Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Kulmahuone: Totuus politiikasta


Kunnallisvaalien aikana
media ja kahvipöytäkeskustelut olivat tylsistymiseen asti täynnä kannatuslukuja ja ennusteita. Jälkipyykkiä on pesty jälleen kerran samasta näkökulmasta. Mutta siitä, mitä on politiikka, miksi sitä tehdään ja miten se liittyy kunnallisvaaleihin puhuttiin yllättävän vähän. Määritelläänpä siis hieman käsitteitä.


Politiikka ei ole yhtä kuin puoluepolitiikkaa.
Tämä on vääntö jota käydään niin opiskelijapolitiikassa kuin valtakunnanpolitiikassakin. Kaikki tietoinen maailmanparantaminen, ryhmän intressien ajaminen tai niiden kuuluisien yhteisten asioiden hoitaminen niin paikallisella kuin globaalillakin tasolla on poliittista toisin sanoen näihin sekaantuessaan ihminen tekee politiikkaa. Sitoutumattomat eivät voi sysätä politiikan tekemistä vain itsensä poliittisiksi tunnustaville eivätkä puolueet omia politiikkaa itselleen. Esimerkiksi "opiskelijan paremman huomisen puolesta" toimiminen on sellaisenaan poliittista, joskaan ei aina puoluepoliittista. Puoluekoneiston ja byrokraattisen järjestelmän ulkopuolella taas tehdään politiikkaa, josta hyvä osoitus ovat historiallisesti merkittävät yhteiskunnalliset liikkeet.


Politiikka ei ole vain yhteisten asioiden hoitamista.
Ajankohtaisessa keskustelussa törmää myös sellaiseen näkemykseen, että mikäli asioita hoidettaisiin ilman ikävää politiikkaa, voitaisiin saavuttaa kaikille ideaalinen yhteinen hyvä yhteiskunta. Politiikan esittäminen tällaisena on joko poliittinen strategia tai perustuu naiviin tai mekanistiseen kuvaan maailmasta. Politiikka voidaan kyllä kuvata yhteisten asioiden hoitamisena, mutta se ei koskaan ole vain sitä, vaan aina myös intressipolitiikkaa eli maailman katsomista tietystä näkövinkkelistä. Eikä tässä ole mitään väärää. Koska emme elä naminami pusipusi -maailmassa vaan todellisuudessa, jossa ihmiset lähtökohtaisesti ovat erilaisista taustoista ja elämäntilanteista, heidän etunsa välillä risteävät. Ja koska ihmiset arvostavat elämässään eri asioita, on luontevaa, että he pyrkivät kohti keskenään erilaisia yhteiskuntia. Myös ajatus demokratiasta perustuu tähän.


Asioiden politisointi, politiikan tekeminen ei ole sama kuin politikointi tai puoluepoliittinen peli
. Ajallemme on myös tyypillistä puhua asioiden politisoimisesta aivan kuin se olisi jotain likaista ja kähmäistä. Esimerkiksi Aamulehti keskittyi vaalien alla moittimaan puolueita asioiden politisoinnista, politiikan tekemisestä tärkeillä asioilla ja yhteisen rintaman hylkäämisestä. Tämä on kummallista, koska puolueiden tarkoitus demokraattisessa järjestelmässä on nimenomaan tehdä politiikkaa ja politisoida yhteiskunnallisia kysymyksiä. En tarkoita sitä, etteikö politiikassa pyrittäisi myös koko yhteiskunnan kannalta järkeviin ratkaisuihin. En tarkoita myöskään sitä, että faktat ympäröivästä todellisuudessa voitaisiin ohittaa. Mutta maailmassa on aina olemassa vaihtoehtoja, rinnakkaisia todellisuuksia, jotka ovat aivan yhtä mahdollisia, hyviä tai huonoja, riippuen siitä, kuka asiaa mistäkin suunnasta katsoo.


Uskaltaisin myös
väittää, että näkökulmien moninaisuuden latistaminen "yhteisiksi asioiksi" puoluepoliittisessa pelissä, on yksi syy yleiseen poliittiseen apatiaan ja kokemukseen omien vaikutusmahdollisuuksien vähäisyydestä. Pyrkimys politiikan epäpolitisoimiseen on sen kieltämistä ja tuhoamista, sillä politiikan ydin on vaihtoehdoista valitsemista ja todellisuuksista vääntämistä.



Veera Kaleva

Kirjoittaja on Tamyn hallituksen puheenjohtaja

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto