Tamy 80 v: Tuiren ja Tamyn suhde on kestänyt jo 30 vuotta

Toimistonhoitaja Tuire Jalaskoski on monelle opiskelijalle ainoa henkilökohtainen kontakti ylioppilaskuntaan. Hänen työhuoneensa on Tamyn yleistoimisto, josta hän vuokraa ylioppilaskunnan pakettiautoa ja välittää asuntoja. Tuiren käsien kautta on varovaisenkin arvion mukaan kulkenut ainakin 50000 opiskelijakorttia.

Yleistoimiston ainoan työntekijän työmäärä on lisääntynyt vuosien varrella tasaisesti, mutta viime vuosina hänen ei ainakaan ole tarvinnut huolehtia työpaikkansa pysyvyydestä. Moni työkaveri on vuosien varrella irtisanottu, ja välillä edustajistossa on pohdittu henkilökunnan ulkoistamista.

"Aina oli se pelko, että mitä seuraava edustajisto päättää", Tuire muistelee.

Tuire on ollut Tamyssa koko aikuisikänsä. Kun hän tuli Tamyyn nuorena tyttönä lähetiksi elokuussa 1975, taloustoimistossa oli kolme vakituista työntekijää ja yleistoimistossa neljä. Nyt hän on yleistoimistossa yksin. Taloustoimistoa pitävät yllä Anja Nenonen ja Karita Mattila.

Tamy oli 70-luvulla erilainen kuin nyt ja niin myös Tuiren työnkuva. Ensimmäisinä vuosinaan hän muun muassa kuljetti ylioppilaskunnan posteja, nouti Aviisin ilmoituksia ja haki hallituksen jäsenille ruokaa.

"Elämäni ensimmäinen Helsingin-retki ja junamatka oli, kun menin Neuvostoliiton konsulaattiin viemään Tamyn delegaation viisumihakemuksia. Joskus papereista puuttui jotakin, ja minä juoksin ympäri Helsinkiä etsimässä puhelinta, jolla voisin soittaa tänne. Ja sitten taas kielitaidottomana jonottamaan konsulaattiin."

Työ Tamyssa on avartanut muutenkin. Harva paljasjalkainen tamperelainen esimerkiksi osaa Malawissa puhuttavaa Chichewan kieltä. Sitä Tuire oppi jakaessaan Yo-talolla järjestettyjen juhlien mainoksia opiskelija-asuntoloiden postilaatikoihin yhdessä tuntityöläisenä olleen John Nandilimben kanssa.

"Johnilla oli pieni autonkottero, jolla ajettiin asuntolat läpi ja katsottiin kellosta, miten kauan menee, kun tulee Hervannan tornista alas kaikki 12 kerrosta."

Tuire muistaa nimeltä ja kasvoilta lähes kaikki Tamyssa vuosien varrella piipahtaneet hallituslaiset, sihteerit ja muut työntekijät - satoja ihmisiä. Monet heistä ovat yhä ystäviä, vaikka työsuhde olisikin jäänyt lyhyeksi.

"Monta itkua on läksiäisissä itketty, mutta ei sen takia voi olla ystävystymättä, jos kemiat jonkun kanssa toimivat."

Ihmisten vaihtuvuus on Tuiren työssä vakio, mutta muuten meno Yo-talolla on muuttunut kovin. Yksi muuttunut asia on ylioppilaskuntapolitiikka, joka 1970-luvulla eli kulta-aikaansa.

"Tämä nykyinen on kesyä verrattuna siihen. Silloin ei tahtonut vessaan päästä, kun jokaisessa komerossa pidettiin hallitusneuvotteluja."

"Minä katselin sitä sivullisena, mutta kyllähän kaikki henkilöstöasiat pystyi laskemaan edustajiston voimasuhteiden mukaan."

Myös ylioppilaskunnan työilmapiiri oli tuolloin erilainen, vaikkei välttämättä huonompi.

"Nykyään tämä on tiimityöskentelyä, ollaan samaa porukkaa. Takavuosina saattoi välillä olla niitä, jotka halusivat olla enemmänkin pomoja."

Politiikasta riippumatta työt ovat tulleet aina tehtyä, Tuire vakuuttaa. Jopa siinä määrin, että työkaverien jaksamisesta on ollut alituinen huoli. Hän muistaa monta pääsihteeriä, jotka ovat viettäneet päivänsä Yo-talon yläkerrassa paperitöissä ja illat alakerrassa tilaisuuksia valvomassa.

"Töitä tehdään äärirajoilla, se on minun huoleni. Tuntuu aika pahalta, kun joku aina olettaa, ettei täällä tapahdu mitään."

Omasta jaksamisestaan Tuire ei tunnu olevan yhtä huolissaan. Ikä ja rutiini ovat helpottaneet työtä, ja panikoimisenkin kokemus on osoittanut turhaksi. Jaksamista auttavat myös lukuisat harrastukset: luontoretkeily, laskettelu, lattaritanssi ja valokuvaus.

Tuiren suhde Tamyyn on vain hieman lyhyempi kuin hänen suhteensa Tapsaansa: pari on ollut yhdessä vuodesta 1974. Vapaa-aikaa riitti alkuvuosina silti myös Yo-talolla vietettäväksi.

"Kyllä täällä on jos jonkinlaisilla jatkoilla tullut oltua, ja samoilla silmillä on sitten tultu aamulla töihin."

Juhliminen sai jäädä 80-luvun alussa vähemmälle, kun pariskunnan kaksi poikaa syntyivät. Itse työ on kuitenkin jaksanut kiinnostaa vuodesta toiseen.

"Olen miettinyt, mitä muuta se voisi olla, mutta vielä se ei ole valjennut."