Yliopistoissamme asiat ovat vielä hyvin

Olin viime talven vaihdossa tansanialaisessa yliopistossa. Siellä oli pulaa niin kirjoista kirjastossa, pätevästä opetushenkilöstöstä kuin sähköstä luokkahuoneissa. Vaikka yliopistot Tansaniassa ovatkin melkein ääriesimerkki ja vertailukohteena huono myös yliopiston erilaisen yhteiskunnallisen aseman vuoksi, Suomeen palattuani olen palanut halusta huutaa kaikille opiskelijoille, kuinka hyvässä asemassa opiskelijat Suomessa ovat, ja kuinka siitä kannattaa muistaa olla onnellinen!

Jo pelkkä yliopisto-opintojen maksuttomuus oli monille tansanialaiselle opiskelukavereille lähes käsittämätön ajatus. Maksuttomuus on kansainvälisesti vertailtuna jopa Euroopan sisällä hieman poikkeuksellista, mutta vielä poikkeuksellisempaa on se, että lähes kaikki opiskelijat Suomessa ovat oikeutettuja valtion taloudelliseen tukeen, jota ei tarvitse maksa takaisin.

Ja kun joku Suomen akateemisesta perinteestä tietämätön kysyy, kuinka monetta vuotta opiskelen tai koska minun pitää valmistua, vastaukseni on aina jotenkin kiusalliselta tuntuvaa selittelyä siitä, kuinka Suomessa ei ole minkäänlaisia vuosikursseja tai ennen ei ollut edes vuotta, johon mennessä opiskelut on pakko saada valmiiksi. Se, että tämä vapaus ja rentous ei aina välttämättä ole vain positiivinen asia, usein hukkuu ihmettelyn alle.

Toivoisinkin siis myös Tampereen yliopiston opiskelijoiden tiedostavan, että Suomessa opiskelijoiden asiat olevat monelta kannalta todella hyvin.

Tämä ei kuitenkaan missään nimessä tarkoita pyyhkeen kehään heittämistä, vaan nimenomaan sitä, että näistä olosuhteista on pidettävä kiinni entistä tiukemmin. Opiskelijaliikkeen vahva rooli ei ole itsestäänselvyys, ja sen nykyisen aseman säilyttäminen vaatii aktiivisuutta, erityisesti kaikkien yliopistomaailman viimeaikaisten uudistusten ja mullistusten valossa.

Tämän haluaisin kaikkien opiskelijaetuja nauttivien tiedostavan edes sen verran, että viitsisivät äänestää edustajistovaaleissa. Niissä kun kuitenkin äänestetään niistä henkilöistä, jotka näistä eduista paikallistasolla huolehtivat.

Iida Kalmanlehto