Paranna sosiaalisia taitojasi

Sosiaalisesti lahjakas ihminen juttelee mukavia, kertoo mielipiteensä selkeästi ja esittää kysymyksiä toisten mielipiteistä, jollei heti ymmärrä toisen näkökantoja. Jollei kuvaus kerro koko totuutta sinusta viestijänä, ei hätää. Kaikkien meidän viestintätaidoissa on petraamisen varaa. Sosiaalisia taitojaan voi parantaa tarkastelemalla omaa toimintaansa vuorovaikutustilanteissa mahdollisimman neutraalisti.

"Olen joitakin kertoja törmännyt ihmisiin, jotka onnistuvat riitaantumaan lähestulkoon kaikkien kanssa. He eivätkä kuitenkaan näe omassa viestintätavassaan mitään vikaa. Jos heidän viestintätapansa kyseenalaistaa, he kokevat, että heidän persoonaansa kohtaan ollaan hyökkäämässä", viestintä- ja työelämäkoulutusyritys Moniviren kouluttaja Päivi Lukkarila sanoo.

Tällaiselle ihmiselle kannattaa Lukkarilan mielestä kertoa, että arvostaa häntä ihmisenä, ja sen jälkeen laittaa hänet tarkastelemaan omaa tapaansa tulkita toisten viestejä kuten "Miksi kuvittelet, että hän suhtautui sinuun vihamielisesti?" Monesti tällaiselle ihmiselle on suuri helpotus huomata, kuinka suuresti omat tulkintamme vaikuttavat reagointiimme.

Lukkarila jaottelee viestijätyypit kolmeen luokkaan: assertiiviseen, epäassertiiviseen ja aggressiiviseen. Assertiivinen viestijä pitää huolen, että omat ja muiden viestijöiden oikeudet toteutuvat. Kaikilla on siis oikeus esittää mielipiteensä ja tulla kuulluksi.

Epäassertiivinen viestijä ei pidä kiinni oikeuksistaan viestijänä, jottei kenellekään tulisi paha mieli tai jottei syntyisi ristiriitatilanteita. "Mulle on ihan sama" on tyypillinen epäassertiivinen viesti.

"Epäassertiivisella viestijällä on usein huono fiilis vuorovaikutustilanteiden jälkeen. Hänestä tuntuu, ettei hän ole saanut kerrottua todellista mielipidettään. Toisinaan tähän liittyy toisten syyttelyä tai selän takana purnaamista."

Aggressiivinen viestijä näkee vuorovaikutustilanteet Lukkarilan mukaan sellaisina, jotka joko voitetaan tai hävitään. Turhan päällekäyvä viestijä pitää omia mielipiteitään ehdottomina totuuksina ja hylkää niistä poikkeavat näkemykset niitä miettimättä. Aggressiiviset viestijät yleistävät esimerkiksi sukupuolen tai iän mukaan kuten "miehet eivät osaa puhua tunteistaan".

Lukkarila toivoisi, että Suomessakin ymmärrettäisiin väittely akateemisessa mielessä, eikä kuolemanvakavana kilpailutilanteena.

"Akateemisesti ajateltuna väittelyn tarkoitus on väittelytaidon harjoittaminen ja kehittäminen. Debatointi voi olla myös peliä ja leikkiä tai argumentointijumppaa."

Epäassertiivinen ja aggressiivinen viestijä aiheuttavat yhdessä tulenaran yhdistelmän. Epäassertiivinen viestijä antaa aggressiivisten viestijöiden jyrätä itsensä. Lukkarila kannustaa kertomaan, miltä toisen toiminta itsestä tuntuu. Voi siis sanoa vaikka: "Huomaan, että et arvosta mielipidettäni. Ole hyvä ja perustele, miksi pidät sitä vääränä".

"Sanoisin, että aika usein me suomalaiset olemme nimenomaan epäassertiivisia. Pelkäämme leimautuvamme hankaliksi, mikäli esitämme selkeästi näkemyksemme ja toiveemme. Kuitenkin henkilö voi olla ystävällinen, joustava ja assertiivinen."

Jos huomaa olevansa kovin epäassertiivinen, kannattaa pyrkiä jämäköitymään. Samoin, jos tajuaa olevansa aggressiivinen viestijä, on syytä muuttaa aktiivisesti viestintätapaansa.

"Usein aggressiiviset viestijät kuvittelevat olevansa jämäköitä tai taitavia viestijöitä, vaikka heitä todellisuudessa saatetaan halveksua tai jopa vihata."

Assertiivinen viestintä kuulostaa kovin teoreettiselta. Miten sitä voi soveltaa yliopistomaailman tyypilliseen pattitilanteeseen, ryhmätöiden epätasaiseen työnjakoon?

"Tällaiset tilanteet johtuvat usein siitä, että lusmuilija ei oikeasti ymmärrä, että toiset toivoisivat häneltä suurempaa työpanosta. Hän voi olettaa, että koska toiset ovat aiemminkin tehneet valtaosan töistä, he itse asiassa haluavatkin tehdä niin."

Ei kannata siis marmattaa selän takana, vaan kertoa reilusti tunteistaan ja toiveistaan. Lukkarila ehdottaa, että lusmuilijalle voi sanoa esimerkiksi: "Tuntuu epäreilulta, että toiset tekisivät paljon enemmän töitä tehtävän eteen, kun kaikki kuitenkin saavat siitä saman neljä opintopistettä. Minusta olisi hyvä, että sinäkin ottaisit luettavaksesi kolme lukua, niin kuin kaikki muutkin."

Hertta-Mari Kaukonen