Luomisen tuskaa

A.W. Yrjänän päälle on jo pitkään sovitettu shamaanin viittaa. Siihen hän on myös mielihyvin kietoutunut ja rakentanut tietoisesti myyttiään. Nyt julkaistussa Päiväkirjassa paljastuu henkilö myytin takaa, tavallinen Yrjänä, joka tosin viettää liikaa aikaa omituisten kirjojen parissa.

Päiväkirja on alaotsikoitu vaivaannuttavan suureellisesti: Taiteesta ja elämästä. Pahimmillaan Yrjänän pohdinnat ovatkin elämälle vierasta kirjallisuusviitesnobbailua. Parhaimmillaan ne haastavat lukijan ajattelemaan ja tarjoavat siinä sivussa monia hyviä kirjavinkkejä.

Päiväkirja kattaa lähes neljäntoista vuoden ajanjakson, jona aikana Yrjänä paitsi lihoo ja vaurastuu, myös tekee levyjä, kirjoja ja kiertueita. Luovan työn ilot ja tuskat paljastetaan varsin rehellisesti.

Vaihtelua tekstiin tuovat matkapäiväkirjat sekä runsaat unikuvaukset, joita on kirjassa kymmenittäin. Monet unista ovat myöhemmin päätyneet runojen tai laulujen materiaaliksi.

Päiväkirjan suurin ansio on siinä, ettei se sievistele. Yrjänä kirjoittaa avoimesti heikkouksistaan eikä säästä läheisiäänkään. Eniten kyytiä saa kuitenkin nykymaailman älyllisesti lattea meno.

Jonkin verran editoinnin varaa Päiväkirjassa olisi vielä ollut. Rosoisuus on johonkin pisteeseen saakka hyve, mutta esimerkiksi kirjoitus- ja painovirheet eivät lisää kirjan uskottavuutta.

CMX:n faneille Päiväkirja lienee varsinainen aarreaitta. Monien laulujen taustat valottuvat kirjan myötä uudella tavalla. Yrjänä-myytin puritaanisimmille vaalijoille Päiväkirja saattaa olla liiankin paljas.

Juho Hakkarainen

A.W. Yrjänä: Päiväkirja 1995-2008. Taiteesta ja elämästä Johnny Kniga 2009