Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 14/2007
kansi

Kirja-arvio: Robert Capa: Sotakuvaaja

Sotakuvaaja eli itsekin

Sodan viimeisissä taisteluissa kaatunut amerikkalainen sotilas.
Sodan viimeisissä taisteluissa kaatunut amerikkalainen sotilas.

Robert Capa: Sotakuvaaja (Slightly Out of Focus, ilmestyi ensimmäisen kerran 1947). Suomentanut Leena Tamminen. WSOY 2007.

Myönnetään: tartuin Sotakuvaajaan aluksi vain valokuvien takia. Robert Capa on sentään maailman tunnetuin sotia kiertänyt valokuvaaja ja yksi Magnum-kuvatoimiston perustajajäsenistä. Ja ovathan kirjan kuvat upeita.

Capa kiersi suurimmat sodat 1930-50-luvuilla, mutta Sotakuvaaja keskittyy siihen suurimpaan, toiseen maailmansotaan. Capa kiersi liittoutuneiden armeijan mukana Afrikan, Sisilian ja Italian sotanäyttämöt ja osallistui itse Normandian maihinnousun toiseen aaltoon Omaha Beachilla.

Hänen kuvissaan näkyy kuolema, mutta myös elämä. Capan motto oli: "jos kuvasi eivät ole tarpeeksi hyviä, et ole tarpeeksi lähellä."

Kuvat ovat kuitenkin vain puolet Sotakuvaajasta. Capa on nimittäin melkoinen tarinaniskijä, jonka kerronnassa on osallistuva ja osaaottava, mutta samalla tyynen humoristinen pohjavire. Kuvaaja ei ole pelkkä sivustaseuraaja.

Välillä Capa joutuu itsekin keskelle taisteluja. Ranskassa ollessaan hän saa eräänä päivänä viestin kirjailija Ernest Hemingwaylta.

Hemingwaylla oli armeijan sisällä oma tiedotusupseeri, keittäjä, autonkuljettaja ja valokuvaaja, joista "Papan vaikutuksesta tuli lauma verenhimoisia intiaaneja."

Hemingway halusi Capan mukaansa "erääseen kiinnostavaan hyökkäykseen", jossa lopulta sai melkein surmansa. Maattuaan ojassa kaksi tuntia luoteja vältellen Hemingway oli raivoissaan.

"Ei niinkään saksalaisille kuin minulle, ja hän syytti että olin seissyt vieressä hänen hätää kärsiessään, jotta voisin ottaa ensimmäisen kuvan kuuluisan kirjailijan ruumiista. Illan aikana strategin ja unkarilaisen sotilasasiantuntijan välit olivat melko kireät."

Sodan ohella kirjan tärkein juonikehys on Capan romanttinen suhde Lontoossa odottavaan "Pinkyyn", joka lopulta nai sotakuvaajan hyvän ystävän. Suhteen kuvaus on yllättävän koskettavaa, ja kirja päättyykin juuri näihin haikeisiin tunnelmiin.

"Enää ei ole kerrassaan mitään syytä nousta aamuisin", Capa toteaa Saksan antauduttua ja Pinkyn lähdettyä. Sotakuvaajan elämä päättyi kuitenkin vasta hänen astuttuaan miinaan Indokiinassa 1954.

Teksti: Tuomo Tamminen
Kuva: Robert Capa kirjasta Sotakuvaaja

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto