Tekninen kehitys saattaa huimata

Teknologiasta puhuttaessa mieleen nousee insinöörin jättimäinen kotiteatterijärjestelmä tai tulevaisuus ja kehitteillä olevat hienot vempaimet.

Elämme kuitenkin täysin teknologisoituneessa ympäristössä jo nyt. Tekniikka on läsnä kaikkialla: ajamme autolla teknologian avulla suunniteltuihin taloihin, jotka on valaistu sähkölampuilla.

Tilanne ole edes mitenkään uusi. Siitä lähtien, kun ensimmäinen ihminen nappasi kepin käteensä, olemme olleet vuorovaikutuksessa ympäristömme kanssa nimenomaan teknologian välityksellä.

Poikkeuksellista sen sijaan on nykytekniikan päätähuimaava kehitystahti.

"Kun olin ensimmäistä kertaa Yhdysvalloissa vuonna 1976, kirjeen kulkeminen edestakaisin kesti 3 viikkoa. Kallis ja rätisevä ulkomaanpuhelu piti tilata puoli päivää etukäteen. Nyt olen toiselta mantereelta reaaliaikaisessa videopuhelinyhteydessä sinuun", New York Universityssa vierailulla oleva Helsingin yliopiston käytännöllisen filosofian professori Timo Airaksinen heittää esimerkiksi Skypen kautta tehtävässä haastattelussa.

Arjen tekniikka on näkymätöntä. Se huomataan vain, jos teknologia ei toimi. Harvemmin pysähdytään pohtimaan, miten tämä ympärillämme sykkivä ja alati muuttuva teknosfääri vaikuttaa ihmiseen.

"Ihmislajin merkittävin keksintö on ollut noin 10 000 vuotta sitten kehittynyt maanviljely", joka paikan tietotekniikan kotouttamista tutkiva Jari Aro Tampereen yliopiston sosiaalitutkimuksen keskuksesta sanoo.

Maanviljely mahdollisti paikalleen asettumisen ja joutilaisuuden. Pieni osa väestöstä vapautui jatkuvan ruoanhankinnan ikeestä ja ehti kehittää uusia innovaatioita, jotka entisestään paransivat viljelyn tuottavuutta.

Lopulta teknologian kehittyminen mahdollisti modernin yhteiskunnan syntymisen.

"Sosiologiassa puhutaan teknostruktuurin käsitteestä. Teknologia mahdollistaa jotain toimia ja estää toisia. Se luo raamit, joiden sisässä ihminen toimii", Yhteiskuntatutkimuksen instituutin johtaja, professori Risto Heiskala kertoo.

Voimme esimerkiksi valita liikkumismuodon itse, mutta vain teknologian tarjoamista mahdollisuuksista: lähdenkö yliopistolle pyörällä, autolla vai bussilla?

Useimpien tutkijoiden mielestä teknologia itsessään on lähtökohtaisesti neutraalia ja käyttäjä itse määrittää, mitä sillä tehdään.

"Vasaralla voi lyödä seinään naulan, ja laittaa taulun roikkumaan. Tai sillä voi lyödä kaveria päähän", Heiskala kuvailee.

Toisaalta raameja määritellessään teknologia usein työntää valintoja johonkin suuntaan. Ei ole sattumaa, että nykydemokratia kehittyi juuri teknisesti edistyneissä länsimaissa.

Tieteellisen lähestymistavan kehittymistä ja teollista vallankumousta seurasi harppaus elintasossa. Ihmisillä oli varaa elää humaanimmin, kun hengissä pysyminen ei enää ollut jatkuvasti vaakalaudalla.

"Tiede ja tekniikka on sampo, joka jauhaa meille hyvinvointia, vaurautta ja onnellisuutta", tähtitieteen professori ja tietokirjailija Esko Valtaoja julistaa.

Teknologian kehittymisellä onkin ollut paljon kiistattomia hyviä puolia. Esimerkiksi suomalaisten elinajan-odote on kaksinkertaistunut sadassa vuodessa lääketieteen kehittyessä.

Toisaalta teknologia on usein varsin vaihtoehdotonta. Kun kehitys sysätään johonkin suuntaan, polulta poikkeaminen on hankalaa. Tunnettu esimerkki on auton alkuajoilta, jolloin polttomoottorin kanssa kilpailivat sähkömoottori ja höyrykone.

"Nyt polttomoottorin ympärille on rakennettu valtava teollisuus ja infrastruktuuri ja bensa-autoilusta luopuminen on osoittautunut todella hankalaksi. On helpompaa kehittää bensa-autoista tehokkaampia", Aro kertoo.

Monelle sopeutuminen uuteen ympäristöön on hankalaa. Teknologia kehittyy valtavalla vauhdilla, ja yhden asian opittuaan pitäisi hallita jo kaksi uutta. Se aiheuttaa ahdistusta ja muutosvastarintaa.

Vastarinta ei sinänsä ole pahasta. Sen vuoksi joudutaan pohtimaan uuteen tekniikkaan liittyviä eettisiä kysymyksiä. Mutta teknologialla voi olla myös olla aidosti eriarvoistavia vaikutuksia, sillä kyvyttömyys tai haluttomuus käyttää tekniikka johtaa helposti syrjäytymiseen.

Helppokäyttöinen teknologia voi kuitenkin myös tuoda aikaisemmin marginaaleissa olleita ryhmiä tasa-arvoisempaan asemaan muiden kanssa. Näitä mahdollisuuksia tutkitaan Tampereen yliopistolla TAUCHI-tutkimuskeskuksessa.

"Perinteinen tapa teknologian kehittämisessä on, että annetaan ihmiselle laite käteen ja katsotaan, miten homma toimii. Meillä lähtökohta on se, että teknologia sopeutuu ihmiseen, ei toisin päin", sanoo keskuksen johtaja Roope Raisamo.

Tutkimuksen keskiössä on ihmisen ja koneen vuorovaikutus. Helposti lähestyttävässä tekniikassa käyttöliittymä on moniaistinen ja mukautuu eri käyttäjien tarpeisiin. Sen ansiosta teknologian tarjoamat mahdollisuudet ovat kaikkien ulottuvilla.

"Meillä oli EU-hanke, jossa teknologian avulla pyrittiin antamaan erityisryhmille ja syrjäytyneille samat mahdollisuudet kuin muille ihmisille. Kehitimme esimerkiksi oppimisympäristöä, jossa sekä näkeville ja näkövammaisille lapsille saadaan samat oppimisvälineet", Raisamo kertoo.

Helposti käytettävä teknologia ei kuitenkaan itsessään vielä riitä. Meidän on myös opittava käyttämään sitä oikein.

"Minua häiritsee tämä mantra, että lapset ja nuoret ovat taitavia tekniikan käyttäjiä. Jos kaksivuotias ottaa iPadin käteen ja käynnistää pelin, se kertoo vain siitä, että laitetta on helppo käyttää. Se ei kerro mitään siitä, mihin laitetta käytetään", Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori ja neurologi Kiti Müller sanoo.

Müllerin mielestä oleellista on kyky käsitellä ja hallita tietoa. Tietotekniikka mahdollistaa tiedon ääreen pääsyn, mutta se ei käsittele kokonaisuuksia.

International Data Corporation -tutkimuslaitoksen tekemän The Digital Universe -tutkimuksen mukaan maailman tietomäärä kaksinkertaistuu kahden vuoden välein. Vuonna 2011 maailmassa tuotettiin 1,8 zettabittiä tietoa. Täysin käsittämättömän tietomäärän tallentamiseen tarvittaisiin yli 57 miljardia 32 gigan iPad-tablettia, joista voisi rakentaa uuden Kiinan muurin - kaksi kertaa alkuperäistä korkeampana.

Samaan aikaan tietoliikenneteknologian kehittymisen myötä yhteysnopeudet ovat kasvaneet. Kivikauden haasteisiin vastamaan kehittyneet aivot eivät pysy perässä, kun tämä valtava datatsunami kaatuu niskaan. Siksi ihmiset kokevat maailman liian monimutkaisena ja kaaottisena.

"Ihmisen päähän ei mahdu kuin kolmesta viiteen asiaa aktiiviseen työmuistiin, se ei ole muuttunut mihinkään. Hyvään tietojenkäsittelyn taitoon kuuluu myös ymmärrys, että kaikkea ei voi omaksua", Müller sanoo.

Toisaalta aivot kehittyvät jatkuvasti vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa ja sopeutuvat myös teknologian monimutkaisuuteen.

Esko Valtaoja muistuttaa niin sanotusta Flynnin efektistä. Uusiseelantilainen älykkyystutkija James R. Flynn havaitsi ensimmäisenä, että ihmisten keskimääräinen älykkyysosamäärä kasvaa tasaisesti.

Tarkkaa syytä ilmiölle ei tiedetä, mutta yhdeksi tekijäksi on tarjottu muun muassa laadukkaamman ravinnon ja koulutuksen ohella teknologian vuoksi monimutkaistunutta ympäristöä.

Nyt on viitteitä siitä, että kasvu on pysähtymässä. Olemmeko tulleet tilanteeseen, jossa ihmisaivojen sopeutumiskyky määrittelee rajat teknostruktuurin monimutkaisuudelle?

"Voi olla, että älykkyysosamäärän kehitys hidastuu, ainakin siihen saakka, kunnes opimme muokkaamaan aivojamme tehokkaammin toimiviksi", Valtaoja arvelee.

Voi siis sanoa, että elämme uuden digiajan kivikaudella. Ihminen on vasta sopeutumassa uuteen informaatiota tulvivaan ympäristöönsä. Kuinka pitkälle alati kiihtyvä teknologian kehitys meidät vielä vie?

Vastauksia on useita riippuen näkökannasta.

Timo Airaksinen on kirjoittanut aiheesta kirjan, Ihmiskoneen tulevaisuus. Hän uskoo, että transhumanismin idea menee läpi, ja meistä tehdään täysverisiä kyborgeja. Ihmistä muokataan teknologian avulla paremmaksi. Aisteja, ajattelua ja jäseniä tehostetaan. Tietoliikenneyhteys vedetään suoraan keskushermostoon kiinni.

"Kemiallinen paranteluhan on jo nyt ihan tavallista. Olemme kemiallisia kyborgeja, vaikutamme kehoomme syömällä erilaisia lääkkeitä ja se on yleisesti hyväksyttyä. Miksi tekniset vempaimet olisivat eri asia", Airaksinen kysyy.

Kiti Müllerin mielestä teknologian täysin läpäisemä tulevaisuudenkuva on ongelmallinen. Vastareaktio näkyy jo nyt esimerkiksi käsitöiden harrastamisen lisääntymisenä. Teknopessimistiksi hän ei kuitenkaan tunnustaudu.

"Olen optimisti sen suhteen, että tasapaino tekniikan ja ihmisen oman tekemisen kesken löytyy."

Nyt olisi syytä pohtia niitä perustavanlaatuisia taitoja, joita ihminen tarvitsee yhteiskuntamallista, ympäristöstä ja aikakaudesta riippumatta. Müllerin listaan kuuluu kyky huolehtia itsestään, arjen matematiikka ja luku-, kirjoitus- ja itseilmaisutaidot, tarvittaessa myös ilman sähköisiä apuvälineitä. Myös perusyleissivistys pitäisi jokaiselta löytyä.

Näitä aikakaudesta toiseen tarvittavia taitoja seurataan tarkasti.

"Jos tulokset laskevat, niin pitää reilusti miettiä, mikä on tietotekniikan osuus, eikä automaattisesti ajatella, että tietotekniikka on hyvä eikä sillä ole haittavaikutuksia."

Toisaalta teknologia kuljettaa mukanaan myös tuhonsa siemeniä. Kutistuvassa globaalissa maailmassa uusi ruttobakteeri leviää ennennäkemättömällä vauhdilla. Ydinaseilla planeetan pinnan puhdistaa tehokkaasti, ja ilmastonmuutos uhkaa syöstä kansakunnat kaaokseen.

Riippuvaisuutemme teknologiasta tekee varsinkin länsimaisista yhteiskunnista hyvin haavoittuvaisia.

"Vastasyntynyt lapsi osaa vain parkua, paskoa ja lutkuttaa tissiä, siitä me kaikki lähdemme liikkeelle. Meidän on siis koska tahansa mahdollista palata nollapisteeseen. Kyllä kaikki voimamme pinnistäen saamme ryssittyä tämän homman", Esko Valtaoja profetoi.

Viimeiset parisataa vuotta on menty kuitenkin eteenpäin, vaikka välillä on otettu sivuaskelia. Valtaoja ei usko, että kehitys päättyisi nyt.

"Kaikkea maailman tietoa on hyvin hankala saada hävitettyä."

Juho-Matti Paavola, Teksti

Myös kybersodassa tulee kuolonuhreja

Teknologiasta riippuvaista yhteiskuntaa vastaan voi hyökätä teknologian avulla.

Tulemme kokemaan vaikutuksiltaan hyvin vakavan kyberhyökkkäyksen lähivuosina. Tapahtuman seurauksena kuolee ihmisiä", väittää Stonesoftin kyberturvallisuuspäälliikkö Jarno Limnéll.

Ensireaktio on helposti epäusko. Kyberhyökkäys? Joku finninaamainen nörtti lähettää viruksia koneelle ja kovalevy tyhjenee. Kyllähän se harmittaa, mutta ei siihen kukaan kuole.

Väärin. Limnéll, sotatieteiden tohtori ja kapteeni evp., näkee jo työnsäkin puolesta kaikkialla uhkia. Mutta yhteiskunnat varsinkin jälkiteollisissa länsimaissa todella ovat haavoittuvaisia kyberhyökkäysten edessä. Teknologiasta riippuvaisia yhteiskuntia voi vahingoittaa teknologian avulla.

Limnéll havainnollistaa ajatusta jakamalla maailman kahteen osaan. Fyysinen atomien maailma sisältää ympärillämme olevan materian. Digitaalinen maailma taas koostuu tiedosta, biteistä.

Kybersodan ajatellaan useimmiten tapahtuvan ohjelmien taisteluna erillisessä bittien maailmassa. Tietoyhteiskunnassa digitaalinen maailma hallitsee kuitenkin myös atomeja.

"Kybersodassa pyritään tuottamaan vahinkoa fyysiseen maailmaan bittien maailman kautta", Limnéll kuvailee.

Esimerkiksi paljon esillä ollut Iranin ydinohjelmaa vastaan tehty Stuxnet-virushyökkäys ei kohdistunut vain tietojärjestelmiin. Hyökkäyksen seurauksena uraanin käsittelyssä käytettävät sentrifugit alkoivat pyöriä väärään suuntaan ja ainakin parinkymmenen ihmisen on arvioitu kuolleen.

Laajemmassa mittakaavassa kyberhyökkäys voisi kohdistua sähköverkkoon, ydinvoimaloihin tai vaikka pankki- ja finanssijärjestelmiin. Tavoitteena on yhteiskunnan toiminnan lamauttaminen.

Eikä hyökkäyksen tarvitse edes olla välttämättä pahantahtoinen tai suunnattu. Viime vuoden talvimyrskyt osoittivat, kuinka haavoittuvainen suomalainen yhteiskunta voi olla luonnonilmiöiden kanssa painittaessa.

Digitaalimaailma on turvallisuuden asiantuntijoille aivan uudenlainen pelikenttä. Maantiede ja aika menettävät merkityksensä, kun hyökkäys voidaan toteuttaa yhtä hyvin maailman toiselta puolelta kuin viereisestä korttelistakin.

Kybersodassa etu on hyökkääjällä. Oma identiteetti on helppo peittää, ja yksikin onnistuminen riittää. Kun vastapuolen kyvykkyyttä ei tiedetä, edessä on uusi kilpavarustelun kierre.

Kybersotiminen on myös hyvin kustannustehokasta. Pieni joukko taitavia tekijöitä voi saada paljon vahinkoa aikaiseksi. Limnéll kertoo tutkimuksesta, jossa laskettiin, että värväämällä kaksisataa kyvykästä ihmistä ja panostamalla noin 60 miljoonaa dollaria pääsisi käsiksi Yhdysvaltojen ydinlaukaisukoodeihin reilussa vuodessa.

"Pelkkä kansainvälisiltä asemarkkinoilta hankittu panssarivaunu maksaa kaksi kertaa enemmän, puhumattakaan jostain uusista hävittäjistä."

Kustannustehokkuuden takia kybermaailman toimintakenttä on laaja. Valtioiden lisäksi verkossa huseeraa haktivisteja, kyberterroristeja, teollisuusvakoilijoita ja rikollisia.

"Tarkkoja summia on vaikea arvioida, mutta verkkorikollisuudessa liikkuu jo nyt enemmän rahaa kuin kansainvälisessä huumekaupassa", Limnéll kertoo.

Kaikki maailman johtavat sotilasmahdit ovatkin lähteneet kehittämään kyberkyvykkyyttä. Suomessa tullaan jälleen jälkijunassa, vaikka tietotekniikan osaajia olisi tarjolla.

Hallitus valmistelee tällä hetkellä kyberturvallisuusohjelmaa, joka on tarkoitus julkaista vielä tämän vuoden aikana. Siinä tavoitteeksi asetetaan, että Suomi on maailman kärkivaltioita kyberturvallisuudessa vuoteen 2016 mennessä.

"Tavoite on hieno, mutta valitettavasti se ei nykyisellä resursoinnilla tule toteutumaan", Limnéll sanoo.

Näyttää siis siltä, että ihmisiä on kuoltava, ennen kuin kyberturvallisuus otetaan vakavasti.

Juho-Matti Paavola