Dinosaurusten välipalarock

Ei heviä, ei progea, ei kompressointia. Nämä olivat tärkeimmät dogmat CMX:n uudelle Iäti-levylle. Tällä kertaa esillä onkin popimpi CMX. Koukeroiset kuviot on oiottu ja kitaravalleja purettu, mutta silti yhtye onnistuu kuulostamaan itseltään. Iäti sisältää monia tarttuvia kertosäebiisejä, mutta täysipainoisen Talvikuninkaan jälkeen se tuntuu liiankin kepeältä välipalalta.

Mukaan on lipsahtanut turhan paljon keskinkertaista materiaalia, eivätkä uudet kertosäevetoiset biisit ole riittävän hyviä kestohiteiksi. Pahimmillaan yksinkertaistetun ilmaisun tuloksena on vaisu ja väljähtänyt junttirock.

Esimerkiksi Taistele on tunkkaisessa junnaavuudessaan jopa rasittava kappale. Mukana on kuitenkin hyviäkin hetkiä. Levyn hienoimmiksi lauluiksi nousevat rauhallinen nimikappale sekä hauras Kättenpäällepanijat. Voimakaskomppinen Manisola tuo sointiin mukavaa kontrastia.

Rytmiryhmän työskentely on Iäti-levyllä tasaisen vankkaa, mutta pääosaan nousevat Janne Halmkronan ja Timo Rasion heleät kitarat. A.W. Yrjänän sanoitukset ovat perinteisesti vaatineet auetakseen vähintään filosofian yliopistollisia opintoja sekä kattavan sivistyssanakirjan.

Vaikeaselkoisuus on välillä haiskahtanut tarkoitukselliselta. Tällä kertaa myös lyriikoissa on pyritty yksinkertaisempaan ja väljempään ilmaisuun.

Juho Hakkarainen
* * *