Klassikkoni: Sinkkunaisten idoli

58,5 kg (hirveä läski), 1 miesystävä (Hurraa!), 3 kertaa seksiä (Hurraa!), 2100 kaloria, joista 600 kulutettu seksillä, jäljellä 1500 (esimerkillistä).

Kaikkien janoisten sinkkunaisten idoli, toimittaja Bridget Jones, laskee kiloja, kaloreita, poltettuja tupakoita ja alkoholiannoksia, sekoilee töissä ja vapaalla yrittäen löytää sen punaisen langan elämäänsä.

Tarinan kakkososassa hän lähtee etsimään henkistä valaistumista Thaimaasta, mutta joutuukin huijatuksi salakuljettamaan huumeita.

Vankilasta Bridgetin pelastaa Mark, komea ihmisoikeusjuristi. Bridgetin ja Markin hyvin alkanut suhde on päättynyt aiemmin sekaannuksen vuoksi, mutta Bridgetin sydän pamppailee edelleen Markille. Lopun arvaattekin.

Sain kirjan joululahjaksi, kun olin kahdeksannella luokalla - täysin keskenkasvuinen kakara siis ja apposen avoinna vaikutteille. Ahmaisin sen samantien. Jokin liikahti sisälläni.

Bridget Jones oli uudenlainen naissankari. Hän ei ollut vahva eikä sees vaan ihan tavallinen tyttö. Bridget on nolojen tilanteiden nainen, mutta samalla kovin inhimillinen.

Bridgetiä voisi kritisoida vaikka mistä: kirja on hömppää, jonka naiskuva on karmaisevan yksioikoinen ja täysin alisteinen. Bridgetin elämän punainen lanka on Mark.

Kaikkea ei aina kuitenkaan tarvitse ottaa niin vakavasti. Vaikka olisit nähnyt leffat, kirja tarjoaa sinulle monet naurut.

Ja osuu monessa asiassa yllättävän ytimeen.

Verna Leinonen
Helen Fielding: Bridget Jones - elämä jatkuu.
1999, suom. Otava 2000. 462 s.