Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 14/2007
kansi

Uusien avauksien etsijä

Aikalaisen 24-vuotias päätoimittaja Antti Salminen haluaa herättää räväkkää keskustelua yliopistojen tulevaisuudesta ja oppia kirjoittamaan täysin rehellisen lauseen

Yliopiston alakuppilassa kuhisee opiskelijoita arki-iltapäivänä. Takavuosina joukkoon mahtui monta hulmuavatukkaista nuorukaista samettitakkeineen ja enemmän tai vähemmän radikaaleine ajatuksineen yliopiston, tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan tulevaisuudesta.

Nyttemmin tämä joukko on pienentynyt huomattavasti, mutta ei ole toki kadonnut täysin. Olemuksensa ja mietteidensä puolesta porukkaan sulautuisi mainiosti myös 24-vuotias Antti Salminen.

Hän ei ole kuitenkaan enää opiskelija vaan maisteri, jatko-opiskelija, näytelmä- ja romaanikirjailija, runoilija, aviomies ja perheenisä. Elokuun puolivälistä asti Salminen on toiminut myös yliopiston tiede- ja kulttuurilehden Aikalaisen päätoimittajana.

"Homma on ollut aika lailla sitä, mitä odotinkin. Se on ehkä vähän yllättänyt, ettei yliopistoyhteisön sisällä ole virinnyt juurikaan keskustelua tai sitä ei ainakaan ole kantautunut lehteen asti."

Salminen kaipaisi keskustelua erityisesti yliopistomaailman ajankohtaisista rakenteellisista ja rahoituksellisista muutoksista, kuten yhdistämishankkeista. Vaikka yliopistojen ja valtion suhde saattaa muuttua ratkaisevasti, juuri kukaan ei ole tohtinut avata asiasta kriittistä keskustelua.

Salmisen mukaan yliopiston keskustelukulttuuria vaivaakin laimeus, sillä moni yliopiston käytäntö pakottaa potentiaaliset keskustelijat tietynlaiseen itsesensuuriin. Lieka tutkijan ja rahoitusportaan välillä on liian lyhyt.

"Jos mielipiteet ovat liian kovia, tutkijan selkärangassa on pian paha kutina, että rahoitus saattaa loppua tai virka jäädä saamatta. Ihmiset alkavat tavallaan valvoa itseään ja menettävät rohkeutensa. Keskustelukulttuurin latteus ja latistaminen ovat osittain sisäänrakennettuja."

Salminen katsoo, ettei nykyisillä uudistuksilla saada tilanteeseen parannusta. Päinvastoin: ylätasolta tulevilla tehokkuusvaatimuksilla tieteentekijöitä ajetaan vielä nykyistä ahtaammalle. Samalla kun yliopistojen kilpiä kiillotetaan huippu-termein, tieteestä on vaarassa kadota uutta luova yllätyksellisyys.

"Ihanteellinen yliopisto sietäisi myös sellaista tutkimusta, joka ei ole välittömästi hyödynnettävissä, jota ei voi heti soveltaa, josta ei saada rahaa tai joka alkaa vaikuttaa vasta 50-100 vuoden päästä."

"Tehokkuusyliopistoissa ei edes voi syntyä kovin radikaaleja ajatuksia. Koko lähtökohta on nurinkurinen. Tiedepolitiikka haluaa olla hyvin ohjelmoitua ja tarkkaan järjestäytynyttä. Ei kukaan voi ennustaa tai rahoittaa suuria paradigman murroksia, sillä sellaiset syntyvät pohjalta eikä huipulta."

Vaikka tehokkuusvaatimukset murentavatkin entisestään pohjaa sivistysihanteiselta tieteen tekemiseltä, voi niissä piillä myös avain parempaan. Salminen uskoo, että kun tyytymättömyys kasvaa tarpeeksi, ihmiset ovat valmiita "vallankumoukseen", jonka kautta voitaisiin siirtyä uuteen yliopistojärjestelmään.

