Juo, fuksi, juo?

Suomen ylioppilaskuntien liitto eli SYL on huolissaan fuksiaisista. Liiton puheenjohtaja Jussi Rauvola ei pidä fuksiaisiin liittyvää nöyryyttämistä hauskanpitona ja kritisoi opiskelijoita liiasta viinalla läträämisestä. Anni Tolonen on Rauvolan kanssa eri mieltä (Aviisi 11/09).

Tolonen valittaa, ettei vielä syyskuun puolessa välissäkään muista lukukauden alun kekkereistä pois jääneiden opiskelijatovereiden kasvoja.

Voi, heitä parkoja! Oppiikohan Tolonen ikinä tunnistamaan heidän kasvojaan?

Tolonen on oikeassa siinä, että yliopistossa on suoritusten ohella arvokasta myös yliopiston tarjoama mahdollisuus verkostoitua. Tuota tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä.

Toisin kuin Tolonen kolumnissaan väittää, ei verkostoituminen edellytä osallistumista fuksiaisiin tai pakolliselta tuntuvaan kertaviikkoiseen kännäilyyn.

Yliopisto on siitä jännittävä paikka, että se tarjoaa alituisen viinalla liruttelun seassa myös opetusta. Kursseilla, luennoilla ja harjoitusryhmissä voi tutustua ihmisiin - ja vielä selvin päin. Sillä tavalla voi kätevästi muistaa keskustelukumppanin kommentit vielä seuraavana aamunakin.

Ystäviä löytyy varmasti myös Atalpasta.

"Se, jonka kanssa tanssit yhtenä iltana Doriksessa aamuun asti, saattaa jonain päivänä olla pomosi, haastateltavasi tai sosiaalityöntekijäsi", kirjoittaa Tolonen.

Minua tuo visio lähinnä nolostuttaa.

Akateemisen pätkätyöläisen syvällä rintaäänellä totean, että todennäköisesti aamuyön tanssipartneri on tuleva sosiaalityöntekijäsi. Entiselle Doris-seuralaiselle ei siis sossun luukulla tarvitse erikseen enää selittää, mihin kaikki rahat ja mielenterveys tuhlaantuivat.

Puheenjohtaja Jussi Rauvolan mukaan ahdistavat fuksiaiskokemukset saattavat häiritä opiskelijan elämää pitkäänkin.

Opiskelijan sosiaalista elämää voi myös haitata, jos hänet suljetaan pois yhteisöstä sen vuoksi, ettei hän osallistu lukukauden alun juhlahumuun. Juuri näinhän me Tolosen kolumnin säestämänä teemme: unohdamme syyllisyyttä tuntematta ne kasvot, jotka eivät näy Doriksen tanssilattialla. Poissuljemme porukasta.

Samalla unohtuu, että toverilla saattaa olla hyvä syy jättää väliin viinanhuuruiset illanvietot. Hänellä on ehkä pieniä lapsia, hän menee seuraavana aamuna aikaisin töihin tai hänen äidillään on vakava sairaus. Mikään näistä syistä ei mielestäni ole tarpeeksi pätevä yhteisöstä karkottamiseen.

Kaikki eivät kaipaa tutustumiseen viinaa tai juhlatilaisuuksia, ja yhdet eivät tutustu yhtä nopeasti kuin toiset. Istahtaminen oikean ihmisen viereen luennolla saattaa riittää elinikäiseen ystävyyteen, eikä kaikkien kasvoja tarvitse tuntea vielä ensimmäisen lukuvuoden jälkeen.

Kuten Tolonen kirjoittaa, tulevaisuuden tärkeitä suhteita luodaan jo nyt.

Mutta ei Roomakaan rakennettu päivässä - eikä taatusti humalassa.

Niina Broman
kirjoittaja hermostui Anni Tolosen kolumnista, jossa kehutiin alkoholipitoisia fuksiaisia.

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (4)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Majsteri Rantaluola (01.11.09, kello 18:55)
Olen samaa mieltä Bromanin kanssa periaatteessa ja haluaisin viedä ajatuksen yleisemmälle tasolle, eli sille, että - aikuiset eivät enää osaa ylipäätään olla yhdessä ilman alkoholia. Se, että jotkut fuksit eivät osaa lallattaa keskenään potkuhousut jalassa Love Hotelin laatikolla, on lähinnä sen ilmentymä, että he ovat saapuneet varhaisaikuisina tuon laajenevan, suppilomaisen ongelman alkupäähän. Ongelma on vasta avautumassa. 100,000 työtöntä oli joskus ongelma. Nyt 300,000 lievempää tai pahempaa alkoholistia ei ylitä edes uutiskynnystä.
Tero Tikari (08.11.09, kello 0:28)
Olen sivusta mielenkiinnolla seurannut tätä kirjoittelua fuksiaisista ja niiden tarpeellisuudesta. Jokaisella kirjoittajalla on tuntunut olevan oma vankka mielipide jonka ympärille kolumninsa ovat rakentaneet, kuitenkaan katsomatta asiaa suuremmassa mittakaavassa.

Siitä on toki aikaa, kun olen yliopiston peijaisiin osallistunut tai muuten nähnyt elämää kampuksella, mutta tässä kirjoittelussa ja mielipiteissä pitäisi ottaa huomioon se, mikä ainakin minun aikana oli vallitsevana käytäntönä.
Normaalina opiskeluaikana kaikki eivät käy baarissa, eivätkä kaikki osallistu yliopiston tarjoamiin aktiviteetteihin. Näin syntyy ryhmittymiä, jotka eivät status que:ssa koskaan kohtaa toisiaan. Eivätkä myöskään kohtaa humanistit ja tulevat insinöörit.

Kuitenkin fuksiaiset, approt ja muut vastaavat riennot tarjoavat tilaisuuden näille eri ryhmille kohdata. Loppuillasta toiset ovat kutakuinkin peet olalla, osa mukavasti hiprakassa ja osa ihan selvin päin lähdössä pakollisen osallistumisensa jälkeen kotiin perheensä pariin, mutta kuitenkin alussa on suurin osa täysin siinä kunnossa, että pystyvät harastamaan tuota tärkeää sosiaalista kanssakäymistä.
Osa niistä, jotka muutoin linnoittautuvat hiljaisena sinne harrasteisiinsa saattaa jopa alkoholin avustamana olla rohkaistuneet sen verran, että kykenevät tuohon tutustumisen small talk:iin ja sen myötä myöhemmin jopa selvänäkin keskustelemaan sen kaverin kanssa, kohdatessaan yliopiston käytävällä.

Viina on viisasten juoma, on todettu jo kauan sitten ja mikäli ei välitä viinanhuuruisista illanvietoista voi jättää ylenpalttisen viinanjuonnin väliin, mutta omasta mielestäni se voitaneen lukea uhraukseksi tulevaisuutta varten, jos perheellinen ottaa vuodessa muutamaksi illaksi vapaata perheensä hoidosta tai hankkii äidilleen jonkun hoitajan. Työvuorojakin pystyy järjestelemään.

En jaksa kuitenkaan uskoa, että näistä viinaa juovista ryhmistä kovinkaan moni opiskeluaikana alkoholisoituu siinä määrin, että se muodostaisi työelämälle esteen. Koulun loppuessa kaveripiiri hajaantuu ja ryyppyillat jäävät, alkaa se harmaa arki. Eikä se tarkoita myöskään sitä, että mikäli osallistuu erilaisiin ryyppyjuhlallisuuksiin, olisi päivittäin jurrissa.
Eikä myöskään ole niin, etteikö niitä verkostoja voisi luoda siellä luennoilla ja muissa harrasteissa. Nämä asiat eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta valveutunut oppilas hyödyntää kaikki mahdollisuudet pärjätäkseen siellä tulevassa työelämässä.
Majsteri Rantaluola (08.11.09, kello 4:41)
Kontaktien luominen kapakassa onnistuu vain gangstereilta, muusikoilta, maksullisilta naisilta ja liikemiehiltä. Muut jäävät nuolemaan näppejään. Tämä johtuu siitä sosiaalisesta tilasta, joka kapakka on. Siellä ollaan tavallista enemmän varuillaan, koska se on juuri sellainen yleinen käymälä, josta proverbiaalinen äiti varoitti. 5 ensimmäistä kaljaa tuovat kapakan normaalin locuksen tasolle. 5 seuraavaa GT:tä laskevat varuillaan olon normaalin paikan alapuolelle. Siinä tilassa ei yleensä enää luoda politiikkaa, taideteoksia, yrityksiä, nettisaitteja, hyväntekeväisyyttä, esseitä tai ruokakirjoja. Siinä tilassa tehdään päämäärättömiä lähentely-yrityksiä, päämäärätietoisia torjuntaliikkeitä ja joskus horjuvia tanssiliikkeitä. Kaikki puhelinnumerot, jotka vaihdetaan, voitaisiin vaihtaa kirkkaassa päivänvalossa. Seuraavana päivänä tuosta kaikesta ollaan hiljaa tai puhutaan negatiivisesti. Ne päättömät, jotka toimivat tässä ympäristössä, tulevat harvemmin tulevaisuudessa päättämään mistään.
Vanhempi opiskelija (09.11.09, kello 11:41)
Bileisiin laiskasti osallistuva varmaan jää jostakin paitsi eikä selvin päin kännääjien keskellä olevaa niin oteta viinaksilla sinetöidyn yhteisön sisäpiiriläiseksi, mutta asioilla on aina toinenkin puoli.

Jossain vaiheessa, ja joillain ihmisillä, tuntuu olevan jopa hysteerinen tarve tutustumalla tutustua opiskelukavereihin. Itselläni tällaista tarvetta ei jostain syystä ole ollut sitten ala-asteen. Paljon tiiviimpiä suhteita tulee luotua niihin, joiden seurassa kanssakäyminen on helppoa ihan arkisissa tilanteissa. Jos juttua ei synny selvin päin, ei silloin kännissäkään taida olla kovin syvällistä sanottavaa :)

Opiskelukavereihin en oikein missään vaiheessa ole tiiviitä suhteita yrittänyt hysteerisesti luoda. Työpaikalla sitä hakeutuu luontevammin niiden seuraan, joiden kanssa viihtyy. Sama pätee harrastukseen.

Olisi jokaiselle, iästä piittaamatta, hyödyllistä opetella tutustumaan ja juttelemaan muutenkin kuin kännissä. Kun on pari kertaa ylittänyt sen oman mukavuusalueensa rajat, sitä huomaa, että ihmisiä ne ovat muutkin - jopa ilman viinaa.