Kolumni: Nyt puhuu opettaja

Tampereen yliopiston väitöskirjasarja on kuin Kalle Päätalon tuotanto.

1. Pohjalta ponnistaen eli vastusten kautta voittoon. Päätalon tapaan väitöskirjat joutuvat puskemaan jäykkää kritiikkiä vasten. Varsinainen arvostelu tulee kuitenkin yleensä niin kutsutuista toisista oppiaineista ja muista yliopistoista. Ostava asiakas on yliopistoja tohtorisuoritteiden perusteella rahoittava opetusministeriö, ja kauppa on käynyt hyvin ministeriön vedettyä kansanvalistustyössä vaihteen kakkoselle.

2. Täysi tuntiraha eli määrä on se, joka ratkaisee. Kustantajalle asiat ovat yksinkertaisia silloin, kun laatu näyttää kelpaavan. Väitöskirjasarjan kustannustalo on koko yliopisto tiedekuntineen, laitoksineen, oppiaineineen ja tutkijakouluineen, ja ohjaajat, esitarkastajat ja vastaväittäjät kuuluvat sen kustannusvirkailijoihin. Päätaloa kustantaja pönkkää vielä postuumistikin, mikä pitää kuvaannollis-konkreettisesti kutinsa myös yliopistopuolella.

3. Ukkosen ääni eli läpimurtoja alan innovatiivisella eturintamalla. Päätalon 26-osainen omaelämäkerta on jopa kansainvälisesti kokonaan oma kirjallisuudenlajinsa. Väitöskirjasarjassakin tavataan aivan uniikkeja oppiaineita ja nähdään siekailemattomia iskuja solmukohtiin ynnä muuta muodon koettelua. Tieteiden edistämisessä ei keinojen pidä olla kortilla!

4. Pato murtuu eli raja-aitoja kaatamassa. Päätalon suuri yksilösosiaalinen kasvukertomus on tieteen puolella tuottanut tohtorin ja professorin arvot, ja jotkut väitöskirjatkin saavat siviililukijoita ja kaupallista menestystä. Hyvän proosan ja hyvän tutkimuksen raja on piirretty veteen, huonon proosan ja huonon tutkimuksen rajanveto on sen sijaan puhdas tarkoituksenmukaisuuskysymys.

5. Nuoruuden savotat eli laadulla on tekijänsä. Päätalon varhempi tuotanto ilmentää tavoitteellista kunnianhimoa, verestä sanottavaa ja pelaavaa järjenjuoksua, mutta iän myötä missio kääntyy omahyväksi, puurtaminen lyö korvalle innoitusta ja kustantajan asia paistaa yhä enemmän läpi. Väitöskirjasarjastakin huomaa nopeasti, että väittelylle on aikansa niin kuin aknehoidolle.

6. Tuulessa ja tuiskussa eli back to basics. Silloin, kun Päätalo alkaa kinostua isänpäivämarkkinoilla, pöytään pitää olla lyödä tuoreita vaihtoehtoja, ja kun ministeriö alkaa työmarkkinoiden post doc -sohjossa vekslata tulosohjaustaan, tarvitaan uusien indikaattoreiden mukaisia suoritteita. Kustannustalo, joka on päänsä kylmänä pitäen huolehtinut sekä laadusta että repertuaarista, vetää sinä syksynä vähiten lyhyen tikun.

Hannu Laurila
kansantaloustieteen
professori