"Ihmisissä on hirveästi voimavaroja synnyttää uutta. Ranskassa on kehitetty kansalaisyliopistojärjestelmää. Se on avoin kaikille ja pyrkii tulemaan toimeen mahdollisimman kevyellä byrokratialla. Siirtymä sellaiseen on mahdollista, kun vain huomataan ensin ne rakenteet, jotka ovat ympärillämme rajoittamassa sen syntymistä. Muutos voi alkaa yllättäen ja jopa vallankumouksellisesti yliopiston sisältä."


Salminen katsoo, että Aikalainen voisi toimia nykyistä rohkeampana keskustelun avaajana. Haaveissa siintää lehti, joka olisi jonkinlainen portaali yliopiston ja yhteiskunnan välillä.

"Näin valtaisaa tehtävää emme voi ottaa yksin harteillemme, mutta jotain sen hyväksi yritämme tehdä. Yliopistossa on valtava voimavara, koska asiantuntijoita riittää joka lähtöön. Sitä pitäisi hyödyntää myös siihen, että puhuttaisiin rohkeammin yhteiskunnasta, kulttuurista tai taiteesta myös lehden välityksellä."

Suurten visioiden ohella Salminen on jo lähtenyt kehittämään Aikalaista konkreettisella tasolla ja muokannut usein kuivakan tieteellisenä pidetyn lehden visuaalista linjaa. Salmisen päätoimittamissa numeroissa onkin nähty aiempaa monipuolisempia kuvia.

"Kaipaan tiettyä idealistisuutta, mutta sitä ei saa olla liikaa eikä liian vähän. Kuviin on jo saatu uutta potkua: niitä on ollut vauvoista ruumiisiin. Siinä onkin aika lailla koko spektri, joka on syytä ottaa kuviin. Ei siis sitä pelkkää pönöttävää dosenttia."

"Parhaimmillaan hyvä kuva on häiritsevä tai järkyttävä. Niitäkin katson mielelläni lehdessä, jos niitä vain on perustellusti tarjolla."

Salminen haluaa antaa Aikalaisessa tilaa myös niin sanotusti väärinä pidetyille mielipiteille. Tällä hän tarkoittaa provosoivia ja yleisesti ei-hyväksyttyjä ajatuksia, joiden esittäjä osaa kuitenkin perustella ne huolellisesti.

Eräille väärinä pidetyille mielipiteillä Salminen antoi tilaa Aikalaisessa jo pari vuotta sitten suorittaessaan lehdessä siviilipalvelusta. Tuolloin hän jätti Pentti Linkolasta tekemässään haastattelussa moralisoimatta tämän natsihenkisiä kommentteja. Seurauksena oli julkinen polemiikki, johon myös rehtori Krista Varantola joutui puuttumaan.

Salminen on tyytyväinen, että koko ruljanssi tuli käytyä läpi.

"Se oli yksi luku yliopiston sisäisessä keskustelussa, Aikalaisen historiassa ja omalla toimittajan urallani. En missään nimessä menisi silottelemaan tai perumaan sitä. Tekisin samoin nyt."

"Polemiikki ei tullut yllätyksenä, sillä Linkola oli laukonut tuomiopäivän teesejään jo vuosikymmenet. Kohu nousi osittain siksi, että haastattelu oli yliopiston lehdessä. Kun Tatu Vanhanen puhui muutama vuosi sitten rotujen eroista Hesarin Kuukausiliitteessä, siitäkin tuli sanomista, mutta eri lailla. Linkolan tapauksessa kyse ei siis ollut vain sanoman sisällöstä vaan myös julkaisuareenasta."

Sen lisäksi, että Antti Salminen on ennättänyt Aikalaisen päätoimittajaksi, mahtuu hänen elämäänsä monta muutakin asiaa, joita ihan jokainen ei koe elämässään - tai ainakaan vielä parikymppisenä.

Salminen on asunut lähes koko ikänsä Tampereen keskusta-alueella. Pienestä pitäen hänelle luettiin paljon, ja pian kirjat alkoivat kiehtoa yhä enemmän.

"Luulen, että suuri innostukseni kertomukseen, kirjaan ja kaikenlaiseen kuviteltuun on lähtöisin lapsuudesta."

Nuorena Salmiseen vetosi etenkin scifi- ja fantasiakirjallisuus, jota hän luki parhaimmillaan useita teoksia viikossa. Yläasteen loppupuolella kuvioihin tuli muukin kirjallisuus, ja hän alkoi myös kirjoittaa etupäässä runoja.

Nuoren miehen lahjakkuus huomattiin pian, ja ensimmäinen runoteos Jälkikuvia tomussa ilmestyi vuonna 2001 hänen käydessään Klassillista lukiota.

"Eräs kustantamo oli jo aiemmin kiinnostunut teksteistäni, mutta sopimus viivästyi. Sitten satuin lähettämään samat runot yhteen kilpailuun. Voitto tuli, ja sitä kautta kirja julkaistiin."

Salmisen lukioaikaan mahtui runokirjan lisäksi muitakin erikoisuuksia: jo abivuotenaan hän nimittäin pääsi opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä yliopistoon ja ennätti myös avioitumaan.

"Kevään 2002 pääsykokeissa pisteeni laskettiin väärin ja sain tietää vasta lokakuun lopulla, että olin päässyt läpi. Onnistuin ujuttautumaan yliopistoon ja kirjoittamaan seuraavana keväänä ylioppilaaksi. Yhteensovittaminen oli hauskaa. Lukio oli paikoin niin kaavoittunutta, että yliopiston vapaa ilmapiiri oli kuin eri maailma."

Salminen opiskeli myös filosofiaa, aate- ja oppihistoriaa, mediakulttuuria ja tiedotusoppia. Opinnot etenivät ennätyksellisen vauhdikkaasti, sillä vajaan 200 opintoviikon tutkinto oli gradua myöten kasassa jo keväällä 2006 hänen ollessaan 22-vuotias.

"Olin vuoden 2005 sivarissa, joten kun sen laskee pois, maisterin tutkintoon meni alle kolme vuotta. En ajatellut opiskella erityisen nopeasti. Tykkäsin vain hirveästi lukemisesta ja jossain vaiheessa havahduin, että noppia oli kolissut tosi paljon. Muullekin kuin pänttäämiselle jäi aikaa, ja tein koko ajan myös kirjoitushommia."

Stipendillä palkitun gradunsa Salminen kirjoitti keväällä 2006. Siinä hän tarkasteli paradoksin paikkaa saksalaisrunoilija Paul Celanin tuotannossa. Samasta aiheesta valmistuu lähivuosina väitöskirja, jota hän pääsee valmistelemaan Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa ensi syksystä alkaen.

Valmistumisen jälkeen Salminen työskenteli Aikalaisen toimittajana vuoden, jonka aikana Salmisten perheeseen syntyi Toivo-poika. Viime elokuussa Salminen puolestaan aloitti vuoden kestävän pestinsä lehden päätoimittajana, kun varsinainen päätoimittaja Heikki Laurinolli jäi vuorotteluvapaalle.

Vaikka Salminen on ehtinyt viimeisen viiden vuoden aikana perustaa perheen sekä opiskelemaan ja tekemään töitä vaikka millä mitalla, aikaa on aina jäänyt myös rakkaalle kirjoittamiselle.

Toinen runoteos oli pitkään ilmestymässä, kunnes kustannuspäällikkö ei lopulta kelpuuttanutkaan sitä. Se oli kova takaisku, josta selviäminen vei pitkään. Tämän jälkeen Salminen ryhtyi kirjoittamaan romaania, jonka käsikirjoituksen hän toivoo olevan valmis ensi syksyyn mennessä.

"Siitä tulee outo teos, joka sijoittuu Novaja Zemljalle Jäämerelle. Ainakin osittain romaani edustaa hiljattain Suomeen rantautunutta uuskumma- eli new weird -tyyliä. Se on spekulatiivisen fiktion laji, jolla on voimakas suhde fantasiaan ja scifiin."

Salminen on päässyt kokeilemaan siipiään myös näytelmäkirjailijana. Muutama viikko sitten Teatterikorkeakoululla esitettiin Salmisen ohjaajaystävän Ossi Koskelaisen lopputyönään tekemää näytelmää nimeltään Musikaali, jossa Salminen toimi produktiodramaturgina.

"Se oli surrealistisvaikutteinen ja nihilistinen tutkielma yhteiskunnallisesta näköalattomuudesta. Mukana oli aika paljon kritiikkiä koulutusjärjestelmää kohtaan. Yhteistyö Ossin kanssa myös jatkuu, sillä olen luvannut auttaa häntä vuodenvaihteen jälkeen Telakalla esitettävän Mustanaamion teossa."

Salmisen mukaan hänen kunnianhimonsa onkin lehtityön sijaan ensisijaisesti runoudessa ja kirjallisuudessa. Runoissaan hän painottaa kielen mahdollisuuksien kartoittamista ja tekstien ruumiillisuutta.

"Runoudessa on aina tietty kielellisen uhanalaisuuden elementti. Parhaimmillaan runous kartoittaa kielen mahdollisuuksia ja siinä samalla elämän ja uudenlaisen olemisen mahdollisuuksia. Runous voi myös olla yhtä luonnollista kuin hengittäminen."

Tärkeää osaa näyttelee siis niin ikään kokeilunhalu. Salmisen haaveena on tuoda suomalaiseen kirjallisuuteen kokeellisia avauksia. Tähtäimessä on myös löytää filosofisesti täydellisen rehellinen lause.

"Jos jonain päivänä voisin kirjoittaa täysin rehellisen lauseen, olisin tyytyväinen. Sen harjoitteluun menee oletettavasti monta kymmentä vuotta, mutta niin pitääkin. Sen lauseen pitäisi vastata täysin sitä kokemusta, joka itsellä on ympäröivästä maailmasta. Eikä rehellinen ole suinkaan valehtelun vastakohta, vaan se on jotain, mikä on äärimmäisen totta."

Nyt 24-vuotiaana Salminen on ehtinyt tehdä ja saavuttaa jo enemmän kuin moni ihminen koko elämänsä aikana. Mieleen nousee väkisin kysymyksiä: Miten tähän kaikkeen on riittänyt aikaa? Onko lähipiirisi ollut huolissaan jaksamisestasi?

"Jostain sitä energiaa vain riittää. Vaimoltakaan ei ole kuulunut purnausta. On paljon muutakin, mitä tekisi mieli tehdä, jos vain olisi aikaa. Perusharrastukset, kuten hölkkäily, lautapelit ja kavereiden kanssa oleilu, ovat nyt karsiutuneet, kun on pieni poikakin."

Entä missä arvelet olevasti ja mitä kaikkea olet ehtinyt tehdä 25 vuoden kuluttua?

"Ei minulla ole sellaista, että pitäisi saavuttaa tai ehtiä tekemään jotain. Kyllä tässä varmaan jotain vielä ehtii. Kenties se rehellisen lauseen kirjoittaminen onnistuu 25 vuoden kuluttua."

Antti Eemeli Salminen


- Syntynyt 19.9.1983 Tampereella, asuu nykyään Petsamossa

- Runoteos Jälkikuvia tomussa ilmestyi 2001

- Opiskelemaan yleistä kirjallisuustiedettä Tampereen yliopistoon syksyllä 2002

- Naimisiin maaliskuussa 2003, vaimo Anna on äidinkielenopettaja

- Ylioppilaaksi keväällä 2003 Klassillisesta lukiosta

- Siviilipalveluksessa Aikalainen-lehdessä 2005

- Valmistui maisteriksi 22-vuotiaana keväällä 2006

- Aikalaisen toimittaja 2006-7

- Esikoispoika Toivo syntyi tammikuussa 2007

- Aikalaisen määräaikaiseksi päätoimittajaksi elokuussa 2007

- Salmisen käsikirjoittaman Musikaali-näytelmän esitykset syksyllä 2007 Teatterikorkeakoulussa

- Väitöskirja paradoksista runoudessa valmisteilla

- Kirjoittaa tieteellisiä artikkeleita kotimaisiin ja ulkomaisiin lehtiin sekä antologioihin

- Spekulatiivista fiktiota edustava romaani valmisteilla

- Kuuluu Niin & näin -lehden toimitusneuvostoon

Olli Koikkalainen, teksti
Marjaana Malkamäki, kuva

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto