöltä, onko nimikylttejä peltisiin hahloihin mahdollista saada.

"Sieltä on vastattu, että sellaiset pitäisi tehdä itse", Aalto toteaa mietteliäänä.

Vaikka Heidi Aalto on vasta täyttänyt kahdeksantoista ja lukiossakin on vasta toinen vuosi menossa, on tulevaisuudensuunnitelmat selvät.

"Menen TTY:lle opiskelemaan arkkitehtuuria. Olen tiennyt sen jo lukion alusta", Aalto paukauttaa.

Kämpässä on myös jänis, jota en olisi alkusilmäyksellä edes huomannut. Se on piiloutunut sohvan alle häkkinsä viereen ja katsoo kauhuissaan tunkiessani kasvojani lattiatasoon.

"Se on koeajalla. En edes tiedä, saisiko täällä pitää eläimiä. Sillä pitää olla aina matto alla. Se ei mene paljaalle lattialle lainkaan, sillä sen tassut luistaa", Aalto selittää.

Jantso Jokelin

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Outi-Päivikki Rautio (12.12.08, kello 19:21)

    Tervehdys Heidi!
    Olen tässä Sampolan tietotorin koneella ja mietin, että keidenkähän sähköposteja ym. etsisin. Tulit mieleeni ja niinpä tässä kirjoitan sinulle.
    Olisin mukava joskus tavata kaksin tai siten että Mika ja /tai Hermanni ovat mukana.

    Asun Näsilinnankatu 42 A 1, 33 200 Tampere, 050-3 295 233, 03-2 133 114

    Olen kahvilafrriikki, joten kahvilat sopivat minulle hyvin. Käyn aina joskus täällä sampolan tietotorilla kirjoittamassa, kuten nyt poikkesin tullessani astangajoogakoululta. Siellä (Aurikotalo) on muuten huomenna joogan harrastamisen kuvaamista klo 12.30-16. Jos tulee mukaan, saa yhden ilmaisen joogalipun.
    Jooga on helppoa, esimerkiksi perusasennon eli suorassa pysytyseisonnan osaa heti, mutta sen ryhdikkyys voikin olla sitten eri asia joogaa harrastamattomalta.
    Olen harrastanut astangajoogaa jotain 7 vuotta. Tavalliseen joogaan tutustuin kaksikymmentä vuotta sitten työskennellessäni Lahdessa ja koukkuun olen siis jäänyt. Astangajoogaa voisi sanoa aika "arkkkitehtooniseksi" liikunnaksi, jos vaikka katsot astangajoogakoulun kotisivuja, niin saatat huomata sen.

    PS. Meillä on paljon arkkitehtuuria käsitteleviä kirjoja ja olen aktiivinen arkkitehtuurin harrastaja.

    Outi-Päivikki Rautio




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto