Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Hymy siirtyi huulilta näytölle

Syyskuun 19. päivä vietettiin hymiön 26-vuotisjuhlia

"Voi hyvänen aika, olen niin antiikkinen, että piti varmistaa, mitä hymiö tarkoittaa", Imatran Kansainvälisen Semiotiikan Instituutin johtaja Eero Tarasti vastaa tiedusteluuni hymyilevän symbolin historiasta.

Hymiö muodostuu normaaleista kirjoitusmerkeistä, jotka tulkitaan kääntämällä kuvio mielessä yhdeksänkymmentä astetta myötäpäivään. Perushymiössä kaksoispiste on tulkittavissa silmiksi, väliviiva nenäksi ja sulkumerkki suuksi. Nykyisin väliviiva eli nenä tosin jätetään usein pois.

Vaakahymiön lisäksi on olemassa pystyhymiöitä, joita nimitetään myös japanilaisiksi hymiöiksi, sekä joitakin Unicode-merkistöön sisältyviä valmiita hymiöitä, joita käytetään kuitenkin melko vähän.


Amerikkalainen huumorilehti Puck julkaisi typografisia hymiöitä jo vuonna 1881. Lehti halusi todistaa, että se pystyy yksinkertaisilla painomerkeistä koostuvilla kuvioilla haastamaan pilapiirtäjät, joiden se ei anna noin vain kävellä painotalon yli.Tunteita esittävät kuviot muistuttavat huomattavan paljon nykyisiä hymiösymboleita — tosin ne ovat valmiiksi oikein päin, eivät kyljellään.

Maaliskussa 1953 tavallisista välimerkeistä koostuvaa vaakahymiötä käytettiin ensimmäisen kerran mainostarkoituksessa. Kallellaan oleva hymynaama mainosti tuolloin New York Herald Tribunessa elokuvaa Lili. Mainoksen hymiöt vastaavat täysin nykyisinkin käytössä olevia symboleita.

Kymmenen vuotta myöhemmin Harvey Ball suunnitteli ensimmäisen graafisen hymiön eli smileyn vakuutusyhtiötä varten. Aluksi smiley esiintyi vain rintanapeissa, mutta pian hymy levisi paitoihin, julisteisiin ja koruihin.

Aurinkoinen naama ei ole aina esiintynyt pelkästään edukseen. Kahdeksankymmentäluvulla Ballin luomasta kuviosta muodostui erään housemusiikin alalajin tunnusmerkki, ja pian hymynaamatarroista nuoleskeltiin LSD:tä. Tähän tarkoitukseen olisi eittämättä sopinut paremmin surullisen näköinen hymiö, jota myös surioksi kutsutaan.


Nykyisten hymiöiden synty sähköisessä viestinnässä tunnetaan minuutin tarkkuudella. Vuonna 1982 syyskuun 19. päivänä kello 11:44 tutkija Scott Fahlman lähetti kollegoilleen sähköpostiviestin, jossa hän ehdotti, että selvyyden vuoksi vitsin sisältävä viesti merkittäisiin hymiöllä. Tietojenkäsittelyopin laitoksen liikaa tietoa käsitelleet bittiviisaat eivät aina osanneet erottaa huumoria vakavista aiheista, joten oli keksittävä selkeä keino viestien erotteluun.

Fahlman rajasi hymiösymbolin merkityksen tiukasti. Sillä oli yksinomaan informatiivinen tehtävä. Pian hymiöt kuitenkin laajenivat tarkoittamaan tunnetiloja ja samalla niiden kirjo kasvoi. Nykyään internetistä löytyy monia hymiösanakirjoja, joista käy ilmi, että hymiöllä voidaan suudella, iskeä silmää tai vaikka tupakoida. Hymiöt elävät täysin omaa elämäänsä.


Ensimmäiseksi hymiökielen omaksui tietysti nuoriso. Hymynaamasta tuli yleinen symboli tekstiviesteissä, sähköposteissa ja online-keskusteluissa. Sähköisen viestinnän yleistymisen myötä symbolin käyttö levisi niin, että nyt hymy välkkyy jo melkein jokaisen näytöllä.

Tunneikonit jakavat kuitenkin mielipiteitä. Toiset välttelevät niiden käyttöä kuin ruttoa, toiset ovat miltei unohtaneet perinteiset aakkoset ja siirtyneet kommunikoimaan pääasiassa hymiöin.

Vastustajien mielestä hymiöön turvautuvat ne, jotka eivät muuten saa tekstiinsä sävyjä. Suuri hymyilevä enemmistö kuitenkin irvistää moiselle yksitotisuudelle niin hyvin kuin merkkijärjestelmä antaa myöten. Tällaista ikonia voidaan nimittää irviöksi.


Ehkei tunneikonien käyttöä kannata kuitenkaan ottaa liian vakavasti etenkään silloin, kun näytöllä karehtii irvistyksen sijaan hymy. Professori Tarastin mukaan hymiöt eivät ole päälletunkevaa viestintää, vaan lempeä myötätunnon merkki.

"Greimasin käsitteistön valossa hymiöissä on kyse viestin modalisoimisesta eli varustamisesta euforisella tyymisellä kategorialla eli tunnetilalla. Eksistentiaalisessa mielessä kyseessä on halu korostaa viestijän läsnäoloa vastaanottajan maailmassa, eli yritystä voittaa vierassieluisen probleemi."

Oliko tämä liian tieteellistä, kysyy Tarasti vielä, mutta aivan suotta. Semiootikon analyysi kuulostaa niin hienolta, että tekisi mieli lähettää paluupostissa sävyisä katras iloisia hymiöitä. Tarasti itse lopettaa viestinsä pahoittelevaan sävyyn:

"Voisin laittaa tähän perään hymiön, mutten tiedä, miten se tapahtuu koneessani. Sorry!"

Ei se mitään, sillä lempeässä ja informatiivisessa viestissään Tarasti voitti vierassieluisen probleemin ilman hymiötäkin.


Juho Hakkarainen

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (1)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.
  1. Tinttitys (03.11.08, kello 14:52)

    "Hymiö muodostuu normaaleista kirjoitusmerkeistä, jotka tulkitaan kääntämällä kuvio mielessä yhdeksänkymmentä astetta myötäpäivään."

    Samaan tulokseen pääsee, jos kallistaa omaa päätään vasemmalle. 8-P




Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto