Positiivisuutta geeneissä

"Onnellisuus on sellainen tila, josta ei haluaisi pois. Voi sanoa, että ihminen ei ole köyhä eikä kipeä. Kun on onnellinen, on kaikki, mitä tarvitsee."

Onnellisuusprofessorina tunnetun psykologian emeritusprofessorin Markku Ojasen mukaan onnellisuuteen kuuluu hyvän olon lisäksi muitakin positiivisia tunteita kuten kiitollisuutta, iloa ja rakkautta.

"Onnellinen ihminen usein hävittää länsimaista ihmistä häiritsevän minuuden, joka esittää inhottavia kysymyksiä: Oletko sinä nyt saanut kaikki, mitä sinulle kuuluu? Mikä sinusta tulee? Voitko toteuttaa itseäsi?"

Ojanen on tutkinut suomalaisten tyytyväisyyttä ja onnellisuutta vuodesta 1969. Itseään testatessaan hän on saanut yleensä suomalaisen keskiarvotuloksen tai vähän enemmänkin onnellisuuspisteitä. Eläkkeelle jääminen lisäsi onnellisuutta entisestään.

"Perhe on minulle hirmuisen tärkeä. Jos vaimolla ja pojilla menee hyvin, minullakin menee hyvin."

Ojanen on selvittänyt, mikä tekee suomalaisista onnellisia. Ihmissuhteet ovat tärkeimpiä onnellisuutta lisääviä asioita. Erityisesti onnea lisäävät ihmissuhteet, joissa saa rakastaa ja vastaanottaa rakkautta.

"Meillä ihmissuhteet ovat tietysti haavoittuvampia, koska ne eivät ole yhteiskunnan antamia ihmissuhteita. Niitä pitää hakea, ansaita ja niistä pitää pitää kiinni toisin kuin yhteisöllisissä maissa."

Ojasen mielestä onnea voi lisätä terveillä elämäntavoilla ja tekemällä muille hyviä asioita. Kohteliaisuus tulee jossain muodossa takaisin huomaavaiselle ihmiselle.

"Koska onnelliset tilanteet ovat usein vuorovaikutuksellisia, kannattaa yrittää tehdä vuorovaikutuksesta mahdollisimman onnellista. Voi myös hakea onnellisia hetkiä varaamalla aikaa sellaiselle, mistä nauttii."

Perheen lisäksi onnellisuusprofessorilla on ollut onnellisuutta tuomassa äärimmäisen mielenkiintoinen työ, jossa on saanut pohtia positiivisia asioita. Työ on toiseksi tärkein onnellisuustekijä Ojasen tutkimusten mukaan myös suomalaisille.

"Suomalaisilla on korkeat odotukset työlle: iso palkka, fiksut työtoverit, mainio esimies, mieleinen työ ja etenemismahdollisuudet. Odotukset ovat niin korkeita, että ne eivät voi ihan sellaisenaan toteutua."

Ihmissuhteiden ja työn jälkeen seuraavaksi eniten suomalaisille tuovat onnea elämänkatsomusasiat, jotka ihmiset kokevat itselleen tärkeäksi kuten uskonto, ideologia tai vapaaehtoistoiminta. Ihmiset haluavat tehdä asioita, jotka kokevat merkitykselliseksi.

Ojanen kiinnostui positiivisuuden tutkimuksesta itselleen tärkeän vapaaehtoistyön kautta. Hän on ollut mukana vuodesta 1971 asti mielenterveyskuntoutujien hyväksi toimivassa Sopimusvuori-järjestössä, jossa on aina ollut peruspositiivinen ilmapiiri. 1970-luvulla ei ollut mielisairaille muuta hoitoa kuin sairaalahoito.

"Sopimusvuoressa aloitettiin pelastusoperaatio, että saadaan ihmisiä mahdollisimman paljon pois sairaalasta. Sitä voi ajatella, että tuleeko 40 vuotta sairaalassa olleista potilaista ihmisiä ollenkaan. Kun he olivat tietenkin jo ennestäänkin ihmisiä, se vaati vaan kannustusta ja ohjausta, että ne pärjäisivät sairaalaan ulkopuolella. Ihmeen hyvin pärjäsivätkin."

Neljäntenä suomalaisten onnellisuuslistalla tulevat harrastukset ja ruumiinnautinnot kuten liikunta ja ruoka. Ojasen mielestä sellaisen harrastuksen hankkiminen, joka aiheuttaa flow-tilan on tärkeää. Ojanen kääntää flow-sanan ajanriennoksi eli positiiviseksi tilanteeksi, jossa ei tajua ajankulkua. Sellaista aiheuttaa yleensä käsillä tekeminen kuten klapien tekeminen, kirjoittaminen tai puutarhan hoito.

"Mitä enemmän ihminen vieraantuu konkreettisesta tekemisestä, sitä huonompi. Nyt viikonloppuna olin mökillä, niin sahasin käsisahalla monta tuntia. Se on hyvää vastapainoa työlleni. Jälki näkyy. Tuntuu, että saa jotain aikaan oikein kunnolla."

Onnellisuusprofessorilla on metsää Tammelan pitäjässä. Hänellä on myös moottorisaha, mutta hän tekee asioita mielellään käsin. Ojanen painottaa, että harrastuksen on hyvä olla sellaista, että saa itse päättää, mitä ja milloin tekee.

"Jopa työ tuntuu mukavalta, kun saa olla pusikossa niin kauan kuin lystää. Saa tulla pois heti, kun tuntuu, että hiki lentää liikaa."

Onnellisuusprofessori vastustaa kilpailua, jota niin valtionjohto, opetusministeriö kuin talouselämäkin meille hänen mielestään syöttävät.

"Sieltä tulee sellaista kilpailun pakkoa. Se villitsee meistä kaikki, itse kunkin. Panen toivoni siihen porukkaan, joka on heittäytynyt pois tästä myllytyksestä."

Hän on ihastunut hitaus-liikkeen guru Carl Honorén ajatuksiin.

"Yhdellä luennolla puhuinkin hitauden ja nautiskelun tärkeydestä. Sanoin tosin, että jos hidastamista suunnittelette, niin käykää nyt työnantajalle sanomassa ja katsomassa, miten työnantaja reagoi", Ojanen naurahtaa.

Onnellisuuden tutkija ei usko juurikaan asennemuutoksiin onnen lähteenä, vaikka toivoisikin ihmisten hiukan löysäävän tahtiaan. Hänen mielestään mikään ole niin vaikeaa kuin muuttaa ihmisten asenteita. Positiivisen elämän oppaat eivät ole muuttaneet ainakaan hänen ajatteluaan.

"Paljon helpompi on muuttaa ihmisten toimintaa. Siinä voi itseään enemmän kouluttaa."

Ojasen mielestä ihmisen positiivisuus on varmaankin biologinen piirre. Kaikkialla, missä ihmisiä on, ihmiset ovat merkillisen optimistisia ja toiveikkaita.

"Se vain harvoin taittuu. Pitää olla todella kurjaa eikä välttämättä sielläkään."

Onnellisuusprofessori ihmettelee, että lehtiä lukiessa törmää jatkuvasti uutisiin, joiden mukaan masennus on lisääntynyt kymmenkertaiseksi, ja uupumus viisinkertaiseksi.

"En millään haluaisi väheksyä masennusta tai uupumusta todellisena ongelmana, mutta kyllä tässä joku kulttuurimuutos on tapahtunut."

Masennuksen käsite on muuttunut. Ojasen mukaan masennus oli aikaisemmin yhtä kuin melankolia eli alakulo. Melankoliaa on ollut tuhansia vuosia.

"Se tarkoittaa sitä, että ulkoisesti näyttäisi menevän ihan hyvin, mutta silti menettää uskon elämään."

Toinen yhtä vanha surumielisyyden muoto, joka tunnistetaan kaikissa kulttuureissa, on Ojasen mukaan menetyksen aiheuttama suru.

"Silloinkin ihminen menee hetkeksi huonoon jamaan, mutta tätä on alettu nimittää masennukseksi. Normaaleja ihmiselämään kuuluvia reaktioita."

Esimerkiksi rakkaussurut voivat olla todella pahoja ja kestää kauankin, mutta normaaleja reaktioita.

"Normaali reaktio voi olla voimakas ja kestää kauan, vaikka lopun elämääkin. Esimerkiksi lapsen menettämisestä ei kai toivu koskaan. Jotain haavoja ainakin jää."

Onnellisuusprofessori muistuttaa, että ihmiset toipuvat kyllä ihmeen hyvin vaikeistakin asioista.

"Se, että ihmiset kasvavat traumaattisten kokemusten jälkeen on yleisempää kuin se, että trauma musertaa ihmiset."

Hertta-Mari Kaukonen, teksti
Seppo Honkanen, kuva

Dr. Onnellisuus

Markku Ojanen
Syntynyt vuonna 1944 Laihialla
Asuu Lempäälässä
Psykologian
emeritusprofessori
Luennoi onnellisuudesta ja kirjoittaa kirjoja
Yhteiskuntatieteiden tohtori
Perhe: Vaimo ja kaksi poikaa
Harrastukset: vapaaehtoistoiminta Sopimusvuoressa ja Tampereen kaupunkilähetyksessä, sulkapallo, hiihto, elokuvat, lukeminen ja mökkityöt